Karhukaan ei syö piikkisikaa
”Meidän päämäärämme ei sittenkään saa olla enempi tai vähempi, kuin että juuri me jätämme tämän maan ja kansan suurempana ja vieläkin ihanampana tuleville sukupolville kuin olemme sen menneiltä sukupolvilta vastaan ottaneet.”
Näillä pastori Elias Simojoen sanoilla varustetun tervehdyksen sain hiljattain vastaanottaa kiitoksena työstäni puolustusministerinä. Ja tarkennan heti, että maan ja kansan suuruudella on ymmärrettävä nimenomaan henkistä suuruutta. Olen monia muitakin tervehdyksiä saanut vastaanottaa, ja kiitän niistä kaikista.
Osanottojakin on tullut sen johdosta, etten saa jatkaa ministerinä saati kansanedustajana, mutta aika aikaa kutakin. Kansanvalta. Vaaleissa pitää saada ääniä, ja niitä ei puolueeni kerännyt. Näillä mennään ja arvostan ystävällisyyttänne, hyvät kanssakulkijat.
Ennen politiikkaan antautumista olin historiantutkija, erikoisosaamiseni liittyi Suomen uudempaan poliittiseen historiaan ja sotahistoriaan. Saavutin sillä saralla koko lailla tavoitteeni, mutta poliitikkona ylitin tavoitteeni. Kun aiemmin kirjoitin historiaa, nyt sain tehdä sitä. Kun pöly on laskeutunut, tutkijat arvioikoot miten onnistuin.
Paljon on joka tapauksessa tehty, kiitos puolustusministeriön ja Puolustusvoimien ahkeralle ja velvollisuudentuntoiselle henkilökunnalle. Kansliapäällikön ja puolustusvoimain komentajan kanssa yhteistyö on ollut saumatonta. Erityiskiitos esikunnalleni: eritysavustajille, adjutantille, sotilasneuvonantajalle, eduskunta-avustajalle ja sihteereille.
Jos työmme pitäisi tiivistää yhteen sanaan viime vaalikauden osalta, olkoon se sana valmius. Sen eteen työtä on tehty: niin lainsäädännöllisesti, materiaalisesti kuin henkisestikin.
Lukuisat ovat lakihankkeet, jotka sain käynnistää ja jotka on kaikki myös viety maaliin. Työläin oli varmasti tiedustelulainsäädäntö.
Onnistuin saamaan lisää rahaa puolustushallinnolle. Raadollisesti ajatellen juuri sehän on ministerin tärkein tehtävä: puolustaa omaa hallinnonalaansa.
Ja kolminumeroinen on se määrä maanpuolustusjuhlia ja -tilaisuuksia, joita olen kuluneen neljän vuoden aikana saanut kiertää. Ilman maanpuolustustahtoa me emme tee parhaallakaan kalustolla mitään. Tahtoonkin liittyen tavoitteeni oli kauteni aikana kiertää kaikki Puolustusvoimien miehitetyt toimipisteet. Olen saanut kohdata maakuntien miehiä ja naisia, joita yhdistää tahto palvella Suomen puolustusta.
Suhteeni julkisuuteen oli ja on käytännönläheinen. Tapani mukaan ottelin suojaus alhaalla: otin jos kohta annoinkin iskuja. Politiikka on armoton laji. En tullut tyrmätyksi, vaan kestin kaikki erät. Putosin eduskunnasta selvin tuomariäänin. Kansa kaikkivaltias – pulinat pois!
Muistanpa puolustusvoimain komentajan sanoneen minulle eräänkin mediakohun aikana kohteliaan kriittisesti jotenkin näin: arvostan tapaasi sanoa jokin asia julki vaikka tiedätkin, että turpaan tulee toimittajilta niin että tukka lähtee. En lähtenyt puolustusministerinä keräämään saati kerjäämään tyylipisteitä: halusin yksinkertaisesti saada tulosta aikaan. Momentum oli käytettävä, toista tuskin tulee, jyskytti päässäni. Pääministeri Sipilä sanoi, että ”tulos tai ulos”. Minun mottoni oli ”tulos ja ulos!”
Puolustusministerin tehtävä on kansallisen puolustuksen edistäminen kansainvälistä puolta unohtamatta. Kansallisen puolustuksen edistäminen ei kuitenkaan ole samalla tavalla mediaseksikästä kuin kansainvälinen ulottuvuus on.
Siksi toimintani julkisuuskuvassani on jossain määrin harhaa. Siksi jään historiaan Suomen kaikkien aikojen kansainvälisimpänä puolustusministerinä. Se ei ollut tavoitteeni, mutta kaikki mikä edistää kansallista puolustusta, on tehtävä.
Kymmenkunta kahden tai monenvälistä yhteistyöasiakirjaa, transatlanttisen linkin vahvistaminen, Suomen liittyminen JEF:n ja EI2:n kaltaisiin puolustusyhteisöihin, EU:n ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventäminen, 50 tapaamista Ruotsin kollegan kanssa – kaikki nämä osaltaan vankentavat kansallisen puolustuksemme uskottavuutta nostaen pidäkettä hyökätä Suomeen. Karhukaan ei syö piikkisikaa!
Seuraajani jatkakoon tämän hallituksen ja tasavallan presidentin viitoittamalla polulla. Toivotan menestystä seuraavalle puolustusministerille – on hän sitten Mikko Savola, Mika Kari, Sirpa Paatero tai joku muu – ja kannustan pistämään paremmaksi! Sanoja tarvitaan mutta teot ratkaisevat.
Perkeleellisen isot saappaat täytettäväksi, kuka sitten lieneekään seuraava puolustusministeri.
Armeijan käyminen ja jonkinlainen oman hallinnonalan ymmärrys olisivat jo melkoinen plussa tulevalle puolustusministerille.
Kauppaneuvos Tuuraa vävyineen emme siihen pestiin kaipaa jos ei myöskään Annika Lapintietä, joka jää historiaan kaikkien hoblofoobikkojen äitinä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Jussi Niinistö,
olitte erinomainen puolustusministeri: aina asiallinen, koko ajan päämäärätietoisia käytännön aikaansaannoksia.
Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä arvoisa blogisti jää historiaan maanpuolustusministerinä.
Ilmoita asiaton viesti
Uskoakseni puhun monen suomalaisen puolesta kiittäessäni Teitä maanpuolustuksen ja Suomen turvallisuuden hyväksi tehdystä hyvästä työstä.
Toivon myös, että ette tyystin jätä valtakunnan politiikkaa, sillä vajaan neljän vuoden kuluttua tulee isänmaallisille konservatiiveille olemaan kovasti kysyntää.
Ilmoita asiaton viesti
Arvostamani edesmennyt Nobel-kirjailija Aleksandr Solzhenitsyn sanoi aikanaan Nobel-esitelmässään vuonna 1970: ”Yksi totuuden sana painaa enemmän kuin koko maailma.” Tässä blogissa tulee esille monta totuuden sanaa.
Jussi Niinistö on toiminut neljä vuotta puolustusministerinä ja on toiminut hyvin. Paljon tärkeitä asioita on saatu aikaan mm. asehankintojen osalta Valtioneuvostossa. Näihin on saanut tutustua Puolustusvoimien näyttelyissä Helsingissä. Jo se, että Niinistö jatkoi maan hallituksessa Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen, on ollut Isänmaan kannalta erittäin tärkeää.
Näen edesmenneessä presidentti Risto Rytissä ja puolustusministerissä samaa. Edesmennyt Ryti ja Niinistö ovat molemmat tinkimättömiä Isänmaan miehiä. Isänmaan etu on kulkenut ennen (Ryti) ja kulkee nyt (Niinistö) oman henkilökohtaisen edun edellä.
Oliver Cromwell on sanonut ”Muutamat rehelliset miehet ovat arvokkaammat kuin kokonainen lauma muita.”
Ilmoita asiaton viesti
Tarkennuksista huolimatta on syytä korostaa, että Elias Simojoki itse ei tyytynyt tavoittelemaan sen kummemmin henkistä suuruutta kuin suuria saappaitakaan vaan kamppaili koko lyhyen ikänsä nimenomaan maantieteellisen Suur-Suomen puolesta.
Diktaattori Oliver Cromwellin suurimmat saavutukset liittyvät Irlannin katolisten joukkomurhiin ja imperialistisiin valloitusretkiin Espanjaa ja Alankomaita vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sinä ja Jari olette ehkä ainoat Siniset, joita jään kaipaamaan. Hallituksen työmyyrät, jotka tekivät sen mitä piti samalla kun muut ministerit tekivät sulle-mulle jakoja. Kiitos ja toivottavasti et luovuta politiikan suhteen (Siniset on uppoava laiva mutta ei todellakaan mukana uppoamisen arvoinen).
Harva poliitikko on enää koko kansan asialla.
Ilmoita asiaton viesti
Sikäli kuin karhu koskaan kohtaa piikkisikaa elävässä elämässä, karhu ei ehkä syö piikkisikaa mutta se voi milloin vain halutessaan liiskata sen kuin kärpäsen. Ja siirtää rippeet syrjään ja alkaa nauttia muista antimista.
Kaikesta vouhotuksesta huolimatta Suomen asema maailmalla ei muuttunut yhtään turvallisemmaksi Niinistön aikana. Tuo ”ulos” oli varmasti katkeraa kalkkia miten tahansa ajateltuna.
Seuraava puolustusministeri voisi olla pitkästä aikaa nainen. Saataisiin maanpuolustukseen uutta, tervettä ja räväkämpää otetta ja näkemystä.
Ilmoita asiaton viesti
Pasin pyynnöstä seuraava puolustusministeri on Li Andersson tai Emma Kari.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän täältä Suomesta löydy muutama parempikin ehdokas. Ministerinhän voi löytää vaikka kommarien kesäkokouksesta tai autopajalta.
Ilmoita asiaton viesti