*

Jussi Niinistö

Rynnäkkökiväärit valittava tarkoin

Jätin tänään yhdessä kansanedustaja Pentti Oinosen ja kansanedustaja Ismo Soukolan kanssa eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelemme, missä vaiheessa Puolustusvoimien rynnäkkökiväärien uusimisen valmistelu on. Kysymme myös, onko siirtyminen Nato-maille tyypilliseen kaliiperiin suunnitteilla ja aikooko hallitus painottaa kotimaista tuotantoa, kun uusiminen tulee ajankohtaiseksi.

Puolustusvoimien käytössä olevan rynnäkkökiväärin perusmalli RK 62 säilyy käyttökelpoisena vuoteen 2035 saakka. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Puolustusvoimat on jo nyt alkanut etsiä vaihtoehtoja nykyisten rynnäkkökiväärien korvaajiksi. Koekäytössä on tiettävästi ollut Naton standardien mukaisia 5.56 kaliiperin aseita.

Satoja miljoonia euroja maksavaa rynnäkkökivääriuudistusta ei kannata lähteä tekemään pelkän Nato-maissa suositun kaliiperin varjolla – etenkään, kun Nato-yhteensopivuuden kannalta ei ole suurta merkitystä sillä, mitä kaliiperia rynnäkkökiväärimme ovat. Kaliiperin vaihdosta on harkittava tarkkaan, ja sen ohella on otettava huomioon muun muassa aseen toimintavarmuus ja helppokäyttöisyys.

Puolustusvoimien rynnäkkökiväärien uusiminen on oiva tilaisuus elvyttää kotimaista aseteollisuutta. Uusien rynnäkkökiväärien hankinta tulisi hoitaa lisensioimalla maailmalta valittu ase ja valmistamalla kiväärit Suomessa.

Alla kysymys kokonaisuudessaan.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Puolustusvoimien käytössä olevien rynnäkkökiväärien uusiminen

Eduskunnan puhemiehelle

Puolustusvoimien käytössä olevan suomalaisen rynnäkkökiväärin perusmalli RK 62 täytti viime vuonna 50 vuotta. Asemalli perustuu venäläiseen AK-47 Kalashnikov -rynnäkkökivääriin, josta kehitelty Suomen oma versio valmistui vuonna 1962.

RK 62 on jalkaväkijoukkojen perusase ja kaikkien taistelijoiden henkilökohtainen ase. Sen rinnalla tietyissä joukko-osastoissa käytetään taistelijan perusaseena hieman päivitettyä RK 95 TP -rynnäkkökivääriä, joka toimii esimerkiksi taittoperään ja tähtäinlaitteisiin liittyvistä rakenne-eroista huolimatta pääosin kuten RK 62.

Puolustusvoimien käyttämät rynnäkkökiväärit ovat kaliiperia 7.62. Suurin osa länsimaista on siirtynyt 5.56 kaliiperin aseisiin, jotka ovat yleisimpiä Nato-maissa, mutta toisaalta maailmanlaajuisesti AK 47 -tyyppinen rynnäkkökivääri on käytössä vielä yli sadassa maassa. Esimerkiksi Venäjällä sitä käytetään heidän oman 5.45 kaliiperinsa ohella.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Puolustusvoimat on alkanut harkita vaihtoehtoja nykyisten rynnäkkökiväärien korvaajiksi. Koekäytössä on ollut 5.56 kaliiperin aseita.

Rynnäkkökivääri ei ole asejärjestelmänä vanhentunut. Iästään huolimatta Puolustusvoimien käytössä olevat rynnäkkökiväärit ovat edelleen toimintakelpoisia, ja niitä voidaan ja niitä pitää täydentää taistelukentillä tarpeellisilla lisävarusteilla kuten pimeänäkölaitteilla. Aseen ajanmukaisuus ei ole kiinni siitä, käyttääkö se 7.62 vai 5.56 patruunaa vaan siitä, että ase vastaa käyttötarkoitustaan.

Edellinen puolustusministeri Stefan Wallin on vastauksessaan allekirjoittaneiden kirjalliseen kysymykseen (KK 79/2012) kertonut, että nykyinen rynnäkkökiväärikalusto säilyy käyttökelpoisena noin vuoteen 2035 asti. Päätös rynnäkkökiväärien käytön jatkamisesta tai uuden aseen hankkimisesta olisi Wallinin mukaan tehtävä 2020-luvun alkupuolella.

Puolustusvoimien oman Ruotuväki-lehden 2/2013 mukaan uusia aseita voi tulla joidenkin joukkojen käyttöön jo tällä vuosikymmenellä, mutta pääasiassa hankintojen aika koittaa 10–20 vuoden päästä. Tutkimustyötä tehdään kaiken aikaa, mutta mitään konkreettista suunnitelmaa ei vielä ole muotoutunut.

Rynnäkkökiväärien uusiminen tulee maksamaan satoja miljoonia euroja. Pelkän Nato-maissa suositun kaliiperin varjolla mittavaa rynnäkkökivääriuudistusta ei kannata lähteä tekemään – etenkään, kun Nato-yhteensopivuuden kannalta ei ole suurta merkitystä sillä, mitä kaliiperia rynnäkkökiväärimme ovat. Yhteensopivuudessa on kyse pikemminkin yhteisistä logistisista- ja johtamisjärjestelmistä.

Kaliiperin vaihdosta ei pidä pitää uudistuksessa itsestäänselvyytenä, vaan sitä on harkittava tarkkaan. On avoimesti pohdittava myös muita vaihtoehtoja kuin Nato-kaliiperia. Se on nimittäin eräiden näkemysten mukaan jo vanhentunut, ja saatavilla on uudempia ja kehittyneempiä patruunoita. Huomioon on lisäksi otettava Suomen naapurimaiden aseiden kaliiperimallit.

Kaliiperin ohella pääosin reserviläisistä koostuvan massa-armeijamme taistelijan perusaseen valinnassa on tarkasteltava muitakin seikkoja, kuten esimerkiksi hiljattain edesmennyt eversti Erkki Nordberg on huomauttanut: aseen on oltava toimintavarma kaikissa tilanteissa, se pitää voida purkaa ja koota helposti, osumatarkkuuden on oltava hyvä myös vähän ampuvalle taistelijalle ja aseen on oltava edullinen, jotta sitä voidaan ostaa riittävästi. Luonnollisesti myös tulevaisuuden joukkojen kokoonpano ja suorituskykytarpeet on huomioitava.

Jos ja kun rynnäkkökiväärit uusitaan, on se hyvä mahdollisuus elvyttää kotimaista aseteollisuutta. Kotimaisten rynnäkkökiväärien valmistus loppui 1990-luvulla. Se oli virhe. Uusien rynnäkkökiväärien hankinta tulisikin hoitaa lisensioimalla maailmalta valittu ase ja valmistamalla kiväärit Suomessa. Tämä toisi työpaikkoja ja ammattitaitoa, jota tiukan paikan tullen tarvitaan. Joka tapauksessa lähtökohta olkoon, että taistelijan perusase pitää pystyä valmistamaan kotimaassa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Missä vaiheessa Puolustusvoimien rynnäkkökiväärien uusiminen tällä hetkellä on,
onko siirtyminen Nato-maille tyypilliseen kaliiperiin suunnitteilla ja
aikooko hallitus painottaa kotimaista tuotantoa, kun uusiminen tulee ajankohtaiseksi?

Helsingissä 4 päivänä helmikuuta 2013

Jussi Niinistö /ps
Pentti Oinonen /ps
Ismo Soukola /ps

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Pertti Väänänen

Rynkkyjen uusiminen tullee olemaan tekosyy ammattimaiseen armeijaan siirtymiselle. Joku kokkarivetoisen hallituksen puolustusministeri päättää, että nykyiset aseet sulatetaan, ja tilalle ostetaan jonkun Nato maan ylijäämäaseita joitakin kymmeniä tuhansia kappaleita. Varmaan samassa kaupassa voi ostaa patruunoita seuraaville 25 vuodelle.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Tästä NATO-kaliiperiin siirtymisestähän on jo viitteitä mm. reserviläisten hankkiessa aseita. Muutaman vuoden ajan on kentältä kuulunut sellaista epävirallista tietoa, että luvan myöntäjä olisi suositellut 5.56 kaliiperia perustellen sillä, että sille saisi helpommin luvan? Lieneekö ohjeistus tullut ylemmältä, vai urbaani legenda, mutta harvassa alkaa olla ressujen 7.62X39 aseet.

Rauni Korhonen

Olen ymmärtänyt, että 7,62 on parempi joissan tilateissa kuin 5,56. Tässä yksi vertailu, mitä netti on pullollaan.

http://www.defence.pk/forums/pakistan-army/38568-7...

Käyttäjän jopolassi kuva
Lars Mahittu

Toivottavasti Suomessa ei luovuta raskaammasta 7.62 kaliiperista kevyemmän (esim. 5.56) sijaan. Peitteinen maasto vaatii raskaamman luodin.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Suomalaiseen ryteikkömaastoon on paras 7,62mm patruuna.
Nato ja jenkit ovat olleet pulassa Afganistanissa kun 223.nato patruunan ballistiikka ei ole riittänyt vuoristomaastossa.

Talebaanit ovat nöyryyttäneet jenkkejä jopa 90v.vanhoilla lee-enfield pulttilukkokivääreillä. 223.luodin ballistiikka ei ole riittänyt 500-700m.ampumamatkalle. Eteenpäin on päästy maastossa vain panssariajoneuvojen tulituen turvin.

Kari Virtanen

Ei varmasti keveillä luodeilla ja käytetyillä rihlannousuilla, mutta ei noille matkoille riitä juuri enää 7,62x39, kun ei oikein kunnolla riitä enää 308x51:kään, tai Lee Enfieldin vanha .303.

Britit käyttivät Enfieldiä tarkka-ammuntakiväärinä 1990-luvulle. Canadalaiset käyttävät vieläkin pohjoisessa. Tosin nykyaikaisemmilla kaliipereilla.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Hyvin erikoinen kaliiperi tuo 308X51, koska en ole ikinä tuollaiseen törmännyt. Tarkoitat varmaan 308win, eli 7,62X51.

Kari Virtanen Vastaus kommenttiin #18

Kyllä. 7.62 on tuumissa 308.
Ajattelin kirjoittaessa (osin tuumissa) 308x39 (vaimoni)villikissaa ja sitä, että rynkyn kaliperi ei oikeasti ole 7.62, vaan 7.65, eli .311X39. :)

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen Vastaus kommenttiin #20

Ymmärsin. Villikissat on nykyisin tuumien perään, eivätkä paljon senteistä oo kiinnostuneet. Mikähän viddu siinäkin on, että jenkkien mitat on kiinnostavampia? Luulis olevan ihan sama montako senttiä se on paksu tai pitkä, kuhan laukeaa oikeeseen aikaan.

Mitäköhän väliä naisille on siitä ammutaanko me 5.56 vai 7.62? Ei kai ne niin helevetin tarkkoja voi olla kaliiperista? Vai onko?

Pentti Juhani Järvinen

Tässähän sitä ollaa taas sotimisen perusasioiden parissa. Sitä on hyvä seurata, kun muistaa miten tyhmästi miinakielto hyväksyttiin, vaikka se on kaikkia "säästämisen tarpeita" vastaan. Siis tosi tyhmyys.

Muttei aivan omia suunnittelun kykyjä tule väheksyä. Esimerkiksi tarkka-ampujille - ainakin - voisi jo suunitella aseen, joka istuu kypärässä, sen laella. Erilaiset sensorit kun kehittyvät myös - huimasti.

Olli Pusa

Ymmärtääkseni yksi syy USA:lle siirtyä käyttämään pienikaliperistä rynnäkkökivääriä oli ammuskuorman keveneminen. Kevyempiä patruunoita jakaa taistelija kantaa enemmän. Onko tuolla Suomen oloissa ratkaisevaa merkitystä?

Henry Hammar

Jenkeille painolle on merkitystä, sillä heidän ampumistyylinsä on patruunoita tuhlaava.
Kevyempi luoti sopii huonosti meikäläiseen maastoon, sillä se on herkempi muuttamaan suuntaansa oksien yms. esteiden vuoksi.

Kari Virtanen

USA;n kaliperivalintaan vaikutti aikoinaan Vietnamin sota.
Viidakko-olosuhteissa, peitteisessä maastossa, logistiikan lisäksi suurella tulinopeudella oli merkitystä ampumamatkojen jäädessä usein lyhyeksi ja kohteen ollessa näkymätön.

Aseen hallittavuus oli myös pienemmän rekyylin vuoksi parempi.
Aseiden toimintavarmuus likaisissa olosuhteissan oli aluksi kuitenkin heikko.

Suomalaisen rynkyn patruuna/kaliperi-valintaan vaikutti NL. Haluttiin patruunoiden olevan vaihtokelpoisia.

Mutta miten kävikään Suomen armeijan RKP:läisten(E.Rehn) ja kiinalaisten rynnäkkökiväärien?

kati sinenmaa

Valinta on tehtävä näiden kolmen vaihtoehdon välillä.
1. Oma patruuna tehdas, jolloin se on sama, mitä kaliiberia hankitaan.
2. Luotamme siihen, että NATOlta saadaan kuteja, jolloin hankimme nato-tussareita.
3. Luotamme siihen, että saamme kuteja sotasaaliina riittävästi, jolloin meidän kannattaa hankkia vihollisen tussareita.

Jos jäi jotain epäselväksi, niin tarkemman ehdotusta parin A4-arkin verran, jos tilille pamahtaa 60 tonnia seuroina. En nimittäin ole yhtään huonompi ajattelija kuin nuo valtakunnan filosohvat ja muut änkyrät.

Pertti Ilonen

Toki asiaa auttaa, kun sinulla on aiheesta jokin "todistus". Varmasti uskot itse omiin kykyihisi. Uskottavuus tässä maailmassa vaatii USEIN tietyn aihepiirin osoitettua asiantuntijuutta. (Osoitettu = tutkinto tai pitkä käytännön kokemus tms.) Ei aina.

Johanna Fredriksson

Eikö kaliiberi pitäisi valita niin että sotasaaliina saatavat naapurin ammukset käyvät aseisiimme, mutta meidän ammukset eivät käy naapurille? Eli jos hyökkäjä käyttää meidän hiukan isompia ammuksia ase vahingoittuu ja menee käyttökelvottomaan kuntoon.

Kaliiberi pitää siten valita niin että se on jokin aivan uusi käyttämäton ylikoko, mutta niin lähellä standardia että voimme käyttää standardiammuksia tarvittaessa. Oma koko toimisi aseessa luonnollisesti paremmin. Semmoinen koko joka esim. kylmänä ei jumita standardiasetta mutta parin laukauksen jälkeen jumittaa tai rikkoo sen.

En tunne asetekniikkaa enkä ole metallien lämpölaajenemisen asiantuntija mutta jos nykyinen hyökkääjän koko on 7,62-7,65mm. niin joku yli 7,7mmm olisi ehkä sopiva koko.

Käyttäjän hiilinen kuva
Teemu Hiilinen

Onkos tämä kirjallinen kysymys nyt sitten vakavasti otettava? Vai huudetaanko kohta taas vitsivitsi vai onko kyseessä tahallinen kärjistys? Ei jaksa lukea perussuomalaisten aloitteita yhtään ennenkuin tietää, että nyt ollaan vakavissaan. Kaikenlaisia vihreät lähettetävä metsään aloitteita ja muuta älämölöä on nyt ollut jatkuvasti ilmassa. Turhauttavaa lukea tekstiä, mikä seuraavana päivänä sanotaan olevan vitsi.

Käyttäjän iirojurvansuu kuva
Iiro Jurvansuu

"Rynkky" on loistava ase. Yksinkertainen, tehokas ja toimii kaikissa taistelutilanteissa. Kiinnostaisi kyllä jo tässä vaiheessa tietää, mitä taistelijan perusaseelta odotetaan vuonna 2035 (melkein sadan vuoden rynkkyajan jälkeen). Tehokas kantama 400 m, kykenee sarja- ja kertatuleen, 30 patruunan lipas vaihdettavissa muutamassa sekunnissa näppärältä taistelijalta. Erittäin helppohuoltoinen ja kenttäkelpoinen. Noista on nykytietämyksen perusteella paha pistää paremmaksi varsinkaan samassa hintaluokassa.

Jouni Nordman

Jenkkien erikoisjoutko oven sirtyneet käyttämään kaliberia 7,62 NATO, joka on 308 win. Eli siellä erikoisjoukot ovat tähän siitynet syynä ,että sen läpäisykyky on parenpi, sekä sen pysäyttävyydenssä.
Niissä oltiin huomattu että laakia ja vainaa on parenpi, kuin että voi kantaa mahdollisimman paljon panoksia mukana.
Tässä kaliberissa olisi viellä sekin hyvä puoli, että on Suomen ylsisin metsästykaliberi. Eli panoksia on joka niemen ja notkona varrella. Sekä kaliberin samankaltasuus vanhan kaliberin kanssa, jolloin luoteja voidaan käyttää kummassakin.

Yksi kaliberin etu on viellä, että sillä pysähtyy hirvi, niin sillä pysähtyy kyllä ihminenkin ja hyvin tehokkaasti viellä.

Juhani Putkinen

Hyvä kirjoitus ja kysymys Jussilta - Kiitos!

Minun mielestäni suomalaisissa rynkyissä käytettävä 7,62x39 patruuna on jopa parempi kuin se pienempi NATO-patruuna suomalaisessa peitteisessä ja risukkoisessa maastossa. 5,56 luoti muuttaa suuntaansa risuista ja oksista paljon herkemmin kuin 7,62 luoti.

Rynkkymmekään eivät sinänsä ole mihinkään vanhenemassa - kun niitä säilytetään huolella, niin niillä voi aivan hyvin ampua vaikka 100 vuoden kuluttua tästä päivästä. Ongelmana on, ettei niihin ole helppo kiinnittää esimerkiksi punapistetähtäintä tai kiikaritähtäimen ja valonvahvistimen yhdistelmää.

Se ongelma on ratkaistavissa kierrättämällä aseet asetehtaan kautta. Asetehtaalla aseisiin asennetaan kunnolla kiskot, joihin lisävarusteet on helppo kiinnittää pikakiinnityksellä luotettavasti.

-----

Tietysti kannattaa seurata aseiden, patruunoiden ja asemarkkinoiden kehitystä. Jossakin vaiheessa kaukana tulevaisuudessa saattaa hyvinkin olla järkevää valita käyttöön uusi patruunatyyppi ja sille sopiva ase. Minäkin kannatan siinä tapauksessa lisenssivalmistusta Suomessa. Asialla ei ole mitään kiirettä ja se pitää valmistella todella huolellisesti, ettei tehdä kallista virhettä.

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen

Ja halvin tarjous voittaa joten sotilailla on sitten "Pendolino"-rynkyt kourassa.
Lumi maassa ja nollakeli -> ei wörki!

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Meillä on jo olemassa kehitetty versio RK-62:sta. Kaikki nuo hienoudet joita on asennettu ja kehitetty muihin maailman sotilasase versioihin on helposti asennettavissa myös nykyisiin RK_62 ja -95 malleihin. Ainut kysymys on kaliiperin valinta. Tuleeko sen olla NATO- joukkojen yleisimmin käyttämä 5,56 vai 7.62. Molempia Natojoukot käyttävät ja suomessa onkin kehitetty jälkimmäiselle malli RK-95 TP. periaatteessa tuo kaliiperin suuruus ei ole mikään ongelma rekyylin tai nopeuden kannalta, mutta tuhovoimaan sillä on vaikutusta. Sitäkin tulee ajatella kriisitilanteessa, että onko hyödyllisempää tehdä mahdollisimman monta haavoittunutta vihollista vai kuollutta. Yksi haavoittunut kun sitoo helposti vähintään yhden terveen vihollisen pois itse asiasta.

Tuosta -95 TP evoluutiosta on tietoa mm. maavoimien sivuilla.

Tässä kuitenkin tiivistelmä RK-95 TP mallista, josta on olemassa myös vielä kehitetympiä versioita, mutta ei julkisesti tiedossa:

Perusrakenne ja kaliiperi päätettiin pitää samana kuin rynnäkkökivääri 62:ssa. Tärkeä uudistus on aseen rekyylin pienentäminen. Piipun suussa on suujarru, joka vähentää ampujan olkapäähän kohdistuvaa iskua. Uusi ase, 7.62 rynnäkkökivääri 95 TP, käyttäytyy sarjatulella entistä rauhallisemmin. Kiväärikranaattien ampumismahdollisuus on yksi uuden aseen perusvaatimuksista. Kranaatti asetetaan aseen piipun suuhun ja se saa toimintaenergiansa ruutikaasuista. Yleisimin käytettyjä ovat sirpalekranaatit. Myös panssaria läpäisevien ontelokranaattien, sekä valo- ja savukranaattien käyttö on mahdollista. Kiväärikranaattien suurin ampumaetäisyys on 300-400 metriä. Sirpalekranaattien tehokas vaikutussäde on 10-20 metriä ja ontelokranaattien panssarinläpäisykyky jopa 10- 20 senttimetriä.

Rynnäkkökivääri 95 TP:n perä voidaan taittaa sivulle. Uusittu kädensuojus parantaa ampujan otetta. Tarkkuutta parantavat myös aseen latauskoneiston suojakannen vahvistaminen ja tuennan parantaminen. Tähtäimien säätämistä on helpotettu. Kohdistussäädöt on siirretty uudessa mallissa kokonaan etutähtäimeen. Takatähtäimessä on pikasäätö kahdelle matkalle. Lisäksi tähtäimessä on yöasento.

Rynnäkkökivääri 95 TP:ssä on kiinnitysmahdollisuus pimeätähtäimen (valonvahvistimen) tai muun optisentähtäimen (punapistetähtäin, kiväärikaukoputki) kiinnittämistä varten. Kranaatti-istukkaan (suujarru/liekinsammutin) voidaan kiinnittää äänenvaimennin. Nämä lisävarusteet on tarkoitettu lähinnä erikoisjoukkojen käyttöön. Tällä uudella rynnäkkökiväärimallilla parannetaan erikoisjoukkojen ja tärkeimpien jalkaväkijoukkojen tulivoimaa.

Kotimaiset huippulaadukkaat äänenvaimentajat ovat yksi merkittävimmistä uusista kohteista, joita tulisi nyt tutkia ja soveltaa. Peitteisistä maastoista on paljon tässäkin keskustelussa puhuttu ja kehittämällä vaikkapa RK 9,3X62 "puska" rynnäkkökivääri olisimme hieman taas etulyönti asemassa. Näillä vaimentimillahan on jopa tehokkaampi rekyylinvaimennusteho, kuin pelkillä suujarruilla. Lisäarvoa tuo tietysti äänen vaimennus.

Kotimaista aseteollisuutta ei pidä, eikä saa alasajaa, vaan päin vastoin kehittää ja ottaa se yhdeksi viennin tärkeimmistä vaihtoehdoista.

Juhani Putkinen

Seppo: "Tuleeko sen olla NATO- joukkojen yleisimmin käyttämä 5,56 vai 7.62. Molempia Natojoukot käyttävät"

Edelläolevasta voi asiasta tietämätön saada käsityksen, että NATO-patruuna olisi myös käyttämämme 7,62x39. Se ei ole totta.

NATOssa ehdottomasti yleisin patruuna on 5,56 mm. Vanhempi NATO-patruuna .308 WIN on myös yleisesti käytössä, mutta lähinnä konekivääreissä.

Virossa on pienehkö määrä israelilaisia Galileja käytössä kaliiberina 5,56x45, mutta yleisin ase on Ruotsista ilmaiseksi saatu AK-4, joka on lisenssillä valmistettu G-3. Se on pitkää NATO-patruunaa (.308 WIN - 7,62x51) käyttävä tarkka ja tehokas ase. Toki pitkä ja painava ja potkii ammuttaessa kunnolla. Läpäisy on ihan eri luokkaa kuin suomalaisen rynkyn patruunalla. Tavallisilla tarkka-ampujilla on M-14 optiikalla, patruuna .308 WIN. Konekivääritkin käyttävät .308 WIN urakantaista patruunaa. Tulivoimassa löytyy. Näitä isompia ja painavia patruunoita ei kuitenkaan kannata ammuskella sarjatulella minne sattuu - ei kukaan jaksa kantaa patruunatäydennystä.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Tää ei voi hirveesti kommentoida, mut teillä on näköjään aistit.

Kari Virtanen

SL: " kehittämällä vaikkapa RK 9,3X62 "puska" rynnäkkökivääri olisimme hieman taas etulyönti asemassa."

Eikö LMG:t, pikakiväärit ja konekivääri ole jo keksitty?

Miksei mietitä jatkossakin venäläisten kaliiperien käyttöä, kuten tähänkin asti on tehty?
Panoksia ja aseita saattaisi löytyä pitkin puskia.

Käyttäjän jp68 kuva
Juha Porola

Mielestäni paremman tuntuinen ase ampua ja käsitellä on RK-62 kuin mitä sen uudempi versio -95, ainakin kertatulella. Sarjatulta en ole kokeillutkaan RK-95:lla.

Ainakin sillä vähällä ampumiskokemuksella mitä itselläni on kyseisistä aseista itse tykkäsin askeettisemman oloisesta RK-62:sta. Tietenkin erikoisjoukkojen käyttöön 62 voi olla vähän kolhun oloinen mutta ainakin tavallisen rivijääkärin käyttöön RK-62 soveltuu mielestäni vielä pitkään erinomaisesti.

Turha on alkaa syytään vähiä rahoja PV:n NATO kaliiperiin siirtymiseksi.

Käyttäjän kaikupohja kuva
Teemu Roni

Pelkäämpä, että ne idiootit eivät tämän päivän markkinatalous- ja kilpailutusmyllerryksessä tule koko asiaa lainkaan ajatelleeksi.

Olen itse aina kannattanut kotimaista aseen valmistusperinnettä. Lisäksi sanoisin, että 7-millin kaliiperi olisi oivallinen kotimaiselle patruunateollisuudelle.

Pertti Väänänen
Käyttäjän vauhtivaunu kuva
Antti Karttunen

Edesmennyt asealan-asiantuntija P.T.Kekkonen hahmotteli jo yli kymmenen vuotta sitten tulevaisuuden rynnäkkökiväärin ja ennenkaikkea sen patruunan:

http://guns.connect.fi/gow/2030suom.html

Tekniikka tulevaisuuden aseisiin on ollut olemassa jo aika kauan mutta tahto tehdä niitä on kaukana.

5.56 nato oli oman aikansa lapsi ja kompromissi jo silloin. Jos Suomessa haluttaisiin olla edelläkävijöitä ja uuden kehittäjiä, meidän pitäisi kehittää tulevaisuuden aseita.

Koska jos haluaa rauhaa on varauduttava sotaan...

Käyttäjän MikkoTelanne kuva
Mikko Telanne

Mielenkiintoinen aihe.

Rynnäkkökivääri RK62 on erittäin hyvä henkilökohtainen ase, sen saaminen käyntihäiriöön on jo aikamoinen suoritus. 7.62x39 on läpäisyltään hyvä, patruunaa on varastossa edelleen mielin määrin ja lisää tulee. Sitä ei tietenkään pidä kalustosta poistaa, vaan sijoittaa se vain tietyille taistelijoille.

Syy pienemmän kaliiberin käyttöön ei ole ainoastaan patruunoiden suurempi kanto- ja lipastuskyky vaan myös soveltuvuus tietylle matkalle. Ballistiikkaa voi jokainen hieman pyöritellä mielessään, mutta pistäkääpä 45cm leveä hartiaväliä kuvastava pahvi tuonne 300-400 metrin päähän ja koittakaa hahmottaa onko sinne järki perustaistelijan ampua avotähtäimillä? 300m on matkana sellainen että harrastava ampuja osuu tarvittaessa avotähtäimillä mutta rivistä vedetty välttämättä ei. Kun pilliin puhalletaan ja torvi soi, suurin porukka otetaan rivistä. Siksipä pienempi kaliiberi sopii tarkoitukseen paremmin, kun ei maastoutunutta taistelijaa juurikaan ammuta etulinjassa 300m pitemmälle rynkyllä mitenkään muuten kuin tuurilla. Huomatkaa myös luodin painon merkitys suhteessa lähtönopeuteen ja sitämyöten lentorataan. Olisi suotavaa että samalla tähtäinsäädöllä ammuttaisiin hartiaväliin eli keskivartaloon 75-300 metrin matkoilta. Näetkö sinä hyvin 45cm leveän maastouteteun maalin 300 metrin päästä paineen alla?

Mitä tulee "suomen käytetyimpään kaliiberiin metsällä", se on juurikin 7.62 - tosin patruuna on eri eli .308Win. Seuraavaksi varmastikin kiirii 30-06, mutu-tuntumalla. Muita sotilaspatruunoita on mm. 7.62x53R (pystykorva ja ukkopekka).

.30 kaliiberin luoti on omiaan +300m matkoille ja tarkka-ammuntaan sopivalla piipulla ja muulla kalustolla. Kaupunkitaisteluun tai lähitaisteluun sopii paremmin pienempi kaliiberi. Jos taas taistellaan aukeassa maastossa, .30 passaa hyvin. Kuitenkaan, täydellistä kaliiberia kaikenlaiseen taisteluun ei ole olemassa. .338LM passaa tarkka-ampujalle samoin kuin 308Win. Nämä hieman tapauskohtaisesti. Suomesta muuten löytyy maailman parhaita tarkka-ampujia, mikäli rankataan finnsniperilla jota on maailmalla povattu vaativimmaksi tarkk´ampujain kilpailuksi...

Ja vielä tuohon henk koht aseen sarjatuliominaisuuteen - ei todellakaan tarvita. Silmitön rällästys ei koskaan ole hyvästä vaan nimenomaan tähdätyt laukaukset. Patruuna per kohde on hyvästä, sen tajuaa taistelija viimeistään montussa kun rällästyksen jälkeen lippaat on lopussa ja vihollinen tulee päälle.

Puhutaan siis taistelijan henkilökohtaisesta aseesta - näkökulmia on monia. Siksipä kalustokin pitäisi jakaa tehtävän mukaisesti. Molempia kaliibereja tarvitaan ja lisäksi vielä tukku muita päälle.

Aseiden valmistus ehdottomasti nimenomaan Suomessa. Valitettavasti raha niistä menee ulkomaille, lapua on nammon käsissä ja Sako (entinen suojeluskuntain ase- ja konepaja) Berettan omistuksessa. Lapua valmistaa maailmalla tunnettuja tarkkuusluoteja "Scenar" ja Sako teki viime vuonna myyntiennätyksensä. Kuitenkin, sakolaisen aseen hinta on jenkeissä puolta siitä mitä se on täällä kotosuomessa, eli näin harrastajan näkökulmasta aavistuksen verran volyymihinnoittelu ketuttaa. Perinne ja maine muuttuu rahaksi jota meillä suomalaisilla tuntuu olevan niin paljon että voidaan vieraillekin jakaa.

Hieman off topic, pari sanaa tuli muustakin kuin rynkystä.
Onneksi tästäkin asiasta loppupeleissä päättää allekirjoittanutta fiksummat henkilöt :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset