*

Jussi Niinistö

Jakovara, kestävyysvaje ja EVM

Viime eduskuntavaalien alla toimittajat puhuivat paljon jakovarasta, nyt muotisana on kestävyysvaje. Kuka näitä sanoja muuten keksii?

Kaikkitietävän Wikipedian mukaan jakovara tarkoittaa julkisen talouden liikkumavaraa. Kyseessä on poliitikkojen käyttämä termi valtion budjetissa olevasta osasta, jolle ei ole vielä keksitty käyttöä sen jälkeen kun kaikki pakolliset menot ovat hoidettu. No, tämä “ongelma” ei ole enää ajankohtainen, joten puhutaanpa kestävyysvajeesta.

Kestävyysvajeen syvin olemus

Koska Wikipedia ei vielä kerro mikä kestävyysvajeen syvin olemus on, olen antanut itselleni kertoa siitä seuraavaa. Rautalangasta väännettynä asiassa on kyse siitä, miten hyvinvointivaltiomme palvelut kyetään säilyttämään, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja entistä pienempi osa suomalaisista käy töissä.

Kyse on julkisen talouden kestävyydestä – kyvystä hoitaa nykyinen valtion velka ja tulevien menojen rahoitus. Kestävyysvaje kuvaa nykytilanteen ja kestävän mallin välistä eroa.

Tilanne on haasteellinen, kuten nykykielellä tavataan sanoa silloin, kun meillä on iso ongelma. Se on selvää, että julkisen talouden tulot ja menot on saatettava tasapainoon eli kestävyysvaje on kurottava umpeen.

Vaalikeskustelujen kuuma kysymys onkin: kuinka temppu tehdään. Lainamäärää ei voi loputtomiin kasvattaa, muuten edessämme siintää Kreikan tie.

Kuinka suuri kestävyysvaje on?

Ensin on kuitenkin syytä selvittää, kuinka monta miljardia tämä kestävyysvaje yleensä on.

Asiantuntijoiden laskelmissa on melkoisia eroja: valtiovarainministeriön virkansa puolesta synkistelevien virkamiesten laskelma on huomattavasti suurempi kuin Etlan. Perussuomalaisten näkemys kestävyysvajeesta on lähempänä viimeksi mainittua; olemme haarukoineet sen noin 5-6 miljardiksi euroksi.

Talouskehityksen ennustaminen on kuitenkin vaikeaa, joten kukaan ei omaa tässä asiassa lopullista totuutta.

Eväitä talouskasvulle

Kestävyysvajetta ei ratkaise pelkkä talouskasvu, mutta se helpottaa ratkaisua huomattavasti. Talouskasvun vauhdittaminen onkin tulevan vaalikauden keskeisiä tehtäviä.

Mottonamme on vanha tuttu: ensin suomalainen työ ja yrittäminen, ja jos aikaa ja rahaa jää, niin maailman parantaminen. Jokainen putoava työttömyysprosentti merkitsee, että kestävyysvajeemme pienenee.

Suomalaisen teollisuuden kasvumahdollisuudet on varmistettava yksinkertaisesti saattamalla toimintaedellytykset samalle viivalle kuin kilpailijamaillamme. Se tarkoittaa energiaveron laskemista ja rikki-, jäte-, pakkaus- sekä uraaniverojen kaltaisten suunnitelmien jäädyttämistä.

Teollisuus on talouden selkäranka, kirjoitti Helsingin Sanomatkin tänään pääkirjoituksessaan. Teollisten työpaikkojen katoaminen ulkomaille ei ole mikään luonnonlaki, vaan sitä vastaan on taisteltava. Jos perusteollisuutemme pärjää, niin kansantaloudellamme pyyhkii hyvin.

Verot maksukyvyn mukaan

Talouskasvun lisäksi veroja on kerättävä ja leikkauksia tehtävä. Tämä on kuitenkin hoidettava niin, että se haittaa mahdollisimman vähän peruskansalaisten elämää.

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmasta löytyvät selvät sävelet siihen, miten verot kerätään sosiaalista oikeudenmukaisuutta noudattaen eli maksukyvyn mukaan:

- pääomavero 30 prosenttiin ja lievä progressio

- varallisuusvero palautettava

- suursäätiöt pääomaveron piiriin

- pienet korotukset alkoholi- ja tupakkaveroon

- energiaverojen korotukset peruttava (rahoitetaan palauttamalla työnantajien Kela-maksu)

- arvonlisävero ennallaan, samoin pääosin palkkaverot (hyvätuloisten verotukseen lievä kiristys)

Näin toimimalla kansalaisten ostovoima säilyy ja talouskasvua pidetään yllä kulutuksen kautta.

Eikä pidä unohtaa harmaan talouden torjuntaa: jo pelkästään eduskunnan tarkastusvaliokunnan esittämät ja eduskunnan hyväksymät toimenpide-ehdotukset toteuttamalla valtion kassaan on mahdollista kerätä 2-3 miljardia euroa verraten nopealla aikataululla.

Perussuomalaisten leikkauslista

Perussuomalaisten leikkauslista pohjautuu vaaliohjelmaan sekin:

- kehitysavusta, maahanmuutosta, kriisinhallintajoukoista, Venäjälle annettavasta lähialuetuesta, puolue- ja lehdistötuesta sekä eduskuntaryhmien kansliamäärärahoista leikkaamalla sekä yritystukia tarkentamalla mahdollista kerätä jopa yli miljardi euroa

- hallintobyrokratiaa kevennettävä (esim. maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeriön yhdistäminen luonnonvarainministeriöksi), pakkoruotsi poistamalla

- EU-jäsenmaksuihin neuvoteltava alennusvaatimus (esim. Iso-Britannian puolesta maksamamme jäsenmaksuhelpotus, joka kuluvana vuonna on 74 miljoonaa euroa)

Vanhat puolueet uhkana Suomen kansantaloudelle

Varmaan jotain unohdin listata, mutta tässä eittämättä tärkeimmät toimenpiteet. Perussuomalaisten mallilla on kestävyysvaje täysin mahdollista kuroa umpeen. Mahdottomaksi tehtävä kuitenkin muuttuu, jos samaan aikaan jatkamme vanhojen puolueiden vastuuttomalla linjalla: lappaamalla rahaa Kreikan kaltaisille taloutensa huonosti hoitaneille huithapelieuromaille.

Tänään saimme lehdistä lukea, että Suomen EU-kriisivastuut ovat 12,58 miljardia euroa. Eilen on Brysselissä euromaiden kokouksessa päätetty esityksestä, että Suomi maksaa osuudestaan uuteen kriisirahastoon (Euroopan vakausmekanismi, EVM) 1,44 miljardia suoraan käteisenä. Vastuupotin loppuosa eli reilu 11 miljardia euroa muodostuu pääoman korotusvaltuuksista ja takauksista. 

On päivänselvää, että Perussuomalaiset äänestävät uudessa eduskunnassa tätä EVM-sopimusta vastaan. Jos pahin tapahtuu ja Suomen vastuut toteutuvat, ovat vanhat puolueet ajaneet kansantaloutemme kuilun partaalle.

Perussuomalaisten talouspoliittinen linja ei ole piilossa. Sitä voi kannattaa tai sitä voi vastustaa. Pallo on äänestäjillä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.