Ei pelästyä, vaan terästyä
Tuoreen Ammattisotilas-lehden 4/2014 pääkirjoitus on lukemisen arvoinen. ”Venäjä muutti sodankäynnin periaatteet”, kirjoittaa päätoimittaja Petteri Leino.
P. Leinon mukaan Ukrainan kriisistä on syytä ottaa opiksi niin sotilaallisesti kuin poliittisestikin. Olen samaa mieltä.
Yleinen käsitys Suomessa on ollut, että sotaa edeltää poliittinen kriisi. Se on kriisin ns. harmaa vaihe, jolloin meitä vastaan voidaan kohdistaa poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisiakin pakotteita. Harmaan vaiheen kautta tilanne voi kehittyä avoimeksi sodaksi.
Venäjän toimet Ukrainassa ovat osoittaneet, että harmaa vaihe voi olla pysyvämpikin olotila. Venäjän armeijan yksiköt ovat toimineet ilman tunnuksia Ukrainan alueella. Tunnuksettomien sotilaiden käyttö sotilallisissa operaatioissa rikkoo yleisesti hyväksyttyjä sodan lakeja.
Leino toteaa, että edellä oleva on otettava huomioon Puolustusvoimien koulutustoimintaa suunniteltaessa. Kyllä. Niin ikään näkökulma on syytä ottaa huomioon myös kansanedustaja Ilkka Kanervan johtaman puolustusselvitysryhmän raportissa, joka valmistuu lokakuun alussa. Perussuomalaisia ryhmässä edustaa allekirjoittaneen lisäksi kansanedustaja Tom Packalen.
Suomi ei ole Ukraina. Kun Suomi polkaisee liikekannallepanon käyntiin, se myös tarkoittaa liikekannallepanoa. Me tulemme puolustamaan valtioaluettamme kaikenlaisia maahantunkeutujia vastaan. Ukrainan kriisistä ei kannata pelästyä, vaan terästyä.
Miksi meillä on noin nössö puolustusministeri? Vikisee kuin hiiri jotain käsittämätöntä suomalaisista joilla on oma mielipide tämän hetkisistä asioista puuttinin trolleiksi, saatanan pässi jos ei ole sen kanssa samaa mieltä niin ei tarkoita että on jonkun juoksupoika narri niinkuin hän taitaa olla . Jos venäjä tänne tulis niin sitä ne katuis mutta niitä ei tarvii siihen ehdoin tahdoin usuttaa
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelisin kuuntelemaan, mitä Heikki Talvitiellä on sanottavaa asian tiimoilta.
Ei ole näyttänyt, että sen kummemmin puolustusvaliokunta kuin ministeritasokaan olisi ihan realiteeteista selvillä.
Lienee ainakin vaikea neuvotella Venäjän kanssa mistään asioista, kun presidenttiä lukuun ottamatta yhteydet ovat käytännössä poikki. Venäjän reaktioista päätellen he ovat lakanneet luottamasta ainakin Suomen poliittiseen johtoon. Stubbin ja Haglundin käytöksen pohjalta sitäkään ei ole vaikea ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti
Poliittinen epävarmuus yhteiskuntatekijöineen on ensi askel konfliktiin kuin myös tietyt historiallisesti ”aaveet” noustessa pintaan,tarvitaan vaan yksi ”pölvästi ja tietty samankaltainen ryhmäjoukko liikkeineen” – niin se on siinä !
Sodan muodot ovat vain muuttuneet – ei silmästä silmään – vaan erilaiset taustatekijät hivuttautuvat kuin salaa”lähtöasemiinsa” jos ja kun aika on siihen otollinen että antaa siihen mahdollisuuden omilla toimillaan.
Suomi on rauhaa rakastava kansa jo pienuutensakin/vähälukuisuudenkin johdosta ja omaa oman uskottavankin puolustuksensa joka on hereillä – ylivoimalle – ei tietenkään mahdeta mitään.
Venäjästä yleensä emme varmaankaan koskaan tule saamaan – sotilaallista turvatakuuta – pahimman sattuessa ja silloin koko kansakuntana maamme on yhtenäinen.
Ukrainalla on oma historiansa omine korruptioineen ja päättäjineen että kansana,joka oli ent.N-liiton ”kynnyskassara”,jota Suomi taas ei ollut.
Herää kysymys oliko silloisen Ukrainan ja N-liiton välit aivan pelkkää kiiltokuvamaista rinnakkaiseloa,vaikka samaa ”kaliberia”olivatkin.
Gorbatshov liennytti mutta sen ajan jälkimainingit tulevine päättäjineen tekevät ”uutta tulevaa historian politiikkaa” tunnettuine seurauksin.
Mikä on Venäjän oppi maailmalle että onko maana meille – mahdollisuus vaiko uhkatekijä – tulevaisuudellemme ?
Ilmoita asiaton viesti