Kalastus http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132317/all Tue, 09 Apr 2019 08:01:00 +0300 fi Lapin kalapolitiikka kaipaa parannuksia http://riikka1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273812-lapin-kalapolitiikka-kaipaa-parannuksia <p>Vaelluskalat, kuten lohi, järvilohi, taimen ja harjus, tarvitsevat elinvoimaisina säilyäkseen vapaan kulkumahdollisuuden kutujokiinsa ja takaisin mereen tai järveen syönnökselle. Tarvitaan myös sopivia koski- ja virtapaikkoja, kutusoraikkoja ja puhdasta vettä. Uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttämisellä on kova kiire. Nousukaloja ja vapaita reittejä vesistöissä on liian vähän. Lisäksi salakalastus uhkaa vaelluskalakantoja paikoin vakavasti.</p> <p>EU-komissio on antanut Suomelle pyyhkeitä vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanon hidastelusta. Tavoitteet kohti hyvää veden laatua ja ekologista tilaa ovat velvoittaneet Suomea jo liki 20 vuotta. Vesivoimalaitosten lupia tulee päivittää, jotta erityisesti ekologisen virtaaman, kalateiden ja muiden haittoja lieventävien toimenpiteiden osalta päästään eteenpäin. Kemijoella asia on jo vireillä.</p> <p>Miltei kaikkiin suuriin lohijokiimme on sotien jälkeisinä vuosina rakennettu voimalaitoksia, monet kiireellä ja poikkeuslain turvin. Lapissa tämä historia on vahvasti läsnä. Myös lukuisat pienet vesivoimalat ja kymmenet tuhannet tierummut ovat kulkuesteitä kaloille ja muille vesieliöille ympäri Suomea.</p> <p>Kansallinen kalatiestrategia sekä lohi- ja meritaimenstrategia ja uusi kalastuslaki tähtäävät kaikki vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistamiseen. Istutuksista on siirryttävä luontaisen lisääntymisen palauttamiseen. Kalatierakentamiselle, vaellusesteiden poistamiselle sekä vesistöjen ja valuma-alueiden kunnostuksille on vankat perusteet.</p> <p>Vesivoimaloiden kalatalousvelvoitteet on aikanaan asetettu silloisen tiedon perusteella: ne korvaavat vain murto-osan kalakannoille aiheutuneista haitoista. Uuden tiedon valossa tulee suosia kalateiden rakentamista. Osassa vanhoja pieniä voimalaitoksia vesilupaan ei kuitenkaan ole määrätty kalatalousvelvoitetta lainkaan. Nykyinen vesilaki ei riittävästi turvaa vaelluskalakantoja. Vesilakia tulee uudistaa siten, että kalatalousvelvoite voidaan lisätä myös sellaisen voimalaitoksen vesilupaan, jossa sitä ei ennestään ole.</p> <p>Oikeusministeriön tuoreen arviomuistion mukaan perustuslaista johtuvia esteitä tähän ei ole. Vesivoimaa tarvitaan osana uusiutuvan energian kokonaisuutta. Yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vuoksi on välttämätöntä päivittää vesilaki ja kalatalousvelvoitteet vastaamaan nykytietoa ja ajantasaista eurooppalaista lainsäädäntöä.</p> <p>Vaelluskalat, jokivarsien asukkaat ja kalastajat ovat odottaneet asioiden korjaamista jo pitkään. Lohen ja meritaimenen paluu patojen yläpuolisille laajoille lisääntymis- ja poikastuotantoalueille olisi jättipotti koko Lapille! Vaelluskalat tulee nostaa ensi vaalikaudella keskeiseen rooliin. Seuraavan hallituksen on korkea aika toimia.</p> <p><strong>Riikka Karppinen</strong>, eduskuntavaaliehdokas (vihr.)</p> <p><strong>Hanna Halmeenpää</strong>, kansanedustaja, eurovaaliehdokas ja vihreiden varapuheenjohtaja</p> <p><strong>Jasper Pääkkönen</strong>, näyttelijä, yrittäjä</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaelluskalat, kuten lohi, järvilohi, taimen ja harjus, tarvitsevat elinvoimaisina säilyäkseen vapaan kulkumahdollisuuden kutujokiinsa ja takaisin mereen tai järveen syönnökselle. Tarvitaan myös sopivia koski- ja virtapaikkoja, kutusoraikkoja ja puhdasta vettä. Uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttämisellä on kova kiire. Nousukaloja ja vapaita reittejä vesistöissä on liian vähän. Lisäksi salakalastus uhkaa vaelluskalakantoja paikoin vakavasti.

EU-komissio on antanut Suomelle pyyhkeitä vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanon hidastelusta. Tavoitteet kohti hyvää veden laatua ja ekologista tilaa ovat velvoittaneet Suomea jo liki 20 vuotta. Vesivoimalaitosten lupia tulee päivittää, jotta erityisesti ekologisen virtaaman, kalateiden ja muiden haittoja lieventävien toimenpiteiden osalta päästään eteenpäin. Kemijoella asia on jo vireillä.

Miltei kaikkiin suuriin lohijokiimme on sotien jälkeisinä vuosina rakennettu voimalaitoksia, monet kiireellä ja poikkeuslain turvin. Lapissa tämä historia on vahvasti läsnä. Myös lukuisat pienet vesivoimalat ja kymmenet tuhannet tierummut ovat kulkuesteitä kaloille ja muille vesieliöille ympäri Suomea.

Kansallinen kalatiestrategia sekä lohi- ja meritaimenstrategia ja uusi kalastuslaki tähtäävät kaikki vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistamiseen. Istutuksista on siirryttävä luontaisen lisääntymisen palauttamiseen. Kalatierakentamiselle, vaellusesteiden poistamiselle sekä vesistöjen ja valuma-alueiden kunnostuksille on vankat perusteet.

Vesivoimaloiden kalatalousvelvoitteet on aikanaan asetettu silloisen tiedon perusteella: ne korvaavat vain murto-osan kalakannoille aiheutuneista haitoista. Uuden tiedon valossa tulee suosia kalateiden rakentamista. Osassa vanhoja pieniä voimalaitoksia vesilupaan ei kuitenkaan ole määrätty kalatalousvelvoitetta lainkaan. Nykyinen vesilaki ei riittävästi turvaa vaelluskalakantoja. Vesilakia tulee uudistaa siten, että kalatalousvelvoite voidaan lisätä myös sellaisen voimalaitoksen vesilupaan, jossa sitä ei ennestään ole.

Oikeusministeriön tuoreen arviomuistion mukaan perustuslaista johtuvia esteitä tähän ei ole. Vesivoimaa tarvitaan osana uusiutuvan energian kokonaisuutta. Yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vuoksi on välttämätöntä päivittää vesilaki ja kalatalousvelvoitteet vastaamaan nykytietoa ja ajantasaista eurooppalaista lainsäädäntöä.

Vaelluskalat, jokivarsien asukkaat ja kalastajat ovat odottaneet asioiden korjaamista jo pitkään. Lohen ja meritaimenen paluu patojen yläpuolisille laajoille lisääntymis- ja poikastuotantoalueille olisi jättipotti koko Lapille! Vaelluskalat tulee nostaa ensi vaalikaudella keskeiseen rooliin. Seuraavan hallituksen on korkea aika toimia.

Riikka Karppinen, eduskuntavaaliehdokas (vihr.)

Hanna Halmeenpää, kansanedustaja, eurovaaliehdokas ja vihreiden varapuheenjohtaja

Jasper Pääkkönen, näyttelijä, yrittäjä

]]>
0 http://riikka1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273812-lapin-kalapolitiikka-kaipaa-parannuksia#comments Kalastus Lappi Tue, 09 Apr 2019 05:01:00 +0000 Riikka Karppinen http://riikka1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273812-lapin-kalapolitiikka-kaipaa-parannuksia
Miksi Itämeri on koko Suomen asia? http://karisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272045-miksi-itameri-on-koko-suomen-asia <p>Itämeri on Suomelle ja suomalaisille elintärkeä ja sen hyvinvoinnista on huolehdittava. Kauppamerenkulku on tuonnin ja viennin valtimo &ndash; yli 80% tuonnista tulee meritse maahamme. Tätä kapasiteettia ei voi korvata millään muulla nykyisin käytettävissä olevalla kuljetusmuodolla. Ilmakuljetus on nopeaa, mutta kallista ja volyymit merikuljetuksiin verrattuna pienet. Maayhteytemme Venäjään, Norjaan ja Ruotsiin vähäisen tiestön ja rajoitetun raidekapasiteetin vuoksi tekevät suurten materiaalivirtojen toimittamisen mahdottomaksi. Kansakuntamme huoltovarmuus riippuu suurelta osin kauppalaivaston turvallisesta ja vapaasta liikennöinnistä Tanskan salmien ja satamiemme välillä.</p><p>Itämeri ja varsinkin Suomenlahti on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Raskaan liikenteen ja vilkkaan, usein risteävän huviveneilyn turvallisuuden takaamiseksi on tehty jo paljon. Törmäys, karilleajo tai muu mittava onnettomuus tai ympäristökatastrofi ovat kuitenkin mahdollisia. Liikenteen valvontaan ja ohjaukseen tulee jatkossakin panostaa &ndash; unohtamatta valmiutta etsintä- ja pelastuspalveluun tai ympäristövahinkojen rajoittamiseen ja puhdistamiseen.</p><p>Venäjälle strategisen tärkeät kohteet Moskova, Pietari, Kaliningrad ja Kuolan alue vaikuttavat myös Itämeren tilanteeseen. Venäjän tavoitteena on edelleen pääsy kaikille merille ja näin ollen osaltaan se pyrkii edelleen vahvistamaan sotilaallista asemaansa Itämerellä ja heikentämään NATOn vaikutusvaltaa alueella sekä pitämään Suomen ja Ruotsin tästä erillään. Mikä tahansa sotilaallinen kriisi Itämeren alueella vaikuttaa välittömästä hankalassa maantieteellisessä asemassa olevaan Suomeen. Sivustakatsojan rooliin pyrkivän asema voi kyseisessä tapauksessa olla se heikoin.</p><p>Myös monet ammatit ovat riippuvaisia Itämerestä ja sen hyvinvoinnista, esim. matkailuyritykset, kalastus, varustamot ja laivanrakennus.</p><p>Ammattikalastajien saaliin toivoisin tulevaisuudessa koostuvan nykyistä enemmän myrkyttömistä, luonnon omasta kiertokulusta syntyneistä, kestävästi pyydetyistä kalalajeista, voimakkaiden istutusten sijaan. Uhanalaiset lajimme vaativat suojelua ja elvytystoimenpiteitä, mihin tarvitsemme sekä rajoituksia, että poliittista ohjausta. Tämä ei koske vain merialuetta, vaan koko Itämeren valuma-aluetta jokineen ja järvineen. Piste- ja hajakuormitusta on edelleen vähennettävä sekä kansallisilla että kansainvälisillä toimenpiteillä. Uhanalaisten vaelluskalojen lisääntymisalueita jokien virta- ja koskialueilla on ennallistettava ja pääsyä sinne ja takaisin edistettävä vaellusesteitä poistamalla.</p><p>Risteilyalusten, jäänmurtajien ja viranomaisalusten rakentaminen on Suomessa huippuluokkaa, vaikka varustamojen tilauskanta vaihteleekin suhdanteiden mukaan. Kriittisten teknologioiden tutkimukseen ja kehittämiseen tarvittavat voimavarat tulee varmista myös tulevaisuudessa. Kansalliseen turvallisuuteen liittyvät hankinnat ja niihin liittyvä varustaminen tulee pitää suomalaisten käsissä vähintään niiltä osin kun siihen on taloudelliset ja tekniset edellytykset olemassa.</p><p>Itämeren houkuttelevuus turisteille on myös paljolti riippuvainen meren puhtaudesta, mutta myös palvelutarjonnan monipuolisuudesta, laadusta ja tietysti hinnoittelusta. Itämeren tilaa on seurattava jatkuvasti ja tutkimustulosten pohjalta ohjattava elvyttävät toimenpiteet kipeimmin niitä tarvitseviin tai suurinta hyötyä tuottaviin kohteisiin. Vierailevien risteilyaluksien osalta on pyrittävä entistä voimakkaammin ohjaamaan jätevesien tyhjennyksen satamiin Itämeren sijaan tiivistämällä yhteistyötä ulkomaalaisten varustamoiden kanssa. (Samalla risteilyalusten matkustajia tulee nykyistä paremmin houkutella maihin, mutta Suomeen kohdistuvan matkailun edistäminen vaatii oman blogipostauksensa, joten tästä aiheesta lisää myöhemmin).</p><p>Itämeri on myös luonto- ja virkistysarvoiltaan merkittävä suurelle osalle kansastamme.&nbsp;&nbsp;Väestömme painottuu voimakkaasti etelään lähelle rannikkoa ja useilla on koti tai vapaa-ajan asunto meren läheisyydessä tai harrastus, joka liittyy suoraan tai välillisesti Itämereen. Saaristomme ei saa näyttää hernekeitolta kesästä toiseen. Uiminen ja muu vesiliikunta tulee olla sekä virkistävä että turvallinen harrastus aikuisille, lapsille ja (koti)eläimillekin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Itämeri on Suomelle ja suomalaisille elintärkeä ja sen hyvinvoinnista on huolehdittava. Kauppamerenkulku on tuonnin ja viennin valtimo – yli 80% tuonnista tulee meritse maahamme. Tätä kapasiteettia ei voi korvata millään muulla nykyisin käytettävissä olevalla kuljetusmuodolla. Ilmakuljetus on nopeaa, mutta kallista ja volyymit merikuljetuksiin verrattuna pienet. Maayhteytemme Venäjään, Norjaan ja Ruotsiin vähäisen tiestön ja rajoitetun raidekapasiteetin vuoksi tekevät suurten materiaalivirtojen toimittamisen mahdottomaksi. Kansakuntamme huoltovarmuus riippuu suurelta osin kauppalaivaston turvallisesta ja vapaasta liikennöinnistä Tanskan salmien ja satamiemme välillä.

Itämeri ja varsinkin Suomenlahti on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Raskaan liikenteen ja vilkkaan, usein risteävän huviveneilyn turvallisuuden takaamiseksi on tehty jo paljon. Törmäys, karilleajo tai muu mittava onnettomuus tai ympäristökatastrofi ovat kuitenkin mahdollisia. Liikenteen valvontaan ja ohjaukseen tulee jatkossakin panostaa – unohtamatta valmiutta etsintä- ja pelastuspalveluun tai ympäristövahinkojen rajoittamiseen ja puhdistamiseen.

Venäjälle strategisen tärkeät kohteet Moskova, Pietari, Kaliningrad ja Kuolan alue vaikuttavat myös Itämeren tilanteeseen. Venäjän tavoitteena on edelleen pääsy kaikille merille ja näin ollen osaltaan se pyrkii edelleen vahvistamaan sotilaallista asemaansa Itämerellä ja heikentämään NATOn vaikutusvaltaa alueella sekä pitämään Suomen ja Ruotsin tästä erillään. Mikä tahansa sotilaallinen kriisi Itämeren alueella vaikuttaa välittömästä hankalassa maantieteellisessä asemassa olevaan Suomeen. Sivustakatsojan rooliin pyrkivän asema voi kyseisessä tapauksessa olla se heikoin.

Myös monet ammatit ovat riippuvaisia Itämerestä ja sen hyvinvoinnista, esim. matkailuyritykset, kalastus, varustamot ja laivanrakennus.

Ammattikalastajien saaliin toivoisin tulevaisuudessa koostuvan nykyistä enemmän myrkyttömistä, luonnon omasta kiertokulusta syntyneistä, kestävästi pyydetyistä kalalajeista, voimakkaiden istutusten sijaan. Uhanalaiset lajimme vaativat suojelua ja elvytystoimenpiteitä, mihin tarvitsemme sekä rajoituksia, että poliittista ohjausta. Tämä ei koske vain merialuetta, vaan koko Itämeren valuma-aluetta jokineen ja järvineen. Piste- ja hajakuormitusta on edelleen vähennettävä sekä kansallisilla että kansainvälisillä toimenpiteillä. Uhanalaisten vaelluskalojen lisääntymisalueita jokien virta- ja koskialueilla on ennallistettava ja pääsyä sinne ja takaisin edistettävä vaellusesteitä poistamalla.

Risteilyalusten, jäänmurtajien ja viranomaisalusten rakentaminen on Suomessa huippuluokkaa, vaikka varustamojen tilauskanta vaihteleekin suhdanteiden mukaan. Kriittisten teknologioiden tutkimukseen ja kehittämiseen tarvittavat voimavarat tulee varmista myös tulevaisuudessa. Kansalliseen turvallisuuteen liittyvät hankinnat ja niihin liittyvä varustaminen tulee pitää suomalaisten käsissä vähintään niiltä osin kun siihen on taloudelliset ja tekniset edellytykset olemassa.

Itämeren houkuttelevuus turisteille on myös paljolti riippuvainen meren puhtaudesta, mutta myös palvelutarjonnan monipuolisuudesta, laadusta ja tietysti hinnoittelusta. Itämeren tilaa on seurattava jatkuvasti ja tutkimustulosten pohjalta ohjattava elvyttävät toimenpiteet kipeimmin niitä tarvitseviin tai suurinta hyötyä tuottaviin kohteisiin. Vierailevien risteilyaluksien osalta on pyrittävä entistä voimakkaammin ohjaamaan jätevesien tyhjennyksen satamiin Itämeren sijaan tiivistämällä yhteistyötä ulkomaalaisten varustamoiden kanssa. (Samalla risteilyalusten matkustajia tulee nykyistä paremmin houkutella maihin, mutta Suomeen kohdistuvan matkailun edistäminen vaatii oman blogipostauksensa, joten tästä aiheesta lisää myöhemmin).

Itämeri on myös luonto- ja virkistysarvoiltaan merkittävä suurelle osalle kansastamme.  Väestömme painottuu voimakkaasti etelään lähelle rannikkoa ja useilla on koti tai vapaa-ajan asunto meren läheisyydessä tai harrastus, joka liittyy suoraan tai välillisesti Itämereen. Saaristomme ei saa näyttää hernekeitolta kesästä toiseen. Uiminen ja muu vesiliikunta tulee olla sekä virkistävä että turvallinen harrastus aikuisille, lapsille ja (koti)eläimillekin. 

 

]]>
5 http://karisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272045-miksi-itameri-on-koko-suomen-asia#comments Itämeri Kalastus Kauppa ja merenkulku Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Ympäristö Tue, 19 Mar 2019 15:45:47 +0000 Kari Salmi http://karisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272045-miksi-itameri-on-koko-suomen-asia
Vaelluskalapolitiikan absurdit piirteet http://karisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271940-vaelluskalapolitiikan-absurdit-piirteet <p>Virtavesistä otettiin toisen maailmansodan jälkeen tarvittava, välttämätönkin hyöty Suomen rakentaessa uudelleen talouttaan ja kamppaillessaan sotakorvausten aiheuttamien paineiden alla. Teollisuus tarvitsi energiaa ja kosket valjastettiin jauhamaan sähköä. Vaelluskaloille välttämättömät nousureitit tukittiin padoilla ja näin estettiin niitä pääsemästä lisääntymisalueilleen, eikä kalateitä juuri rakennettu. Patoaltaiden nostama vesi jätti alleen mittavan määrän virtavesikutuisten kalojen kutu- ja poikastuotantoalueita. Tuhoja ovat edelleen pahentaneet koskien perkaaminen ränneiksi, metsäojitukset ja lannoitteiden huuhtoutuminen sekä myöhemmin monet turpeen oton aiheuttamat, pitkäaikaiset haitat. Tilanne on edelleen erittäin huono pääosassa varsinkin mereen laskevista lohien, taimenten ja siikojen kotivesistä. Vaikka nousuväylien rakentaminen ja koskien ennallistaminen ei enää mahdollistakaan 1900-luvun alun luontaista lisääntymispotentiaalia, on silti paljon tehtävissä virtakutuisten kalojen uudistuvien ja kestävien kantojen palauttamiseksi ja vahvistamiseksi.</p><p><strong>Koskiosuudet voimayhtiöille</strong></p><p>Voimayhtiöiden edustajat kiersivät aikanaan koskitilalta toiselle ostaen vesioikeudet sähkön tuotantoon. Tuolloin ei ymmärretty, eikä näemmä edelleenkään ymmärretä luonnontilaisen virtavesiekosysteemin arvoa. Tilalliset luopuivat oikeuksistaan kertakorvauksella, joka saattoi niissä olosuhteissa tuntua kohtuulliselta. Pääosa jokivarsien asukkaista ja kotitarvekalastajista ei saanut mitään. Yleensä vain ne, joilla oli osoittaa kalastuksesta saatavia, verotettavia tuloja, pääsivät korvausten piiriin, vaikka kotitarvekalastuksellakin oli merkittävä osuus tilallisten ruokahuollossa. Voimayhtiöt määrättiin kompensoimaan ympäristölle ja kansalaisille aiheuttamiaan haittoja mm. velvoiteistutuksin, jotka suhteutettiin joen laskennallisesti menetettyyn tuottopotentiaaliin. Nykytutkimuksen mukaan asetetut velvoitteet ovat noin kuudes- tai seitsemäsosa todellisesta menetyksestä.</p><p>Lohen, taimenen ja siian velvoiteistutukset kohdistuvat pääosin terminaali- ja avomerialueille ja hyödyttävät siis enimmäkseen merialueen ammattikalastajia. Lohen istutuksia on tehty vuosittain noin 7 miljoonalla eurolla, mistä kalastajat saavat takaisin noin miljoonan arvosta saalista. Lohen osuus ammattikalastajien saaliista on noin 2%, eikä lohi ole yhdenkään ammattikalastajan pääaasiallinen tulonlähde &ndash; erittäin uhanalaisesta meritaimenesta puhumattakaan. Merialueille smoltti-ikäisinä istutettujen poikasten vaellusvietti on luonnonkaloja paljon heikompi, eivätkä ne ole leimautuneet kotikoskeensa. Lisäksi laitospoikasten selviytyminen petoja vastaan on heikkoa, jolloin kuolleisuus on suuri ja istutuksista saavutettavissa oleva hyöty on alhainen. Mikäli joki tuottaa vaelluspoikasia, on näiden kuolleisuus merkittävä voimalaitosturbiinien aiheuttamien vammojen takia.&nbsp;&nbsp;Patojen yläpuolisille osuuksille on vaelluskalojen sijaan istutettu muuta kalaa, joista siellä ei liene ollut puutetta alun perinkään. Näin jokivarsien asukkaat ovat menettäneet arvokkaat vaelluskalat, jokiympäristö on muuttunut merkittävästi patoamisen seurauksena ja samalla on viety mahdollisuus nykyisiin, uusiin elinkeinoihin, joilla ei vielä tuolloin ollut kysyntää.</p><p><strong>Uudet maaseutuelinkeinot</strong></p><p>Maailma on muuttunut merkittävästi noista ajoista ja nykyään vapaana virtaava joki &ndash; tai jopa lohien, taimenten ja siikojen kestävän luonnonmukaisen tuotannon mahdollistava padottukin joki mahdollistaisi mittavan määrän luonto- ja kalastusmatkailuun erikoistuneita työpaikkoja. Edesmenneen North Atlantic Salmon Fund:n (NASF) perustaja ja puheenjohtaja, islantilainen Orri Vigfússon totesi Suomessa taannoin käydessään, että keskimäärin 40 villiä jokeen nousevaa lohta riittää luomaan yhden työpaikan. Toki Islannissa joet ovat pääosin huippukunnossa ja siksi kysyntää riittääkin, mikä pitää lupien hinnan korkealla. Jos leikitään ajatuksella, että Suomessa tuo tarvittava lohimäärä olisi kymmenkertainen, riittäisi siis Simojokeen vuonna 2017 nousseuden lohien määrä tuottamaan yli 400 työpaikkaa, edellyttäen, että työllistymisen muut edellytykset olisivat Suomessa ja Islannissa identtiset. Suurimpien padottujen jokiemme palauttaminen lohen ja meritaimenen lisääntymisalueiksi voisi siis parhaimmillaan tuoda satoja tai tuhansia työpaikkoja ja pientenkin virtavesien elinvoimaiset kalakannat voisivat tuottaa alueellisesti merkittävän määrän työtä. Nyt tämä potentiaali käytetään lähinnä voimayhtiöiden voittojen varmistamiseen, kalanviljelylaitosten ylläpitämiseen sekä vähäisen ammattikalastajamäärän elinkeinon tukemiseen.</p><p>Ammattikalastajat ovat tyytymättömiä Suomen Itämeren lohen kiintiöön sekä asetettuihin kalastusrajoituksiin. He toivovat kalastuskauden aikaistamista, jolloin kiintiöity saalis jakautuisi tasaisemmin pyyntikaudelle ja lisäksi alkukaudesta saaliskalojen keskipaino on merkittävästi suurempi kuin myöhemmin. Ammattikalastaja saa keväällä&nbsp;lohestaan paremman kilohinnan, ja lisäksi asetetut rajoitukset koskevat saalistettavien kalojen kappale- eikä kilomäärää. Aikaistamisella on positiivinen vaikutus ammattikalastajan tuloihin. Toisessa vaakakupissa painavat lohen geneettisen perimän ja luonnollisen lisääntymisen varmistaminen. Nuo alkukauden kookkaat naaraskalat ovat elintärkeitä lohen lisääntymisen ja elinvoimaisuuden kannalta. Lisäksi ne usein vaeltavat ylös latvavesille asti. Tuon potentiaalin merkittävä leikkaaminen ei ole biologisesti eikä taloudellisesti perusteltua.</p><p>Suomelle annettu lohikiintiö on tutkijoiden mukaan ylimitoitettu, eivätkä kiintiöt vastaa Itämeren alueen jokien tuottoa. Lisäksi avomerellä tapahtuva sekakantakalastus kohdistuu valikoimatta niin elinvoimaisiin kuin erittäin uhanalaisiinkin kantoihin. Itämeren alueen valtiot voivat käydä kauppaa kiintiöillään ja Suomi onkin ollut halukas ostamaan lisää lohikiintiötä itselleen. Tuo kiintiön lisäys kohdistuisi suurelta osin Suomen joissa syntyneisiin, jo valmiiksi uhanalaisiin lohiin. Terminaalialueilla tapahtuvaa kalastusta on ohjannut aiemmin mainittu istutustoiminta. Vaikka luonnossa syntyneiden lohien osuus terminaalialueiden saaliista on merkittävästi lisääntynyt, ei sitä ole otettu millään lailla huomioon kalastuksen ohjauksessa.</p><p>Edellä kerrotusta herää muutama perustavaa laatua oleva vaelluskalapolitiikkaa koskeva kysymys.</p><p>1.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Miksei haitan aiheuttaja maksa todellisia korvauksia aiheuttamastaan haitasta?</p><p>Voimayhtiöt ovat nykyään jo osin halukkaita keskustelemaan aiheuttamistaan ympäristövaikutuksista ja harkitsemaan niille asetettujen kompensaatiovaatimusten uudelleenjärjestelyjä. Voimayhtiöt haluavat kuitenkin neuvotella ainoastaan nykyisen kompensaatiotason uudelleenkohdentamisesta, vaikka voitollisina yrityksinä ne voisivat osoittaa selkeästi suuremman panoksen aiheuttamiensa todellisten haittojen torjuntaan, kannattavuuden merkittävästi kärsimättä. Pahimmillaan ne edellyttävät, että haitan kärsijä maksaisi suurimman osan kokonaiskustannuksista.</p><p>2.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Miksei haitasta aiheutuvia korvauksia kohdenneta niille, joille haitta on ensisijaisesti aiheutettu?</p><p>Kompensaatioperusteita on muutettava perusteellisesti. Hyötyjinä eivät voi olla ensisijaisesti merialueen ammattikalastajat, joiden lohenkalastus perustuu nykyisellään lähinnä istutustoiminnan avulla tuotettuun &ndash; siis subventoituun saaliiseen, eikä myöskään välillisesti kalanviljelylaitokset, vaan myös kaikki ne jokivarsien asukkaat, jotka ovat menettäneet jokiensa arvokkaimman osan, lohikalat ja niiden avulla mahdollistettavat työpaikat. Tornionjoen hyvät lohivuodet ovat esimerkki siitä taloudellisesta toimeliaisuudesta, jota elinvoimainen ekosysteemi parhaimmillaan edistää, vaikka joen tuotto voisi olla vielä merkittävästi nykyistä suurempikin.</p><p>3.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Miksei velvoiteistutuksista siirrytä hallitusti vaellusesteiden poistamiseen ja koskien sekä lisääntymisalueiden ennallistamiseen, jolloin pidemmällä aikavälillä luonnon oma tuotto riittäisi elinvoimaisten ja kestävien kantojen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen?</p><p>Osa velvoiteistutusten kustannuksista tulisi kohdentaa kalateiden rakentamiseen ja koskien kutu- ja poikastuotantoalueiden kunnostamiseen. Tähän tarkoitukseen lienee saatavissa EU- ja yksityistä rahoitusta sekä valtion osoittamaa rahaa. Tämä olisi nähtävä investointina, jonka takaisinmaksuaika on hieman toistakymmentä vuotta ja korko erinomainen.</p><p>4.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Miksei lohen ammattikalastusta kriittisillä alueilla ja kalojen kannalta kriittisinä aikoina rajoiteta voimakkaasti tai kielletä kokonaan?</p><p>Ottaen huomioon lohen osuuden ammattikalastajien tuloista sekä istutuksista saatavan vähäisen hyödyn, olisi perusteltua kompensoida kalastajille nykyinen saalismäärä sellaisenaan ja ostaa näin pois lohenkalastusoikeudet tai rajoittaa niitä merkittävästi niillä alueilla, joilla ammattimaisesta kalastuksesta on merkittävää haittaa tai vaaraa luonnon lohen lisääntymiselle. Myös kaikkea jokialueella tapahtuvaa kalastusta on syytä rajoittaa tai tarvittaessa kieltää kokonaan silloin, kun siitä katsotaan olevan merkittävää haittaa tai se vaarantaa vaelluskalojen luonnollisen lisääntymisen tai kantojen vahvistumisen halutulle tasolle.</p><p>5.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Miksei metsäojitusten ja turpeenoton haitallisia seuraamuksia valuma-alueilla velvoiteta korjaamaan ja uusien toimilupien yhteydessä kielletä haitan aiheuttamista kokonaan?</p><p>Turve uusiutuu hitaasti, joten on kyseenalaista rinnastaa sitä uusiutuviin energiamuotoihin. Luonnontilainen suo varastoi vettä ja luovuttaa sitä tasaisesti valuma-alueen vesistöihin samalla ehkäisten äkillisiä tulvahuippuja ja toisaalta alivirtaamakauden kuivumista. Turpeenotto pienentää maaperän puskuriominaisuuksia ja tulvat huuhtovat kiintoainesta, lannoitteita ja raskasmetalleja jokiin juuri silloin kun se on syyskutuisten kalojen kannalta haitallisinta; syksyllä kudun aikaan ja keväällä poikasten kuoriutumisen aikaan. Kiintoaine tukkii kutusoraikot ja estää mätimunien hapen saannin. Heikentynyt veden laatu sekä haitalliset ravinteet ja raskasmetallit vaikuttavat kalojen terveyteen ja elinvoimaisuuteen. Näitä haittavaikutuksia on havaittavissa useissa sellaisissakin vesistöissä, joiden valuma-alueen turvetuotanto noudattaa sille annettuja lupaehtoja. Lupaehdot on siis määritelty liian löysiksi ja haitan aiheuttaminen on näin legitimoitu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Virtavesistä otettiin toisen maailmansodan jälkeen tarvittava, välttämätönkin hyöty Suomen rakentaessa uudelleen talouttaan ja kamppaillessaan sotakorvausten aiheuttamien paineiden alla. Teollisuus tarvitsi energiaa ja kosket valjastettiin jauhamaan sähköä. Vaelluskaloille välttämättömät nousureitit tukittiin padoilla ja näin estettiin niitä pääsemästä lisääntymisalueilleen, eikä kalateitä juuri rakennettu. Patoaltaiden nostama vesi jätti alleen mittavan määrän virtavesikutuisten kalojen kutu- ja poikastuotantoalueita. Tuhoja ovat edelleen pahentaneet koskien perkaaminen ränneiksi, metsäojitukset ja lannoitteiden huuhtoutuminen sekä myöhemmin monet turpeen oton aiheuttamat, pitkäaikaiset haitat. Tilanne on edelleen erittäin huono pääosassa varsinkin mereen laskevista lohien, taimenten ja siikojen kotivesistä. Vaikka nousuväylien rakentaminen ja koskien ennallistaminen ei enää mahdollistakaan 1900-luvun alun luontaista lisääntymispotentiaalia, on silti paljon tehtävissä virtakutuisten kalojen uudistuvien ja kestävien kantojen palauttamiseksi ja vahvistamiseksi.

Koskiosuudet voimayhtiöille

Voimayhtiöiden edustajat kiersivät aikanaan koskitilalta toiselle ostaen vesioikeudet sähkön tuotantoon. Tuolloin ei ymmärretty, eikä näemmä edelleenkään ymmärretä luonnontilaisen virtavesiekosysteemin arvoa. Tilalliset luopuivat oikeuksistaan kertakorvauksella, joka saattoi niissä olosuhteissa tuntua kohtuulliselta. Pääosa jokivarsien asukkaista ja kotitarvekalastajista ei saanut mitään. Yleensä vain ne, joilla oli osoittaa kalastuksesta saatavia, verotettavia tuloja, pääsivät korvausten piiriin, vaikka kotitarvekalastuksellakin oli merkittävä osuus tilallisten ruokahuollossa. Voimayhtiöt määrättiin kompensoimaan ympäristölle ja kansalaisille aiheuttamiaan haittoja mm. velvoiteistutuksin, jotka suhteutettiin joen laskennallisesti menetettyyn tuottopotentiaaliin. Nykytutkimuksen mukaan asetetut velvoitteet ovat noin kuudes- tai seitsemäsosa todellisesta menetyksestä.

Lohen, taimenen ja siian velvoiteistutukset kohdistuvat pääosin terminaali- ja avomerialueille ja hyödyttävät siis enimmäkseen merialueen ammattikalastajia. Lohen istutuksia on tehty vuosittain noin 7 miljoonalla eurolla, mistä kalastajat saavat takaisin noin miljoonan arvosta saalista. Lohen osuus ammattikalastajien saaliista on noin 2%, eikä lohi ole yhdenkään ammattikalastajan pääaasiallinen tulonlähde – erittäin uhanalaisesta meritaimenesta puhumattakaan. Merialueille smoltti-ikäisinä istutettujen poikasten vaellusvietti on luonnonkaloja paljon heikompi, eivätkä ne ole leimautuneet kotikoskeensa. Lisäksi laitospoikasten selviytyminen petoja vastaan on heikkoa, jolloin kuolleisuus on suuri ja istutuksista saavutettavissa oleva hyöty on alhainen. Mikäli joki tuottaa vaelluspoikasia, on näiden kuolleisuus merkittävä voimalaitosturbiinien aiheuttamien vammojen takia.  Patojen yläpuolisille osuuksille on vaelluskalojen sijaan istutettu muuta kalaa, joista siellä ei liene ollut puutetta alun perinkään. Näin jokivarsien asukkaat ovat menettäneet arvokkaat vaelluskalat, jokiympäristö on muuttunut merkittävästi patoamisen seurauksena ja samalla on viety mahdollisuus nykyisiin, uusiin elinkeinoihin, joilla ei vielä tuolloin ollut kysyntää.

Uudet maaseutuelinkeinot

Maailma on muuttunut merkittävästi noista ajoista ja nykyään vapaana virtaava joki – tai jopa lohien, taimenten ja siikojen kestävän luonnonmukaisen tuotannon mahdollistava padottukin joki mahdollistaisi mittavan määrän luonto- ja kalastusmatkailuun erikoistuneita työpaikkoja. Edesmenneen North Atlantic Salmon Fund:n (NASF) perustaja ja puheenjohtaja, islantilainen Orri Vigfússon totesi Suomessa taannoin käydessään, että keskimäärin 40 villiä jokeen nousevaa lohta riittää luomaan yhden työpaikan. Toki Islannissa joet ovat pääosin huippukunnossa ja siksi kysyntää riittääkin, mikä pitää lupien hinnan korkealla. Jos leikitään ajatuksella, että Suomessa tuo tarvittava lohimäärä olisi kymmenkertainen, riittäisi siis Simojokeen vuonna 2017 nousseuden lohien määrä tuottamaan yli 400 työpaikkaa, edellyttäen, että työllistymisen muut edellytykset olisivat Suomessa ja Islannissa identtiset. Suurimpien padottujen jokiemme palauttaminen lohen ja meritaimenen lisääntymisalueiksi voisi siis parhaimmillaan tuoda satoja tai tuhansia työpaikkoja ja pientenkin virtavesien elinvoimaiset kalakannat voisivat tuottaa alueellisesti merkittävän määrän työtä. Nyt tämä potentiaali käytetään lähinnä voimayhtiöiden voittojen varmistamiseen, kalanviljelylaitosten ylläpitämiseen sekä vähäisen ammattikalastajamäärän elinkeinon tukemiseen.

Ammattikalastajat ovat tyytymättömiä Suomen Itämeren lohen kiintiöön sekä asetettuihin kalastusrajoituksiin. He toivovat kalastuskauden aikaistamista, jolloin kiintiöity saalis jakautuisi tasaisemmin pyyntikaudelle ja lisäksi alkukaudesta saaliskalojen keskipaino on merkittävästi suurempi kuin myöhemmin. Ammattikalastaja saa keväällä lohestaan paremman kilohinnan, ja lisäksi asetetut rajoitukset koskevat saalistettavien kalojen kappale- eikä kilomäärää. Aikaistamisella on positiivinen vaikutus ammattikalastajan tuloihin. Toisessa vaakakupissa painavat lohen geneettisen perimän ja luonnollisen lisääntymisen varmistaminen. Nuo alkukauden kookkaat naaraskalat ovat elintärkeitä lohen lisääntymisen ja elinvoimaisuuden kannalta. Lisäksi ne usein vaeltavat ylös latvavesille asti. Tuon potentiaalin merkittävä leikkaaminen ei ole biologisesti eikä taloudellisesti perusteltua.

Suomelle annettu lohikiintiö on tutkijoiden mukaan ylimitoitettu, eivätkä kiintiöt vastaa Itämeren alueen jokien tuottoa. Lisäksi avomerellä tapahtuva sekakantakalastus kohdistuu valikoimatta niin elinvoimaisiin kuin erittäin uhanalaisiinkin kantoihin. Itämeren alueen valtiot voivat käydä kauppaa kiintiöillään ja Suomi onkin ollut halukas ostamaan lisää lohikiintiötä itselleen. Tuo kiintiön lisäys kohdistuisi suurelta osin Suomen joissa syntyneisiin, jo valmiiksi uhanalaisiin lohiin. Terminaalialueilla tapahtuvaa kalastusta on ohjannut aiemmin mainittu istutustoiminta. Vaikka luonnossa syntyneiden lohien osuus terminaalialueiden saaliista on merkittävästi lisääntynyt, ei sitä ole otettu millään lailla huomioon kalastuksen ohjauksessa.

Edellä kerrotusta herää muutama perustavaa laatua oleva vaelluskalapolitiikkaa koskeva kysymys.

1.     Miksei haitan aiheuttaja maksa todellisia korvauksia aiheuttamastaan haitasta?

Voimayhtiöt ovat nykyään jo osin halukkaita keskustelemaan aiheuttamistaan ympäristövaikutuksista ja harkitsemaan niille asetettujen kompensaatiovaatimusten uudelleenjärjestelyjä. Voimayhtiöt haluavat kuitenkin neuvotella ainoastaan nykyisen kompensaatiotason uudelleenkohdentamisesta, vaikka voitollisina yrityksinä ne voisivat osoittaa selkeästi suuremman panoksen aiheuttamiensa todellisten haittojen torjuntaan, kannattavuuden merkittävästi kärsimättä. Pahimmillaan ne edellyttävät, että haitan kärsijä maksaisi suurimman osan kokonaiskustannuksista.

2.     Miksei haitasta aiheutuvia korvauksia kohdenneta niille, joille haitta on ensisijaisesti aiheutettu?

Kompensaatioperusteita on muutettava perusteellisesti. Hyötyjinä eivät voi olla ensisijaisesti merialueen ammattikalastajat, joiden lohenkalastus perustuu nykyisellään lähinnä istutustoiminnan avulla tuotettuun – siis subventoituun saaliiseen, eikä myöskään välillisesti kalanviljelylaitokset, vaan myös kaikki ne jokivarsien asukkaat, jotka ovat menettäneet jokiensa arvokkaimman osan, lohikalat ja niiden avulla mahdollistettavat työpaikat. Tornionjoen hyvät lohivuodet ovat esimerkki siitä taloudellisesta toimeliaisuudesta, jota elinvoimainen ekosysteemi parhaimmillaan edistää, vaikka joen tuotto voisi olla vielä merkittävästi nykyistä suurempikin.

3.     Miksei velvoiteistutuksista siirrytä hallitusti vaellusesteiden poistamiseen ja koskien sekä lisääntymisalueiden ennallistamiseen, jolloin pidemmällä aikavälillä luonnon oma tuotto riittäisi elinvoimaisten ja kestävien kantojen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen?

Osa velvoiteistutusten kustannuksista tulisi kohdentaa kalateiden rakentamiseen ja koskien kutu- ja poikastuotantoalueiden kunnostamiseen. Tähän tarkoitukseen lienee saatavissa EU- ja yksityistä rahoitusta sekä valtion osoittamaa rahaa. Tämä olisi nähtävä investointina, jonka takaisinmaksuaika on hieman toistakymmentä vuotta ja korko erinomainen.

4.     Miksei lohen ammattikalastusta kriittisillä alueilla ja kalojen kannalta kriittisinä aikoina rajoiteta voimakkaasti tai kielletä kokonaan?

Ottaen huomioon lohen osuuden ammattikalastajien tuloista sekä istutuksista saatavan vähäisen hyödyn, olisi perusteltua kompensoida kalastajille nykyinen saalismäärä sellaisenaan ja ostaa näin pois lohenkalastusoikeudet tai rajoittaa niitä merkittävästi niillä alueilla, joilla ammattimaisesta kalastuksesta on merkittävää haittaa tai vaaraa luonnon lohen lisääntymiselle. Myös kaikkea jokialueella tapahtuvaa kalastusta on syytä rajoittaa tai tarvittaessa kieltää kokonaan silloin, kun siitä katsotaan olevan merkittävää haittaa tai se vaarantaa vaelluskalojen luonnollisen lisääntymisen tai kantojen vahvistumisen halutulle tasolle.

5.     Miksei metsäojitusten ja turpeenoton haitallisia seuraamuksia valuma-alueilla velvoiteta korjaamaan ja uusien toimilupien yhteydessä kielletä haitan aiheuttamista kokonaan?

Turve uusiutuu hitaasti, joten on kyseenalaista rinnastaa sitä uusiutuviin energiamuotoihin. Luonnontilainen suo varastoi vettä ja luovuttaa sitä tasaisesti valuma-alueen vesistöihin samalla ehkäisten äkillisiä tulvahuippuja ja toisaalta alivirtaamakauden kuivumista. Turpeenotto pienentää maaperän puskuriominaisuuksia ja tulvat huuhtovat kiintoainesta, lannoitteita ja raskasmetalleja jokiin juuri silloin kun se on syyskutuisten kalojen kannalta haitallisinta; syksyllä kudun aikaan ja keväällä poikasten kuoriutumisen aikaan. Kiintoaine tukkii kutusoraikot ja estää mätimunien hapen saannin. Heikentynyt veden laatu sekä haitalliset ravinteet ja raskasmetallit vaikuttavat kalojen terveyteen ja elinvoimaisuuteen. Näitä haittavaikutuksia on havaittavissa useissa sellaisissakin vesistöissä, joiden valuma-alueen turvetuotanto noudattaa sille annettuja lupaehtoja. Lupaehdot on siis määritelty liian löysiksi ja haitan aiheuttaminen on näin legitimoitu.

]]>
1 http://karisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271940-vaelluskalapolitiikan-absurdit-piirteet#comments Kalastus Kalastuspolitiikka Maaseutuelinkeinot Matkailu Vaelluskalat Mon, 18 Mar 2019 15:26:08 +0000 Kari Salmi http://karisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271940-vaelluskalapolitiikan-absurdit-piirteet
Oulujärven ja Oulujoen vesistön tila hyväksi? http://mikafljt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267919-oulujarven-ja-oulujoen-vesiston-tila-hyvaksi <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a class="td-modal-image" href="https://d2ht4nmib7jvhw.cloudfront.net/wp-content/uploads/sites/757/2018/09/13111234/rj-nsaari.jpg"><img alt="" height="325" src="https://crop.kaleva.fi/yVyLUcKv1tu1OA_26k429S3GGOo=/696x325/smart/https%3A//d2ht4nmib7jvhw.cloudfront.net/wp-content/uploads/sites/757/2018/09/13111234/rj-nsaari.jpg" title="--rj--nsaari" width="696" /></a></p><p>Oulujärven keskellä on hiekkaharjuinen helmi, suojeltu Ärjänsaari, jonka rannoille myös virta ja aallot tuovat yläpuolisten tehtaiden päästöt. Yövyin viime kesänä pari yötä teltassa Ärjänsaaressa. Ärjään menen varmasti uudestaan. Suosittelen käymään.</p><p><strong>Oulujärven ja Oulujoen vesistön tila hyväksi?</strong></p><p>Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman 2016-2021 otsikko on &rsquo;Vesien tila hyväksi yhdessä&rsquo;.&nbsp;&nbsp;Vesien tilan heikentäjiä ovat maa- ja metsätalous, haja-asutus, sekä pistekuormitus. Ja vain &rdquo;pistekuormitukset&rdquo; &ndash; teollisuuslaitokset, voimalaitokset sekä kaivokset &ndash; on luvattu hoituvan YVA-prosessien sekä luvituksien avulla.</p><p>Suunnitelmassa on kaino toive, että kunnostus- ja puhdistustyöt toteutettaisiin &quot;aiheuttaja maksaa&quot; -periaatteella. Se ei ole toteutunut Talvivaara-Terrafamessa, eikä Oulujoen vesistön kalateiden rakentamisissa. Talvivaara-Terrafamen sotkuja ja toimintaa ovat rahoittaneet veronmaksajat.</p><p>Vesivoimayhtiötkin vaativat veronmaksajia rahoittamaan kalatiet. Vaelluskalojen ja jokikalastuskulttuurin elvyttämisen sijaan yhtiöt hakevat betonipatojaan UNESCO:n kulttuurimuistomerkeiksi. Kritisoin sitä maakuntahallituksen kokouksessa. Esitin ettei niitä puollettaisi; voimayhtiöt maksakoon ja rakentakoon ensin kalatiet.&nbsp;</p><p>Syksyllä 2014 Kainuun ELY jätti vaatimatta YVA-prosessia Talvivaaran jätevesipurkuputkelle. Ainoa puhdistustoimi oli jäteveden nimeäminen puhdistetuksi vedeksi. Vuonna 2015 maa- ja metsätalousministeriö huolestui Fennovoiman ja Talvivaaran riskeistä Oulujoen vesistölle. Sen johdosta Oulun ELY vaati Oulun kaupunkia varmistamaan vesihuoltonsa muualta. Siitä saakka Oulu on pyrkinyt Viinivaaran lähteisiin, mitä Oulun naapurikunnat vastustavat.</p><p>Talvivaara-Terrafame, Mondo Minerals ja Sotkamo Silver laskevat tai suunnittelevat laskevansa kaivostensa jätevedet purkuputkilla vesistöihin, ilman jätevesien puhdistamoja.&nbsp;Talvivaaran turmeltujen lähijärvien kunnostusta ei valtion Terrafame ole aloittanut, eikä haittoja ole kalastajille korvattu.</p><p>VaHAO kumosi Terrafamen ympäristöluvat ja vaati yhtiötä tekemään uuden YVAn ja lupahakemuksen, jossa on esitetty kokonaisarvio luvan myöntämisedellytyksistä. Terrafame teki kaksi erillistä YVAa estäen ympäristövaikutusten kokonaisarvioinnin. Terrafamen malminrikastuskasoissa rikastettavan uraanin ympäristövaikutuksia ei vieläkään ole arvioitu YVA-lain mukaisesti. Sulkemistoimintojen kuvaukset ja niiden vesistövaikutuksien arviointi puuttuvat. Terrafamen uusi ympäristölupahakemus kuulutettiin 31.12.2018 (lausuntoaikaa helmikuun loppuun), vuoden viimeisenä päivänä kun Terrafamen nykyiset luvat loppuivat. Nyt yhtiö toimii väliaikaisilla luvilla. Kysymys kuuluu kuinka pitkään yhtiö voi toimia ilman laillisia lupia?&nbsp;Kainuun ELY:n katsellessa sormiensa välistä.&nbsp;</p><p>Kansalaisten vaikutusmahdollisuus syntyy lausumalla lupahakemukseen. Nyt on aika käyttää sitä.&nbsp;</p><p>Samaan aikaan STUKin lausunto Talvivaara-Terrafamen puutteellista uraanituotantoluvasta on tulossa kiireellä Sipilän hallituksen pöydälle. Kainuuseen, Sotkamoon ja Kajaaniin, Oulujoen ja Vuoksen vesistön latvoille on tulollaan takaoven kautta Euroopan suurin uraanintuottaja.</p><p>Samaan aikaan Oulun eteläpuolelle yskii Kremlin Rosatom-Fennovoiman Pyhäjoen uraanivoima projekti. Oulun kaupunki on sijoittanut hankkeeseen 17 miljoonaa samalla heikentäen Oulun vesiturvallisuutta. ELY:n lausunnon mukaan Oulun vedelle on riskinä radioaktiivisten saasteiden riski niin Fennovoiman kuin Talvivaara-Terrafamen päästöistä.&nbsp;</p><p>Kaikkien mielestä Oulujärvi ei ole kaivosjätevesistä kuormittunut, joten heidän mielestä vielä mahtuisi sellutehdas Paltamoon &ndash; laskemaan jätevesiään purkuputkilla Oulujärveen &rdquo;laimentumaan&rdquo;. Haitalliset aineet eivät laimentamalla katoa, vaan ne kaivosten jätevesien kanssa valuvat kohti Oulua.&nbsp;</p><p>Miten se EU:n vesipuitedirektiivin luoma velvoite &ndash;&nbsp;Oulujärven ja Oulujoen vesistön tila hyväksi? Olisko jo aika valita toisin?&nbsp;</p><p>Oulussa lähes 200 000 ihmistä juo Oulujoen vettä.&nbsp;</p><p>Mika Flöjt</p><p>Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen varapuheenjohtaja, Ekovihreiden varapuheenjohtaja,&nbsp; Oulujärven vapaa-ajanasukas, Vihreät</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

  

 

 

Oulujärven keskellä on hiekkaharjuinen helmi, suojeltu Ärjänsaari, jonka rannoille myös virta ja aallot tuovat yläpuolisten tehtaiden päästöt. Yövyin viime kesänä pari yötä teltassa Ärjänsaaressa. Ärjään menen varmasti uudestaan. Suosittelen käymään.

Oulujärven ja Oulujoen vesistön tila hyväksi?

Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman 2016-2021 otsikko on ’Vesien tila hyväksi yhdessä’.  Vesien tilan heikentäjiä ovat maa- ja metsätalous, haja-asutus, sekä pistekuormitus. Ja vain ”pistekuormitukset” – teollisuuslaitokset, voimalaitokset sekä kaivokset – on luvattu hoituvan YVA-prosessien sekä luvituksien avulla.

Suunnitelmassa on kaino toive, että kunnostus- ja puhdistustyöt toteutettaisiin "aiheuttaja maksaa" -periaatteella. Se ei ole toteutunut Talvivaara-Terrafamessa, eikä Oulujoen vesistön kalateiden rakentamisissa. Talvivaara-Terrafamen sotkuja ja toimintaa ovat rahoittaneet veronmaksajat.

Vesivoimayhtiötkin vaativat veronmaksajia rahoittamaan kalatiet. Vaelluskalojen ja jokikalastuskulttuurin elvyttämisen sijaan yhtiöt hakevat betonipatojaan UNESCO:n kulttuurimuistomerkeiksi. Kritisoin sitä maakuntahallituksen kokouksessa. Esitin ettei niitä puollettaisi; voimayhtiöt maksakoon ja rakentakoon ensin kalatiet. 

Syksyllä 2014 Kainuun ELY jätti vaatimatta YVA-prosessia Talvivaaran jätevesipurkuputkelle. Ainoa puhdistustoimi oli jäteveden nimeäminen puhdistetuksi vedeksi. Vuonna 2015 maa- ja metsätalousministeriö huolestui Fennovoiman ja Talvivaaran riskeistä Oulujoen vesistölle. Sen johdosta Oulun ELY vaati Oulun kaupunkia varmistamaan vesihuoltonsa muualta. Siitä saakka Oulu on pyrkinyt Viinivaaran lähteisiin, mitä Oulun naapurikunnat vastustavat.

Talvivaara-Terrafame, Mondo Minerals ja Sotkamo Silver laskevat tai suunnittelevat laskevansa kaivostensa jätevedet purkuputkilla vesistöihin, ilman jätevesien puhdistamoja. Talvivaaran turmeltujen lähijärvien kunnostusta ei valtion Terrafame ole aloittanut, eikä haittoja ole kalastajille korvattu.

VaHAO kumosi Terrafamen ympäristöluvat ja vaati yhtiötä tekemään uuden YVAn ja lupahakemuksen, jossa on esitetty kokonaisarvio luvan myöntämisedellytyksistä. Terrafame teki kaksi erillistä YVAa estäen ympäristövaikutusten kokonaisarvioinnin. Terrafamen malminrikastuskasoissa rikastettavan uraanin ympäristövaikutuksia ei vieläkään ole arvioitu YVA-lain mukaisesti. Sulkemistoimintojen kuvaukset ja niiden vesistövaikutuksien arviointi puuttuvat. Terrafamen uusi ympäristölupahakemus kuulutettiin 31.12.2018 (lausuntoaikaa helmikuun loppuun), vuoden viimeisenä päivänä kun Terrafamen nykyiset luvat loppuivat. Nyt yhtiö toimii väliaikaisilla luvilla. Kysymys kuuluu kuinka pitkään yhtiö voi toimia ilman laillisia lupia? Kainuun ELY:n katsellessa sormiensa välistä. 

Kansalaisten vaikutusmahdollisuus syntyy lausumalla lupahakemukseen. Nyt on aika käyttää sitä. 

Samaan aikaan STUKin lausunto Talvivaara-Terrafamen puutteellista uraanituotantoluvasta on tulossa kiireellä Sipilän hallituksen pöydälle. Kainuuseen, Sotkamoon ja Kajaaniin, Oulujoen ja Vuoksen vesistön latvoille on tulollaan takaoven kautta Euroopan suurin uraanintuottaja.

Samaan aikaan Oulun eteläpuolelle yskii Kremlin Rosatom-Fennovoiman Pyhäjoen uraanivoima projekti. Oulun kaupunki on sijoittanut hankkeeseen 17 miljoonaa samalla heikentäen Oulun vesiturvallisuutta. ELY:n lausunnon mukaan Oulun vedelle on riskinä radioaktiivisten saasteiden riski niin Fennovoiman kuin Talvivaara-Terrafamen päästöistä. 

Kaikkien mielestä Oulujärvi ei ole kaivosjätevesistä kuormittunut, joten heidän mielestä vielä mahtuisi sellutehdas Paltamoon – laskemaan jätevesiään purkuputkilla Oulujärveen ”laimentumaan”. Haitalliset aineet eivät laimentamalla katoa, vaan ne kaivosten jätevesien kanssa valuvat kohti Oulua. 

Miten se EU:n vesipuitedirektiivin luoma velvoite – Oulujärven ja Oulujoen vesistön tila hyväksi? Olisko jo aika valita toisin? 

Oulussa lähes 200 000 ihmistä juo Oulujoen vettä. 

Mika Flöjt

Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen varapuheenjohtaja, Ekovihreiden varapuheenjohtaja,  Oulujärven vapaa-ajanasukas, Vihreät

]]>
3 http://mikafljt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267919-oulujarven-ja-oulujoen-vesiston-tila-hyvaksi#comments Kalastus Luonto puhdasvesi vesistöt Ympäristö Fri, 18 Jan 2019 10:24:26 +0000 Mika Flöjt http://mikafljt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267919-oulujarven-ja-oulujoen-vesiston-tila-hyvaksi
Vihreiden C&R -kuohunta http://jannesalonen11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262376-vihreiden-cr-kuohunta <p>Vihreiden sisällä kuohuu. Ei, kyse ei ole IPCC:n raportista, puolueen suhtautumisesta ydinvoimaan tai ylipäänsä maapallon pelastaminen. Kuohunnan aiheena on vihreiden <a href="https://www.vihreat.fi/elainpolitiikka">&rdquo;Eläinpoliittiseen ohjelmaan&rdquo;</a>&nbsp;&nbsp;merkitty C&amp;R -kalastuksen kielto jonka puoluevaltuuskunta hyväksyi 9.9.2018:<br /><br /><em>&rdquo;Lopetetaan eläinsuojelusäädösten vastaiset kalastuskäytännöt, esimerkiksi elävien kalojen käyttö syöttinä, pyydä ja päästä -kalastus. Vaaditaan ja valvotaan kalojen nopeaa tainnutusta vapaa-ajan kalastuksessa, kilpailuissa ja kalanviljelyssä.&rdquo;</em><br /><br /><a href="https://web.facebook.com/groups/vihreat/permalink/10155673003402617/">Hiekkalaatikolle</a> puheenvuoroja tulee puoleen ja vastaan ja perustelut ovat mitä kummallisempia. Rintamalinjat tuntuvat menevän niin että C&amp;R -kalastusta puoltavat pitävät harrastusta välttämättömänä lohijokien ja -kantojen ylläpitämiseksi ja puhutunkaltainen toiminta on ympäristöteko. C&amp;R on kuulemma sama kuin valikoiva kalastus ja sen kieltäminen on luonnosta vieraantumista ja kalojen inhimillistämistä.<br /><br />Vastapuoli taas vetoaa mm. <a href="http://www.elainsuojelulaki.fi/603/">eläinjärjestöjen mielipiteisiin</a> ja pitää C&amp;R:ää lähinnä kiduttamisena.&nbsp;&nbsp;<br /><br />Entinen puheenjohtaja <strong>Ville Niinistö</strong> puuttui peliin (kuva) ja kertoi, että puoluevaltuuskunnan hyväksymä ohjelma tullaan todennäköisesti muokkaamaan tai että asia poistetaan kokonaan puolueen ohjelmasta. Kotitekoinen ongelma johtaa joko siihen että C&amp;R:n kieltäjät suuttuvat puolueelle, tai sitten sen harrastajat suuttuvat.<br /><br />Catch and release -kalastuksen mainoskasvoja ovat kansanedustaja <strong>Antero Vartia</strong> ja hänen kaverinsa näyttelijä <strong>Jasper Pääkkönen</strong>. Vartia kertoi takavuosina miten hän on matkannut ensin autollaan Stadista Lappiin ja sieltä matka on jatkunut vanhalla neuvostovalmisteisella helikopterilla Kuolan niemimaalle. Näiden veijareiden harrastuksena on pyydystää lohi, nostaa se ylös kaksin käsin selfietä varten, julkaista kuva netissä ja sitten vapauttaa lohi joka joko jää tai ei jää henkiin operaatiosta. Vilkkailla koskilla sama kala voidaan nostaa useasti kunnes se jossain vaiheessa kuolee. Tämä on luonnonsuojelua siinä kuin Toivolan taksimatkatkin.<br /><br /><strong>Valikoiva kalastus vs C&amp;R</strong><br /><br />Valikoiva kalastus tarkoittaa, että saalis mahdollisuuksien mukaan vapautetaan jos se on alamittainen tai jos tarpeeksi isoksi kasvanut &rdquo;geenipankki&rdquo; ei vahingoitu. Alamittaisilla tämä on pienempi ongelma koska kala väsytetään yleensä nopeasti ja sen voi useimmiten irrottaa koukusta vedessä. Jos kala on vahingoittunut, sitä ei parane päästää kitumaan takaisin veteen vaan armollisempaa on kolkata se, sanoi laki mitä tahanasa. Vastuullinen kalastaja siirtyy muihin harrastuksiin sitten kun saaliskiintiö on täynnä eikä kisko kaloja huvikseen ylös vapauttaakseen ne mahdollisesti huonossa kunnossa.<br /><br />Jos C&amp;R -harrastaja on oikeasti huolissaan vesistöstä ja kalakannasta, hän voi tukea hoitoa niin halutessaan osallistumallaa kunnossapitoon tai lahjoittamalla rahaa, kuten esimerkiksi järviyhdistykset tekevät. Koska hän katsoo tukevansa sitä ainoastaan oman kalastusmatkailunsa kautta, on vaikea uskoa että huoli on todellinen. Todellisuudessa hän vain haluaa päästä kiskomaan kalaa ja sitten palauttamaan sen.<br /><br />Gallupien mukaan vihreät saivat jossain vaiheessa napattua rutkasti äänestäjiä, nyt on tullut aika vapauttaa ne.</p> Vihreiden sisällä kuohuu. Ei, kyse ei ole IPCC:n raportista, puolueen suhtautumisesta ydinvoimaan tai ylipäänsä maapallon pelastaminen. Kuohunnan aiheena on vihreiden ”Eläinpoliittiseen ohjelmaan”  merkitty C&R -kalastuksen kielto jonka puoluevaltuuskunta hyväksyi 9.9.2018:

”Lopetetaan eläinsuojelusäädösten vastaiset kalastuskäytännöt, esimerkiksi elävien kalojen käyttö syöttinä, pyydä ja päästä -kalastus. Vaaditaan ja valvotaan kalojen nopeaa tainnutusta vapaa-ajan kalastuksessa, kilpailuissa ja kalanviljelyssä.”

Hiekkalaatikolle puheenvuoroja tulee puoleen ja vastaan ja perustelut ovat mitä kummallisempia. Rintamalinjat tuntuvat menevän niin että C&R -kalastusta puoltavat pitävät harrastusta välttämättömänä lohijokien ja -kantojen ylläpitämiseksi ja puhutunkaltainen toiminta on ympäristöteko. C&R on kuulemma sama kuin valikoiva kalastus ja sen kieltäminen on luonnosta vieraantumista ja kalojen inhimillistämistä.

Vastapuoli taas vetoaa mm. eläinjärjestöjen mielipiteisiin ja pitää C&R:ää lähinnä kiduttamisena.  

Entinen puheenjohtaja Ville Niinistö puuttui peliin (kuva) ja kertoi, että puoluevaltuuskunnan hyväksymä ohjelma tullaan todennäköisesti muokkaamaan tai että asia poistetaan kokonaan puolueen ohjelmasta. Kotitekoinen ongelma johtaa joko siihen että C&R:n kieltäjät suuttuvat puolueelle, tai sitten sen harrastajat suuttuvat.

Catch and release -kalastuksen mainoskasvoja ovat kansanedustaja Antero Vartia ja hänen kaverinsa näyttelijä Jasper Pääkkönen. Vartia kertoi takavuosina miten hän on matkannut ensin autollaan Stadista Lappiin ja sieltä matka on jatkunut vanhalla neuvostovalmisteisella helikopterilla Kuolan niemimaalle. Näiden veijareiden harrastuksena on pyydystää lohi, nostaa se ylös kaksin käsin selfietä varten, julkaista kuva netissä ja sitten vapauttaa lohi joka joko jää tai ei jää henkiin operaatiosta. Vilkkailla koskilla sama kala voidaan nostaa useasti kunnes se jossain vaiheessa kuolee. Tämä on luonnonsuojelua siinä kuin Toivolan taksimatkatkin.

Valikoiva kalastus vs C&R

Valikoiva kalastus tarkoittaa, että saalis mahdollisuuksien mukaan vapautetaan jos se on alamittainen tai jos tarpeeksi isoksi kasvanut ”geenipankki” ei vahingoitu. Alamittaisilla tämä on pienempi ongelma koska kala väsytetään yleensä nopeasti ja sen voi useimmiten irrottaa koukusta vedessä. Jos kala on vahingoittunut, sitä ei parane päästää kitumaan takaisin veteen vaan armollisempaa on kolkata se, sanoi laki mitä tahanasa. Vastuullinen kalastaja siirtyy muihin harrastuksiin sitten kun saaliskiintiö on täynnä eikä kisko kaloja huvikseen ylös vapauttaakseen ne mahdollisesti huonossa kunnossa.

Jos C&R -harrastaja on oikeasti huolissaan vesistöstä ja kalakannasta, hän voi tukea hoitoa niin halutessaan osallistumallaa kunnossapitoon tai lahjoittamalla rahaa, kuten esimerkiksi järviyhdistykset tekevät. Koska hän katsoo tukevansa sitä ainoastaan oman kalastusmatkailunsa kautta, on vaikea uskoa että huoli on todellinen. Todellisuudessa hän vain haluaa päästä kiskomaan kalaa ja sitten palauttamaan sen.

Gallupien mukaan vihreät saivat jossain vaiheessa napattua rutkasti äänestäjiä, nyt on tullut aika vapauttaa ne.

]]>
23 http://jannesalonen11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262376-vihreiden-cr-kuohunta#comments Kotimaa C&R Kalastus Vihreät Thu, 11 Oct 2018 09:52:10 +0000 Janne Salonen http://jannesalonen11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262376-vihreiden-cr-kuohunta
Avoin kirje Jasper Pääkköselle http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262032-avoin-kirje-jasper-paakkoselle <p>Arvoisa Jasper Pääkkönen,</p><p>Yritämme totta vie tehdä parhaamme, jotta kaikki kalakantamme pysyvät hyvinä ja me suomalaiset luonnon kanssa vastuulliset elävät pysyisimme hengissä ja kalaa on myös lapsillemme.</p><p>Olet huolissasi siitä montako verkkoa lain mukaan saa veteen laittaa. Tiedätkö, että verkkojen käyttö on viime aikoina romahtanut ja yhä harvempi laittaa enää yhtään verkkoa veteen. &nbsp;Meidän pitäisi alkaa pitämään verkkokalastusta historiallisena kulttuurijuttuna, jonka vaikutus kalakantoihin vähenee vuosi vuodelta.</p><p>Suomi on laaja maa ja suuri osa Suomen vesistöstä on alikalastettua. Haluat rajoittaa hauen pyyntiä. Meidän tulee saada hauesta koko maan matkailukalastuksen ykköstuote ja haukea riittää nykysäännöillä suuressa osassa Suomea ihan varmasti. Uusilla kalatalousalueilla voidaan sitten erityisalueilla tarpeen mukaan rajoittaa hauen pyyntiä hoito- ja käyttösuunnitelmalla.</p><p>Suuri huoleni on se, että kalastonhoitomaksuista kertyvät omistajakorvaukset ovat supistuneet jo niin pieniksi, että on todella ongelmia saada vesialueita hoidettua. &nbsp;Omistajakorvaukset nimittäin käytetään vesialueiden hoitamiseen: virtavesien ja muiden vesialueiden kunnostamiseen, kalastuksen valvontaan, ja istuttamiseen. Rahanpuutteen on aiheuttanut osaltaan kalastuslakiin sisältyvä 65-vuotiaiden maksuvapautus, jota on hyvin vaikea enää korjata.</p><p>Tiesitkö, että tällä keskustan hallituskaudella on lohien meripyyntiin tullut erittäin tarkka valvonta, jolloin jokaisen rysällä olevan kalastajan tulee ilmoittaa merivartiostolle aina puoli tuntia ennen rantautumistaan. Lohen merikalastukseen on tullut kalastajakohtainen kiintiö, jota valvotaan koko ajan. Jokainen lohi tulee merkitä ja toivottavasti jo ensi kesänä on käytössä nippusiteen tyylinen merkki, joka pysyy lohesta. Työn alla on myös omakala-järjestelmä, johon tulee ilmoittaa kaikki, myös vapaa-ajan kalastuksessa saadut lohet ja muut saaliit. &nbsp;</p><p>Omalta osaltani lappilaisena olen pitänyt huolen, että saamme Tornio- Muonio sekä Simojokeen niin paljon lohta kuin se vain on mahdollista. Nyt on tärkeää, että onnistumme neuvotteluissamme saamaan kaikkien maiden lohen merikalastuskiintiöt kohtuullisiksi eli että ne eivät nouse nykyisestä. Kaikkein tärkein toimenpide on nyt se, että saamme kansainvälisellä paineella pysäytettyä Puolan valtavan salakalastamisen, joka on jopa kolmasosa koko Itämeren lohen kalastuksesta.</p><p>Eeva-Maria Maijala<br />kansanedustaja (kesk.), Kalatalouden Keskusliiton pj</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arvoisa Jasper Pääkkönen,

Yritämme totta vie tehdä parhaamme, jotta kaikki kalakantamme pysyvät hyvinä ja me suomalaiset luonnon kanssa vastuulliset elävät pysyisimme hengissä ja kalaa on myös lapsillemme.

Olet huolissasi siitä montako verkkoa lain mukaan saa veteen laittaa. Tiedätkö, että verkkojen käyttö on viime aikoina romahtanut ja yhä harvempi laittaa enää yhtään verkkoa veteen.  Meidän pitäisi alkaa pitämään verkkokalastusta historiallisena kulttuurijuttuna, jonka vaikutus kalakantoihin vähenee vuosi vuodelta.

Suomi on laaja maa ja suuri osa Suomen vesistöstä on alikalastettua. Haluat rajoittaa hauen pyyntiä. Meidän tulee saada hauesta koko maan matkailukalastuksen ykköstuote ja haukea riittää nykysäännöillä suuressa osassa Suomea ihan varmasti. Uusilla kalatalousalueilla voidaan sitten erityisalueilla tarpeen mukaan rajoittaa hauen pyyntiä hoito- ja käyttösuunnitelmalla.

Suuri huoleni on se, että kalastonhoitomaksuista kertyvät omistajakorvaukset ovat supistuneet jo niin pieniksi, että on todella ongelmia saada vesialueita hoidettua.  Omistajakorvaukset nimittäin käytetään vesialueiden hoitamiseen: virtavesien ja muiden vesialueiden kunnostamiseen, kalastuksen valvontaan, ja istuttamiseen. Rahanpuutteen on aiheuttanut osaltaan kalastuslakiin sisältyvä 65-vuotiaiden maksuvapautus, jota on hyvin vaikea enää korjata.

Tiesitkö, että tällä keskustan hallituskaudella on lohien meripyyntiin tullut erittäin tarkka valvonta, jolloin jokaisen rysällä olevan kalastajan tulee ilmoittaa merivartiostolle aina puoli tuntia ennen rantautumistaan. Lohen merikalastukseen on tullut kalastajakohtainen kiintiö, jota valvotaan koko ajan. Jokainen lohi tulee merkitä ja toivottavasti jo ensi kesänä on käytössä nippusiteen tyylinen merkki, joka pysyy lohesta. Työn alla on myös omakala-järjestelmä, johon tulee ilmoittaa kaikki, myös vapaa-ajan kalastuksessa saadut lohet ja muut saaliit.  

Omalta osaltani lappilaisena olen pitänyt huolen, että saamme Tornio- Muonio sekä Simojokeen niin paljon lohta kuin se vain on mahdollista. Nyt on tärkeää, että onnistumme neuvotteluissamme saamaan kaikkien maiden lohen merikalastuskiintiöt kohtuullisiksi eli että ne eivät nouse nykyisestä. Kaikkein tärkein toimenpide on nyt se, että saamme kansainvälisellä paineella pysäytettyä Puolan valtavan salakalastamisen, joka on jopa kolmasosa koko Itämeren lohen kalastuksesta.

Eeva-Maria Maijala
kansanedustaja (kesk.), Kalatalouden Keskusliiton pj

]]>
2 http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262032-avoin-kirje-jasper-paakkoselle#comments Jasper Pääkkönen Kalastus Lohi Vesistö Thu, 04 Oct 2018 13:39:20 +0000 Eeva-Maria Maijala http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262032-avoin-kirje-jasper-paakkoselle
Iltasatu Jasper Pääkköselle http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262002-iltasatu-jasper-paakkoselle <p>Olipa kerran, kauan sitten, kaukaisessa Länsimaassa näyttelijä, joka rakasti onkimista. Hän rakasti onkimista niin paljon, että kiersi ympäri maailmaa onkiakseen mahdollisimman monenlaisia ja mahdollisimman suuria kaloja. Hän rakasti myös kaloja, eikä yleensä syönyt niitä onkimisen jälkeen. Ainoastaan suuteli hellästi, otti valokuvan ja palautti ne takaisin veteen polskimaan.</p><p>Erästä kalalajia tämä näyttelijä rakasti erityisen paljon, nimittäin Länsimeren lohta. Länsimeren lohi oli kala, joka nousi aina kesäisin mereltä takaisin synnyinjokiinsa näyttelijän kotimaahan kutemaan. Silloin näyttelijä pääsi niitä aina kalastelemaan. Merellä tapahtuvasta verkkokalastuksesta näyttelijä ei pitänyt ja syystäkin. Meripyynnissä Länsimeren lohen arvo kun oli mitätön suhteessa siihen, kuinka monta kultarahaa valui Länsimaan kansantalouteen, kun yksi sellaisen pyydystettiin sisämaasta joelta.&nbsp;</p><p>Lisäksi mitä enemmän lohia jokiin pääsi, sitä enemmän uusia lohia palasi aina seuraavana vuonna takaisin näyttelijän ja hänen kavereidensa iloksi sekä viihdykkeeksi. Onneksi myös tavalliset talonpojat saivat aina oman osuutensa. He eivät kaloja kuitenkaan pussailleet, vaan söivät ne nälkäänsä. Kun kalaa riitti, kaikki olivat kuitenkin onnellisia.</p><p>Eräänä päivänä hovin erään poliittisen ryhmän kalastuskamreeri saapui näyttelijän kotiin ja kertoi, että Länsimeren rantavaltiot olivat tekemässä sopimusta merellä kalastettavien lohien määrästä. Kamreeri kuiskutteli näyttelijän korvaan, että määrää oltiin asettamassa kohtuuttoman suureksi. Kamreeri valehteli näyttelijälle, että kalastusasioista vastaava vouti erityisesti yritti nostaa merellä kalastettavien lohien kiintiötä. Näyttelijä uskoi valheen ja raivostui.</p><p>Erään poliittisen ryhmän kalastuskamreeri poistui tämän jälkeen hykerrellen näyttelijän kotoa. Tällä tempulla saataisiin kalastusasioista vastaava vouti ja hänen edustamansa poliittinen ryhmä varmasti näyttämään huonolta. Se taas lisäisi kamreerin oman ryhmän kannatusta. Kalaastuskamreeri toivoi paluumatkalla hoviin, että näyttelijä tekisi kaiken julkiseksi. Näyttelijän näkyvyyttä tarvittiin tähän poliittiseen temppuun.</p><p>Tuohon toiveeseen vastattiinkin. Näyttelijä kirjoitti raivon vallassa välittömästi kuulutuksen, jossa kertoi kamreerin toivomalla tavalla millaista sopimusta oltiin laatimassa ja mitkä olivat ne reunaehdot, joilla Länsimaan hovi tulisi sopimuksen hyväksymään. Tuota kuulutusta luettiin seuraavan viikon ajan julkisesti kaikilla turuilla ja toreilla koko Länsimaan kansalle.</p><p>Kansa kauhistui. Länsimaan hovi yritti turhaan rauhoitella ihmisiä kertomalla, että neuvottelut olivat vielä kesken, eikä mitään sopimusta oltu hyväksytty. Näyttelijä itse ei enää tähän keskusteluun osallistunut, vaan keskittyi lämmittämään valtakunnan suurinta ja kauneinta saunaansa. Samalla hän valmistautui uusimpaan roolityöhönsä.</p><p>Kun Länsimeren rantavaltiot seuraavan kerran kokoontuivat neuvotteluihin, tiesivät kaikki mikä oli Länsimaan asettama tavoite kalastuskiintiöksi ja mikä taas se viimeinen takaraja, jonka se olisi valmis hyväksymään. Länsimaan neuvottelijat itkivät katkerasti, koska eivät päässeet ollenkaan edes oikeasti neuvottelemaan, kun näyttelijä oli paljastanut heidän korttinsa kaikille muille. Lohikiintiö asetettiin viimeiseen määritettyyn takarajaan ja Länsimaan neuvottelijat poistuivat pettyneinä koteihinsa.&nbsp;</p><p>Onneksi Länsimaan kansa ymmärsi, kuka lopulta oli asiasta vastuussa. Lohikiintiön tullessa julki ja syiden selvittyä, ei näyttelijän palveluksille ollut enää entistä tilausta. Sitä poliittista ryhmää, joka oli vallanhimossaan tiedot näyttelijälle vuotanut ja luullut siten pääsevänsä suurimmaksi, rankaistiin neljällä vuodella oppositiossa. Tämän jälkeen Länsimeren lohta koskettavat neuvottelutkin sujuivat sutjakammin ja koko Länsimaan kansan tavoite elinvoimaisesta Länsimeren lohikannasta täyttyi. Se oli kultaista aikaa. Näyttelijä puolestaan pääsi työskentelemään hovinarrina, eikä sekään haitannut. Narritkin kun pääsivät aina aika ajoin ongelle.</p><p>Sen pituinen se.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olipa kerran, kauan sitten, kaukaisessa Länsimaassa näyttelijä, joka rakasti onkimista. Hän rakasti onkimista niin paljon, että kiersi ympäri maailmaa onkiakseen mahdollisimman monenlaisia ja mahdollisimman suuria kaloja. Hän rakasti myös kaloja, eikä yleensä syönyt niitä onkimisen jälkeen. Ainoastaan suuteli hellästi, otti valokuvan ja palautti ne takaisin veteen polskimaan.

Erästä kalalajia tämä näyttelijä rakasti erityisen paljon, nimittäin Länsimeren lohta. Länsimeren lohi oli kala, joka nousi aina kesäisin mereltä takaisin synnyinjokiinsa näyttelijän kotimaahan kutemaan. Silloin näyttelijä pääsi niitä aina kalastelemaan. Merellä tapahtuvasta verkkokalastuksesta näyttelijä ei pitänyt ja syystäkin. Meripyynnissä Länsimeren lohen arvo kun oli mitätön suhteessa siihen, kuinka monta kultarahaa valui Länsimaan kansantalouteen, kun yksi sellaisen pyydystettiin sisämaasta joelta. 

Lisäksi mitä enemmän lohia jokiin pääsi, sitä enemmän uusia lohia palasi aina seuraavana vuonna takaisin näyttelijän ja hänen kavereidensa iloksi sekä viihdykkeeksi. Onneksi myös tavalliset talonpojat saivat aina oman osuutensa. He eivät kaloja kuitenkaan pussailleet, vaan söivät ne nälkäänsä. Kun kalaa riitti, kaikki olivat kuitenkin onnellisia.

Eräänä päivänä hovin erään poliittisen ryhmän kalastuskamreeri saapui näyttelijän kotiin ja kertoi, että Länsimeren rantavaltiot olivat tekemässä sopimusta merellä kalastettavien lohien määrästä. Kamreeri kuiskutteli näyttelijän korvaan, että määrää oltiin asettamassa kohtuuttoman suureksi. Kamreeri valehteli näyttelijälle, että kalastusasioista vastaava vouti erityisesti yritti nostaa merellä kalastettavien lohien kiintiötä. Näyttelijä uskoi valheen ja raivostui.

Erään poliittisen ryhmän kalastuskamreeri poistui tämän jälkeen hykerrellen näyttelijän kotoa. Tällä tempulla saataisiin kalastusasioista vastaava vouti ja hänen edustamansa poliittinen ryhmä varmasti näyttämään huonolta. Se taas lisäisi kamreerin oman ryhmän kannatusta. Kalaastuskamreeri toivoi paluumatkalla hoviin, että näyttelijä tekisi kaiken julkiseksi. Näyttelijän näkyvyyttä tarvittiin tähän poliittiseen temppuun.

Tuohon toiveeseen vastattiinkin. Näyttelijä kirjoitti raivon vallassa välittömästi kuulutuksen, jossa kertoi kamreerin toivomalla tavalla millaista sopimusta oltiin laatimassa ja mitkä olivat ne reunaehdot, joilla Länsimaan hovi tulisi sopimuksen hyväksymään. Tuota kuulutusta luettiin seuraavan viikon ajan julkisesti kaikilla turuilla ja toreilla koko Länsimaan kansalle.

Kansa kauhistui. Länsimaan hovi yritti turhaan rauhoitella ihmisiä kertomalla, että neuvottelut olivat vielä kesken, eikä mitään sopimusta oltu hyväksytty. Näyttelijä itse ei enää tähän keskusteluun osallistunut, vaan keskittyi lämmittämään valtakunnan suurinta ja kauneinta saunaansa. Samalla hän valmistautui uusimpaan roolityöhönsä.

Kun Länsimeren rantavaltiot seuraavan kerran kokoontuivat neuvotteluihin, tiesivät kaikki mikä oli Länsimaan asettama tavoite kalastuskiintiöksi ja mikä taas se viimeinen takaraja, jonka se olisi valmis hyväksymään. Länsimaan neuvottelijat itkivät katkerasti, koska eivät päässeet ollenkaan edes oikeasti neuvottelemaan, kun näyttelijä oli paljastanut heidän korttinsa kaikille muille. Lohikiintiö asetettiin viimeiseen määritettyyn takarajaan ja Länsimaan neuvottelijat poistuivat pettyneinä koteihinsa. 

Onneksi Länsimaan kansa ymmärsi, kuka lopulta oli asiasta vastuussa. Lohikiintiön tullessa julki ja syiden selvittyä, ei näyttelijän palveluksille ollut enää entistä tilausta. Sitä poliittista ryhmää, joka oli vallanhimossaan tiedot näyttelijälle vuotanut ja luullut siten pääsevänsä suurimmaksi, rankaistiin neljällä vuodella oppositiossa. Tämän jälkeen Länsimeren lohta koskettavat neuvottelutkin sujuivat sutjakammin ja koko Länsimaan kansan tavoite elinvoimaisesta Länsimeren lohikannasta täyttyi. Se oli kultaista aikaa. Näyttelijä puolestaan pääsi työskentelemään hovinarrina, eikä sekään haitannut. Narritkin kun pääsivät aina aika ajoin ongelle.

Sen pituinen se.

]]>
5 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262002-iltasatu-jasper-paakkoselle#comments Jasper Pääkkönen Jasperointi Kalastus Thu, 04 Oct 2018 05:39:56 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262002-iltasatu-jasper-paakkoselle
Vastaus Jasper Pääkköselle: Suomi toimii Itämeren lohen puolesta http://tepposakkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261990-vastaus-jasper-paakkoselle-suomi-toimii-itameren-lohen-puolesta <p>Kalastaja ja näyttelijä Jasper Pääkkönen kirjoitti tänään blogissaan keskustan kalastuspolitiikasta. Hänen mukaansa keskusta on kalastuksen KKK. Piikki tietysti puraisee jokaista, joka on nähnyt Pääkkösen tuoreen BlacKKKlansman-leffan. Koska Pääkkönen mainitsi blogissaan myös minut, haluan vastata blogikirjoituksen väitteisiin. Vastuullani ministeri Jari Lepän erityisavustajana maa- ja metsätalousministeriössä ovat muun muassa kalastusasiat.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi on jo vuosia järjestelmällisesti ajanut Itämerelle pienempää kalastuskiintiötä, jotta lohikanta voisi elpyä. Nyt eduskunnan käsittelyssä oleva esitys maa- ja metsätalousministeriöstä ei poikkea Suomen aiemmasta linjasta, jota Jari Leppä on myös maa- ja metsätalousvaliokunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana ollut muotoilemassa. Tänä vuonna Suomen kannan sanamuodoista on käyty sekä ministeriössä että sidosryhmien kanssa keskustelua. Tässä ei ole mielestäni ollut kyse näkemyserosta itse asiassa, vaan Suomen neuvotteluasemasta. Suuri kuva kuitenkin on, että Suomi ei hyväksy komission esitystä ja pohjaa oman kantansa ICES:n antamaan neuvoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen käytäntö on, että kun ministerit edustavat maataan EU:n neuvostoissa, mandaatti neuvotteluun haetaan eduskunnasta. Myös Suomen kantaa Itämeren lohikiintiöön on käsitelty eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja se hyväksytään lopulta suuressa valiokunnassa. Valiokuntakuulemisissa käydään avoimesti ja luottamuksellisesti läpi Suomen neuvotteluasetelman raamit ja arvio saavutettavissa olevista tuloksista. Näin toimitaan, jotta ministerillä on selkänoja neuvotella. Jos eduskunta paaluttaisi vain yhden luvun, Suomea edustava ministeri pelaisi itsensä neuvotteluissa ulos mikäli muut maat ja komissio ovat eri mieltä. Tietäen muiden Itämeren maiden suhtautumisen, se olisi lohen kannalta tuhoisaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi ja Ruotsi ovat Itämeren kalastuskiintiön valmistelussa erityisiä maita. Itämeren lohista 90 % saa alkunsa Perämereen laskevissa joissa, kuten Tornionjoessa, Simojoessa ja Kalixjoessa. Yksin Tornionjoen osuus on puolet smolteista. Meillä on siten luontevasti poikkeava näkökulma eteläisiin Itämeren maihin kuten Puolaan, Saksaan ja Tanskaan, joille lohi näyttäytyy lähinnä merellisenä luonnonvarana ammattikalastuksen kannalta. Kutuvaltioina Suomella ja Ruotsilla on kuitenkin oikeus ja velvollisuus vahtia, että kalastuskiintiö mahdollistaa myös lohen paluun jokiin kutemaan. Ilman sitä ei ole myöskään lohta pyydettäväksi mereltä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä kutuvaltioasema ei kuitenkaan anna Suomelle mitään veto-oikeutta. Olemme EU:n maatalous- ja kalastusneuvostossa asetelmassa, jossa suuri osa Itämeren maista yleensä tukee komission esitystä, joka on poikkeuksetta ICES:iä korkeampi. Nyt ero on huima: ICES suosittelee 65&nbsp;000 lohen kiintiöä, komissio esittää 115&nbsp;000 lohta. Tämän vuoden kiintiö on reilut 90&nbsp;000. Suomi ja Ruotsi ovat aiempina vuosina onnistuneet vahvalla neuvottelulla pienentämään kulloistakin kiintiötä muutamilla tuhansilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Pääkkönen esittää blogissaan lukuja. Näitä en voi kommentoida, koska kyse on Suomen neuvottelusalaisuuksista. Jotta Suomella olisi mahdollisimman vahva lähtökohta neuvotteluihin, meidän ei kannata mainostaa ulospäin omia punaisia viivojamme.</p><p>&nbsp;</p><p>On kuitenkin selvää, että tänäkään vuonna emme voi hyväksyä komission tekemää esitystä. Se on lohikantojen kannalta kestämätön. Suomen lähtökohta on ICES:n tieteellinen neuvo, ja erityisesti sen osoittama hälyttävä salakalastuksen määrä Itämerellä. Suomen edustajat ovat nostaneet asiaa systemaattisesti esille. Esimerkiksi ministerit Leppä ja Tiilikainen ovat keskustelleet asiasta suoraan kalastusasioista vastaavan komissaari Vellan kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Matkustamme ministeri Jari Lepän ja Suomen virkamiesten kanssa kahden viikon päästä Luxemburgiin neuvoston kokoukseen, jossa kiintiöt lyödään lukkoon. Perinteisesti neuvotteluja käydään yötä myöten. Toivottavasti selkänoja kotimaasta on luja, kun haemme parasta mahdollista tulosta Itämeren lohelle &ndash; ja siten pitkässä juoksussa myös ammatti- ja virkistyskalastajille.</p><p>&nbsp;</p><p>Jasper Pääkkönen kirjoittaa blogissaan myös kalastuslaista. Pääkkösen väite siitä, että keskusta tavoittelisi 480 metrin verkkojatoja ei pidä paikkaansa. On totta, että ministeriössä pöydällä on ollut esitys kalastajakohtaisista verkkokiintiöistä. Tavoitteena on ollut ratkaista nykyisen lain aikana oleva epäselvyys siitä, mikä venekunta on. Kalastuslaissa 240 metrin ja 8 verkon raja koskee &rdquo;vene- ja pyyntikuntia&rdquo;. Ovatko esimerkiksi satunnaisesti verkot yhdessä laskevat ja kokevat naapurukset venekunta? Kuitenkin veneilyturvallisuuden kannalta parempi on, että veneessä on kaksi ihmistä, soutaja ja kokija. Tuolloin harkitsimme kalastajakohtaisen verkkorajoitteen tiukennukseksi kirjausta, että kahden kalastajan verkkojatat eivät voi olla peräkkäin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kalastajakohtaisesta verkkokiintiöstä kuitenkin luovuttiin valmistelussa, koska siinä on aito riski että verkkomäärät kasvaisivat. Tämä tai kalastuspaineen lisäys ei ole myöskään ministeri Jari Lepän tavoite. Sen sijaan olemme valmistelleet ehdotusta pyyntikuntakohtaisista verkkokiintiöistä. Pyyntikunta on jo nyt laissa oleva termi ja on käytännössä kotitalous tai ruokakunta. Eli 240 metrin tai kahdeksan verkon rajaan ei ole eikä ole ollut tarkoitus koskea, vaan selventää sääntelyä sekä kalastajan että valvonnan kannalta. Ehdotus pyyntikuntakohtaisista verkkorajoista on tarkoitus tuoda avoimesti eri sidosryhmien arvioitavaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kalastuslain valmistelussa kuitenkin verkkoja tärkeämpiä ovat uhanalaisten vaelluskalojen salakalastuksen kitkeminen ja Ylä-Lapin paikallisten ihmisten kalastusoikeutta koskevat asiat. Niistä maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa pian. Näistäkin kerron mielelläni Pääkköselle, jos hän tarttuu kutsuuni tavata ministeriössä tai vaikka Löylyssä.</p> Kalastaja ja näyttelijä Jasper Pääkkönen kirjoitti tänään blogissaan keskustan kalastuspolitiikasta. Hänen mukaansa keskusta on kalastuksen KKK. Piikki tietysti puraisee jokaista, joka on nähnyt Pääkkösen tuoreen BlacKKKlansman-leffan. Koska Pääkkönen mainitsi blogissaan myös minut, haluan vastata blogikirjoituksen väitteisiin. Vastuullani ministeri Jari Lepän erityisavustajana maa- ja metsätalousministeriössä ovat muun muassa kalastusasiat.

 

Suomi on jo vuosia järjestelmällisesti ajanut Itämerelle pienempää kalastuskiintiötä, jotta lohikanta voisi elpyä. Nyt eduskunnan käsittelyssä oleva esitys maa- ja metsätalousministeriöstä ei poikkea Suomen aiemmasta linjasta, jota Jari Leppä on myös maa- ja metsätalousvaliokunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana ollut muotoilemassa. Tänä vuonna Suomen kannan sanamuodoista on käyty sekä ministeriössä että sidosryhmien kanssa keskustelua. Tässä ei ole mielestäni ollut kyse näkemyserosta itse asiassa, vaan Suomen neuvotteluasemasta. Suuri kuva kuitenkin on, että Suomi ei hyväksy komission esitystä ja pohjaa oman kantansa ICES:n antamaan neuvoon.

 

Suomen käytäntö on, että kun ministerit edustavat maataan EU:n neuvostoissa, mandaatti neuvotteluun haetaan eduskunnasta. Myös Suomen kantaa Itämeren lohikiintiöön on käsitelty eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja se hyväksytään lopulta suuressa valiokunnassa. Valiokuntakuulemisissa käydään avoimesti ja luottamuksellisesti läpi Suomen neuvotteluasetelman raamit ja arvio saavutettavissa olevista tuloksista. Näin toimitaan, jotta ministerillä on selkänoja neuvotella. Jos eduskunta paaluttaisi vain yhden luvun, Suomea edustava ministeri pelaisi itsensä neuvotteluissa ulos mikäli muut maat ja komissio ovat eri mieltä. Tietäen muiden Itämeren maiden suhtautumisen, se olisi lohen kannalta tuhoisaa.

 

Suomi ja Ruotsi ovat Itämeren kalastuskiintiön valmistelussa erityisiä maita. Itämeren lohista 90 % saa alkunsa Perämereen laskevissa joissa, kuten Tornionjoessa, Simojoessa ja Kalixjoessa. Yksin Tornionjoen osuus on puolet smolteista. Meillä on siten luontevasti poikkeava näkökulma eteläisiin Itämeren maihin kuten Puolaan, Saksaan ja Tanskaan, joille lohi näyttäytyy lähinnä merellisenä luonnonvarana ammattikalastuksen kannalta. Kutuvaltioina Suomella ja Ruotsilla on kuitenkin oikeus ja velvollisuus vahtia, että kalastuskiintiö mahdollistaa myös lohen paluun jokiin kutemaan. Ilman sitä ei ole myöskään lohta pyydettäväksi mereltä.

 

Tämä kutuvaltioasema ei kuitenkaan anna Suomelle mitään veto-oikeutta. Olemme EU:n maatalous- ja kalastusneuvostossa asetelmassa, jossa suuri osa Itämeren maista yleensä tukee komission esitystä, joka on poikkeuksetta ICES:iä korkeampi. Nyt ero on huima: ICES suosittelee 65 000 lohen kiintiöä, komissio esittää 115 000 lohta. Tämän vuoden kiintiö on reilut 90 000. Suomi ja Ruotsi ovat aiempina vuosina onnistuneet vahvalla neuvottelulla pienentämään kulloistakin kiintiötä muutamilla tuhansilla.

 

Pääkkönen esittää blogissaan lukuja. Näitä en voi kommentoida, koska kyse on Suomen neuvottelusalaisuuksista. Jotta Suomella olisi mahdollisimman vahva lähtökohta neuvotteluihin, meidän ei kannata mainostaa ulospäin omia punaisia viivojamme.

 

On kuitenkin selvää, että tänäkään vuonna emme voi hyväksyä komission tekemää esitystä. Se on lohikantojen kannalta kestämätön. Suomen lähtökohta on ICES:n tieteellinen neuvo, ja erityisesti sen osoittama hälyttävä salakalastuksen määrä Itämerellä. Suomen edustajat ovat nostaneet asiaa systemaattisesti esille. Esimerkiksi ministerit Leppä ja Tiilikainen ovat keskustelleet asiasta suoraan kalastusasioista vastaavan komissaari Vellan kanssa.

 

Matkustamme ministeri Jari Lepän ja Suomen virkamiesten kanssa kahden viikon päästä Luxemburgiin neuvoston kokoukseen, jossa kiintiöt lyödään lukkoon. Perinteisesti neuvotteluja käydään yötä myöten. Toivottavasti selkänoja kotimaasta on luja, kun haemme parasta mahdollista tulosta Itämeren lohelle – ja siten pitkässä juoksussa myös ammatti- ja virkistyskalastajille.

 

Jasper Pääkkönen kirjoittaa blogissaan myös kalastuslaista. Pääkkösen väite siitä, että keskusta tavoittelisi 480 metrin verkkojatoja ei pidä paikkaansa. On totta, että ministeriössä pöydällä on ollut esitys kalastajakohtaisista verkkokiintiöistä. Tavoitteena on ollut ratkaista nykyisen lain aikana oleva epäselvyys siitä, mikä venekunta on. Kalastuslaissa 240 metrin ja 8 verkon raja koskee ”vene- ja pyyntikuntia”. Ovatko esimerkiksi satunnaisesti verkot yhdessä laskevat ja kokevat naapurukset venekunta? Kuitenkin veneilyturvallisuuden kannalta parempi on, että veneessä on kaksi ihmistä, soutaja ja kokija. Tuolloin harkitsimme kalastajakohtaisen verkkorajoitteen tiukennukseksi kirjausta, että kahden kalastajan verkkojatat eivät voi olla peräkkäin.

 

Kalastajakohtaisesta verkkokiintiöstä kuitenkin luovuttiin valmistelussa, koska siinä on aito riski että verkkomäärät kasvaisivat. Tämä tai kalastuspaineen lisäys ei ole myöskään ministeri Jari Lepän tavoite. Sen sijaan olemme valmistelleet ehdotusta pyyntikuntakohtaisista verkkokiintiöistä. Pyyntikunta on jo nyt laissa oleva termi ja on käytännössä kotitalous tai ruokakunta. Eli 240 metrin tai kahdeksan verkon rajaan ei ole eikä ole ollut tarkoitus koskea, vaan selventää sääntelyä sekä kalastajan että valvonnan kannalta. Ehdotus pyyntikuntakohtaisista verkkorajoista on tarkoitus tuoda avoimesti eri sidosryhmien arvioitavaksi.

 

Kalastuslain valmistelussa kuitenkin verkkoja tärkeämpiä ovat uhanalaisten vaelluskalojen salakalastuksen kitkeminen ja Ylä-Lapin paikallisten ihmisten kalastusoikeutta koskevat asiat. Niistä maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa pian. Näistäkin kerron mielelläni Pääkköselle, jos hän tarttuu kutsuuni tavata ministeriössä tai vaikka Löylyssä.

]]>
8 http://tepposakkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261990-vastaus-jasper-paakkoselle-suomi-toimii-itameren-lohen-puolesta#comments Kotimaa Kalastus Kalastuspolitiikka Wed, 03 Oct 2018 18:30:34 +0000 Teppo Säkkinen http://tepposakkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261990-vastaus-jasper-paakkoselle-suomi-toimii-itameren-lohen-puolesta
Valkoposkihanhien ja merimetsojen haittoja luonnolle ja ihmisille rajoitettava http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258089-valkoposkihanhien-ja-merimetsojen-haittoja-luonnolle-ja-ihmisille-rajoitettava <p>Valkoposkihanhet ovat todellinen rantojen ja puistojen riesa. Merimetsot puolestaan kylvävät tuhoa saaristoissa ja tekevät jättämätöntä tuhoa kalavesissä. Pääkaupunkiseudulla hanhiparvien ulosteet täyttävät viheralueet silmänräpäyksessä. Ulosteet tarrautuvat kenkiin pihaleikkien yhteydessä, pikkulapset voivat saada niitä suuhunsa ja uimarantojen ulosteista voi olla terveyshaittoja. Viihtyisät piknikitkin ovat kohta kaukainen muisto. Korkeasaaressa hanhet käyttäytyvät niin aggressiivisesti, että alueen työntekijät merkitsevät jo liiduilla alueita, joissa kävellessä hanhihyökkäys on väistämätön.</p><p>Pääkaupunkiseudulla oli syksyn 2017 laskennan mukaan yli 14&nbsp;000 valkoposkihanhea. Tästä Espoon Laajalahdella yöpyi 3&nbsp;900 hanhea. Lukemat ovat epäilemättä kasvaneet vielä vuoden aikana. Kaikkineen hanhien määrä on nelinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Merimetsoja puolestaan oli jo pesiviä 26&nbsp;000 paria vuoden 2016 laskennassa. Lintukantojen kasvulle ei näy loppua, sillä linnuille ei ole luontaista vihollista.</p><p>Valkoposkihanhen ja merimetson metsästäminen ei ole kansallisen lainsäädännön perusteella mahdollista. EU:n lintudirektiivi suojelee kyseisiä lajeja, vaikka uhanalaisuus lajien kohdalla on vain etäinen muisto. Lintujen vähentäminen on kuitenkin tietyin keinoin mahdollista sallia EU-direktiivin mukaisilla poikkeuksilla. Esimerkiksi vahinkojen ennaltaehkäisy on mahdollista direktiivin puitteissa. Esteenä on tosin, että viranomaisen on todettava, että luvalla tavoitellaan vahinkojen estämistä ja että toteutuneen vahingon on oltava vakava.</p><p>Nurmialueita, saaristojemme moninaista luontoa ja kalavesiä ei turvata jälkikäteisillä toimilla. Ongelma on, että nykyinen lain tulkinta on tiukin mahdollinen, sillä luvan saamiseksi on pysyttävä osittamaan, että vahinko on päässyt tapahtumaan. Ympäröivää luontoa on vaikea turvata, jos tuho on päässyt jo tapahtumaan.<br /><br />Kantojen hoito on ainut kestävä tapa luonnon kannalta. Kantoja ei ole pystytty hillitsemään muilla keinoin. Poikkeuslupien hakemista tulee joustavoittaa välittömästi.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valkoposkihanhet ovat todellinen rantojen ja puistojen riesa. Merimetsot puolestaan kylvävät tuhoa saaristoissa ja tekevät jättämätöntä tuhoa kalavesissä. Pääkaupunkiseudulla hanhiparvien ulosteet täyttävät viheralueet silmänräpäyksessä. Ulosteet tarrautuvat kenkiin pihaleikkien yhteydessä, pikkulapset voivat saada niitä suuhunsa ja uimarantojen ulosteista voi olla terveyshaittoja. Viihtyisät piknikitkin ovat kohta kaukainen muisto. Korkeasaaressa hanhet käyttäytyvät niin aggressiivisesti, että alueen työntekijät merkitsevät jo liiduilla alueita, joissa kävellessä hanhihyökkäys on väistämätön.

Pääkaupunkiseudulla oli syksyn 2017 laskennan mukaan yli 14 000 valkoposkihanhea. Tästä Espoon Laajalahdella yöpyi 3 900 hanhea. Lukemat ovat epäilemättä kasvaneet vielä vuoden aikana. Kaikkineen hanhien määrä on nelinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Merimetsoja puolestaan oli jo pesiviä 26 000 paria vuoden 2016 laskennassa. Lintukantojen kasvulle ei näy loppua, sillä linnuille ei ole luontaista vihollista.

Valkoposkihanhen ja merimetson metsästäminen ei ole kansallisen lainsäädännön perusteella mahdollista. EU:n lintudirektiivi suojelee kyseisiä lajeja, vaikka uhanalaisuus lajien kohdalla on vain etäinen muisto. Lintujen vähentäminen on kuitenkin tietyin keinoin mahdollista sallia EU-direktiivin mukaisilla poikkeuksilla. Esimerkiksi vahinkojen ennaltaehkäisy on mahdollista direktiivin puitteissa. Esteenä on tosin, että viranomaisen on todettava, että luvalla tavoitellaan vahinkojen estämistä ja että toteutuneen vahingon on oltava vakava.

Nurmialueita, saaristojemme moninaista luontoa ja kalavesiä ei turvata jälkikäteisillä toimilla. Ongelma on, että nykyinen lain tulkinta on tiukin mahdollinen, sillä luvan saamiseksi on pysyttävä osittamaan, että vahinko on päässyt tapahtumaan. Ympäröivää luontoa on vaikea turvata, jos tuho on päässyt jo tapahtumaan.

Kantojen hoito on ainut kestävä tapa luonnon kannalta. Kantoja ei ole pystytty hillitsemään muilla keinoin. Poikkeuslupien hakemista tulee joustavoittaa välittömästi.

 

]]>
10 http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258089-valkoposkihanhien-ja-merimetsojen-haittoja-luonnolle-ja-ihmisille-rajoitettava#comments Kalastus Merimetsot Terveys Ulosteet Valkoposkihanhet Wed, 11 Jul 2018 09:32:28 +0000 Mia Laiho http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258089-valkoposkihanhien-ja-merimetsojen-haittoja-luonnolle-ja-ihmisille-rajoitettava
Vastine Jukka Relanderille http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250475-vastine-jukka-relanderille <p>Helsingin vihreiden <strong>Jukka Relander</strong> lataa uusimmassa Pohjolan Perhokalastajien kolumnissaan sellaiseen syytösryöpyn allekirjoittaneen niskaan, että koen oikeudekseni&nbsp; oikaista muutamia asioita. Relanderin kirjoitus on muutenkin kokonaisuutena arvioiden sellainen ad hominem -argumentoinnin tyylinnäyte, että olisin odottanut akateemisesti koulutetulta ihmiseltä hivenen parempaa.</p><p>Toisin kuin Relander kolumnissaan väittää, en ole missään vaiheessa ajanut maitotilojen rajaamista eläinsuojelulain ulkopuolelle tai manannut sianlihan tehotuotannon kriitikoita alimpaan helvettiin. Olen päinvastoin kannattanut suomalaista tuotantoa, jolle on asetettu lainsäädännöllisestikin korkeat eettiset ja ekologiset vaatimukset. Sianlihan tehotuotantoa, jota myös Euroopassa harjoitetaan, olen kritisoinut ja pyrkinyt puolustamaan suomalaista perhetilajärjestelmää, jonka avulla varmistetaan että tehotuotantoa ei meille synny. Susien osalta Relander on oikeassa. Haluan tehostaa niiden metsästystä ja poistaa Suomesta sellaiset sudet, jotka eivät enää väistä ihmistä ja aiheuttavat merkittäviä vahinkoja koti- ja tuotantoeläimille. Minulle susi kuuluu luontoon, eikä ihmisten pihapiireihin.</p><p>Varsinainen asia josta Relander kirjoittaa, on aloitteeni pyydä ja päästä -kalastuksen kieltämisestä. Tämänkin osalta on syytä oikaista muutamia tahallisia väärinkäsityksiä. En ole missään vaiheessa ollut kieltämässä valikoivaa kalastusta tai vaikkapa alamittaisten yksilöiden palauttamista takaisin vesistöihin. Ymmärrän myös esimerkiksi suurten emokalojen palauttamisen takaisin vesistöihin kudun lähestyessä. Haluan kuitenkin puuttua kalastukseen, jonka ainoana tarkoituksena on kalojen pyydystäminen ja niiden palauttaminen takaisin veteen. Tämän osalta minulla ja Relanderilla lienee sovittamaton mielipide-ero.</p><p>En itse pidä perhokalastusta elitistisenä lajina ja tunnustan olevani itsekin innokas perhokalastaja. Myönnän myös, että nautin perhokalastuksesta suunnattomasti sain sitten saalista tai en. Oma peruslähtökohtani kalastamiselle on kuitenkin ravinnon hankkiminen ja haluan eettisenä erämiehenä välttää kaiken tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista saaliseläimille. Minusta ammuttu riistaeläin tai perhosteltu kala ansaitsee kaiken kunnioituksen, sekä arvokkaan ja nopean kuoleman. Jos en tarvitse kalaa, en myöskään mene kalalle. En perhostelemaan tai verkoille.</p><p>Relanderin mukaan perhokalastuksen tarkoituksena on &rdquo;jäljitellä ravintokohteita ja hyvällä presentaatiolla petkuttaa kala nousemaan perhoon&rdquo;. Toki osaltaan näin, mutta jos Relanderin väite olisi kokonaan totta, voisivat perhokalastajat kalastaa koukuttomilla perhoilla ja kilpailla sitten tärppien määrällä. Tosiasiassa kalastuksessa on kuitenkin kyse ihmisen taistelusta villiä luontokappaletta vastaan, sen väsyttämisestä ja lopulta ylös ottamisesta. Tässä Relanderin ja allekirjoittaneen motiivit eroavat. En nimittäin koe, että kukaan toimii eettisesti mikäli kalastaa vain tästä syystä ja palauttaa kalan takaisin veteen tämän jälkeen. On kuitenkin ilahduttavaa ,että Relander nyt lopultakin kolumnissaan todella myöntää, että tällaisia no kill-kalastajia on suomessakin. Ja se on minusta ongelma.</p><p>Mikäli Relander tai joku muu voi osoittaa, että kala ei kärsi sen toistuvasta pyydystämisestä tai että palautettavia kaloja ei kuole, olen valmis muuttamaan näkemystäni. Valitettavasti tieteellinen tutkimus todistaa kuitenkin toisin.&nbsp;</p><p>Lapin kalastusmatkailu ei myöskään Relanderin väitteistä poiketen lopu, vaikka täydellinen CR-kalastus kiellettäisiinkin. Esimerkkinä tästä on vaikkapa Tenojoki, jossa kalojen vapauttamista ei sallita vieraslajien osalta. Silti joelle myydään käytännössä kaikki luvat, jotka sinne vain on mahdollista myydä. Oma aloitteeni tähtää myös siihen, että vapauttamiselle olisi oltava aina perustellut, kannanhoidolliset syyt.</p><p>Relander avaa kirjoituksessaan myös urheilukalastuksen termiä ja väittää, että sen avulla on nimenomaan haluttu erottua kalastuksesta ravinnonhankintana. En näe itse asiaa samalla tavoin, vaan urheilukalastuksessa annetaan saaliseläimelle mahdollisuus höynäyttää kalastajaa ja paeta. Se on reilua peliä, toisin kuin moni muu kalastusmuoto. Tämä ei kuitenkaan millään muotoa poista tosiseikkaa, että urheilukalastaa voidaan myös, vaikka motiivina olisi ravinto ja saaliin kunnioitus. Relander on aivan oikeassa, että omakaan kalastukseni tai metsästykseni ei tähtää &rdquo;alkeelliseen selviytymiseen&rdquo; ja miksi sen pitäisikään? Sen sijaan se tähtää siihen, että voin tarjota perheelleni ja ystävilleni ruokapöydässä maailman eettisintä ja ekologisinta ravintoa; riistaa ja villikalaa. Tiedän olevani etuoikeutettu, että minulla on tähän tässä maailmanajassa mahdollisuus.</p><p>Lopussa Relander kehottaa pohtimaan perhokalastuksen etiikkaa. Tämä on kolumnin ainoa osa, josta olen täysin samaa mieltä. Sitä täytyy pohtia. Tämän pohjustamiseksi laitan vielä alle aloitteeni siitä muotoilusta, jonka toivoisin lisättäväksi uuden eläinsuojelulain esitöihin. Käsi sydämellä haluaisin kysyä, kuka tätä oikeasti voi vastustaa?</p><p>&rdquo;Kaikessa kalastuksessa tulee pyrkiä eettisyyteen. Alamittaiset yksilöt on palautettava takaisin veteen niille tarpeetonta kärsimystä aiheuttamatta. Samoin veteen on mahdollista palauttaa valikoivuuden perusteella esimerkiksi suuria emokaloja. Suomen luontoon kuulumattomien lajien palauttaminen takaisin vesistöihin on kielletty, samoin on kiellettyä mitat täyttävien rasvaeväleikattujen istutuskalojen palauttaminen. Saaliiksi otettava kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Kalastus, jonka tarkoituksena on ainoastaan kalojen palauttaminen takaisin vesistöön, on kielletty.</p><p>Kalan palauttamisen perusteena on aina oltava kannanhoidolliset tai ympäristölliset syyt. Kalastaja on vastuussa siitä, että veteen palautettava kala selviytyy palauttamisesta. Palauttamisen on tapahduttava välittömästi ja kaikki tarpeeton kalan käsittely on kielletty. Palautettavan kalan mahdollinen mittaaminen ja valokuvaus on toteutettava siten, että sen selviytymismahdollisuuksia ei heikennetä. Vaurioituneita ja mitat täyttäviä yksilöitä ei saa palauttaa takaisin vesistöihin.&rdquo;</p><p>Keskustelu jatkukoon asiallisena.</p><p>Mikko Kärnä<br />Perhokalastaja, kansanedustaja (kesk.)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin vihreiden Jukka Relander lataa uusimmassa Pohjolan Perhokalastajien kolumnissaan sellaiseen syytösryöpyn allekirjoittaneen niskaan, että koen oikeudekseni  oikaista muutamia asioita. Relanderin kirjoitus on muutenkin kokonaisuutena arvioiden sellainen ad hominem -argumentoinnin tyylinnäyte, että olisin odottanut akateemisesti koulutetulta ihmiseltä hivenen parempaa.

Toisin kuin Relander kolumnissaan väittää, en ole missään vaiheessa ajanut maitotilojen rajaamista eläinsuojelulain ulkopuolelle tai manannut sianlihan tehotuotannon kriitikoita alimpaan helvettiin. Olen päinvastoin kannattanut suomalaista tuotantoa, jolle on asetettu lainsäädännöllisestikin korkeat eettiset ja ekologiset vaatimukset. Sianlihan tehotuotantoa, jota myös Euroopassa harjoitetaan, olen kritisoinut ja pyrkinyt puolustamaan suomalaista perhetilajärjestelmää, jonka avulla varmistetaan että tehotuotantoa ei meille synny. Susien osalta Relander on oikeassa. Haluan tehostaa niiden metsästystä ja poistaa Suomesta sellaiset sudet, jotka eivät enää väistä ihmistä ja aiheuttavat merkittäviä vahinkoja koti- ja tuotantoeläimille. Minulle susi kuuluu luontoon, eikä ihmisten pihapiireihin.

Varsinainen asia josta Relander kirjoittaa, on aloitteeni pyydä ja päästä -kalastuksen kieltämisestä. Tämänkin osalta on syytä oikaista muutamia tahallisia väärinkäsityksiä. En ole missään vaiheessa ollut kieltämässä valikoivaa kalastusta tai vaikkapa alamittaisten yksilöiden palauttamista takaisin vesistöihin. Ymmärrän myös esimerkiksi suurten emokalojen palauttamisen takaisin vesistöihin kudun lähestyessä. Haluan kuitenkin puuttua kalastukseen, jonka ainoana tarkoituksena on kalojen pyydystäminen ja niiden palauttaminen takaisin veteen. Tämän osalta minulla ja Relanderilla lienee sovittamaton mielipide-ero.

En itse pidä perhokalastusta elitistisenä lajina ja tunnustan olevani itsekin innokas perhokalastaja. Myönnän myös, että nautin perhokalastuksesta suunnattomasti sain sitten saalista tai en. Oma peruslähtökohtani kalastamiselle on kuitenkin ravinnon hankkiminen ja haluan eettisenä erämiehenä välttää kaiken tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista saaliseläimille. Minusta ammuttu riistaeläin tai perhosteltu kala ansaitsee kaiken kunnioituksen, sekä arvokkaan ja nopean kuoleman. Jos en tarvitse kalaa, en myöskään mene kalalle. En perhostelemaan tai verkoille.

Relanderin mukaan perhokalastuksen tarkoituksena on ”jäljitellä ravintokohteita ja hyvällä presentaatiolla petkuttaa kala nousemaan perhoon”. Toki osaltaan näin, mutta jos Relanderin väite olisi kokonaan totta, voisivat perhokalastajat kalastaa koukuttomilla perhoilla ja kilpailla sitten tärppien määrällä. Tosiasiassa kalastuksessa on kuitenkin kyse ihmisen taistelusta villiä luontokappaletta vastaan, sen väsyttämisestä ja lopulta ylös ottamisesta. Tässä Relanderin ja allekirjoittaneen motiivit eroavat. En nimittäin koe, että kukaan toimii eettisesti mikäli kalastaa vain tästä syystä ja palauttaa kalan takaisin veteen tämän jälkeen. On kuitenkin ilahduttavaa ,että Relander nyt lopultakin kolumnissaan todella myöntää, että tällaisia no kill-kalastajia on suomessakin. Ja se on minusta ongelma.

Mikäli Relander tai joku muu voi osoittaa, että kala ei kärsi sen toistuvasta pyydystämisestä tai että palautettavia kaloja ei kuole, olen valmis muuttamaan näkemystäni. Valitettavasti tieteellinen tutkimus todistaa kuitenkin toisin. 

Lapin kalastusmatkailu ei myöskään Relanderin väitteistä poiketen lopu, vaikka täydellinen CR-kalastus kiellettäisiinkin. Esimerkkinä tästä on vaikkapa Tenojoki, jossa kalojen vapauttamista ei sallita vieraslajien osalta. Silti joelle myydään käytännössä kaikki luvat, jotka sinne vain on mahdollista myydä. Oma aloitteeni tähtää myös siihen, että vapauttamiselle olisi oltava aina perustellut, kannanhoidolliset syyt.

Relander avaa kirjoituksessaan myös urheilukalastuksen termiä ja väittää, että sen avulla on nimenomaan haluttu erottua kalastuksesta ravinnonhankintana. En näe itse asiaa samalla tavoin, vaan urheilukalastuksessa annetaan saaliseläimelle mahdollisuus höynäyttää kalastajaa ja paeta. Se on reilua peliä, toisin kuin moni muu kalastusmuoto. Tämä ei kuitenkaan millään muotoa poista tosiseikkaa, että urheilukalastaa voidaan myös, vaikka motiivina olisi ravinto ja saaliin kunnioitus. Relander on aivan oikeassa, että omakaan kalastukseni tai metsästykseni ei tähtää ”alkeelliseen selviytymiseen” ja miksi sen pitäisikään? Sen sijaan se tähtää siihen, että voin tarjota perheelleni ja ystävilleni ruokapöydässä maailman eettisintä ja ekologisinta ravintoa; riistaa ja villikalaa. Tiedän olevani etuoikeutettu, että minulla on tähän tässä maailmanajassa mahdollisuus.

Lopussa Relander kehottaa pohtimaan perhokalastuksen etiikkaa. Tämä on kolumnin ainoa osa, josta olen täysin samaa mieltä. Sitä täytyy pohtia. Tämän pohjustamiseksi laitan vielä alle aloitteeni siitä muotoilusta, jonka toivoisin lisättäväksi uuden eläinsuojelulain esitöihin. Käsi sydämellä haluaisin kysyä, kuka tätä oikeasti voi vastustaa?

”Kaikessa kalastuksessa tulee pyrkiä eettisyyteen. Alamittaiset yksilöt on palautettava takaisin veteen niille tarpeetonta kärsimystä aiheuttamatta. Samoin veteen on mahdollista palauttaa valikoivuuden perusteella esimerkiksi suuria emokaloja. Suomen luontoon kuulumattomien lajien palauttaminen takaisin vesistöihin on kielletty, samoin on kiellettyä mitat täyttävien rasvaeväleikattujen istutuskalojen palauttaminen. Saaliiksi otettava kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Kalastus, jonka tarkoituksena on ainoastaan kalojen palauttaminen takaisin vesistöön, on kielletty.

Kalan palauttamisen perusteena on aina oltava kannanhoidolliset tai ympäristölliset syyt. Kalastaja on vastuussa siitä, että veteen palautettava kala selviytyy palauttamisesta. Palauttamisen on tapahduttava välittömästi ja kaikki tarpeeton kalan käsittely on kielletty. Palautettavan kalan mahdollinen mittaaminen ja valokuvaus on toteutettava siten, että sen selviytymismahdollisuuksia ei heikennetä. Vaurioituneita ja mitat täyttäviä yksilöitä ei saa palauttaa takaisin vesistöihin.”

Keskustelu jatkukoon asiallisena.

Mikko Kärnä
Perhokalastaja, kansanedustaja (kesk.)

]]>
11 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250475-vastine-jukka-relanderille#comments Eläinsuojelulaki Kalastus Mon, 05 Feb 2018 06:37:30 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250475-vastine-jukka-relanderille
Pyydä ja päästä -kalastus kiellettävä uudessa eläinsuojelulaissa http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249459-pyyda-ja-paasta-kalastus-kiellettava-uudessa-elainsuojelulaissa <p>Esitys uudeksi eläinsuojelulaiksi on parhaillaan lausuntokierroksella. Kannoin hetki sitten oman korteni kekoon ja esitin, että ns. pyydä ja päästä -kalastus kiellettäisiin lailla. Lausuntoaikaa on helmikuun loppuun ja kehoitan kaikkia ilmaisemaan laista mielipiteensä <a href="http://mmm.fi/elainsuojelupalaute?p_p_id=1_WAR_webformportlet_INSTANCE_j9WP5lamckho&amp;p_p_lifecycle=1&amp;p_p_state=normal&amp;p_p_mode=view&amp;p_p_col_id=column-2&amp;p_p_col_count=2&amp;_1_WAR_webformportlet_INSTANCE_j9WP5lamckho_javax.portlet.action=saveData">täällä</a>.</p><p>Pyydä ja päästä -kalastuksessa ihminen alistaa villin luontokappaleen omaksi leikkikalukseen ilman mitään sen syvempää tarkoitusta. Se on väärin. Kaiken kalastuksen lähtökohtana tulisi näkemykseni mukaan olla ravinnon hankkiminen eikä tyydytyksen hankkiminen eläintä alistamalla. Kuinka moni olisi valmis sallimaan pyydä ja päästä -metsästyksen? Millainen meteli nousisi, jos ampuisin hirveä kumiluodilla kylkeen, ottaisin kuvan ja täräyttäsin tämän jälkeen eläimeltä sydämen defibrillaattorilla käyntiin? Jokainen eläinsuojelujärjestö olisi kimpussani, mutta jostain syystä pyydä ja päästä -kalastus ei herätä tällaisia tuntemuksia.</p><p>En hyväksy eläinrääkkäystä missään muodossa ja olen jo pitkään hämmästellyt kaksinaismoralismia tämän asian ympärillä. Eläinsuojelujärjestöjen hiljaisuus asian johtunee siitä, että tällaista kalastusmuotoa harrastavat pääasiassa erilaiset vihreät jasperpääkköset, jotka saavat tyydytystä ottaessaan selfien alistetun ja loppuun saakka väsytetyn kalan kanssa. Irvokkainta on, että kaloja usein suudellaan tämän jälkeen. Kaikki tällainen &rdquo;hupionkiminen&rdquo; on todella sairasta.<br /><br />Suomella on nyt uuden eläinsuojelulain nojalla mahdollisuus tulla eläinoikeuksien edelläkävijäksi tässä asiassa. Toivon myös todella, että saan tälle näkemykselleni tukea myös erilaisilta eläinoikeusjärjestöiltä. Mikäli pyydä ja päästä -kalastuksen kieltoa ei sisällytetä lopulliseen hallituksen esitykseen eläinsuojelulaista, tulen tekemään siitä erillisen lakialoitteen eduskunnalle.&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Esitys uudeksi eläinsuojelulaiksi on parhaillaan lausuntokierroksella. Kannoin hetki sitten oman korteni kekoon ja esitin, että ns. pyydä ja päästä -kalastus kiellettäisiin lailla. Lausuntoaikaa on helmikuun loppuun ja kehoitan kaikkia ilmaisemaan laista mielipiteensä täällä.

Pyydä ja päästä -kalastuksessa ihminen alistaa villin luontokappaleen omaksi leikkikalukseen ilman mitään sen syvempää tarkoitusta. Se on väärin. Kaiken kalastuksen lähtökohtana tulisi näkemykseni mukaan olla ravinnon hankkiminen eikä tyydytyksen hankkiminen eläintä alistamalla. Kuinka moni olisi valmis sallimaan pyydä ja päästä -metsästyksen? Millainen meteli nousisi, jos ampuisin hirveä kumiluodilla kylkeen, ottaisin kuvan ja täräyttäsin tämän jälkeen eläimeltä sydämen defibrillaattorilla käyntiin? Jokainen eläinsuojelujärjestö olisi kimpussani, mutta jostain syystä pyydä ja päästä -kalastus ei herätä tällaisia tuntemuksia.

En hyväksy eläinrääkkäystä missään muodossa ja olen jo pitkään hämmästellyt kaksinaismoralismia tämän asian ympärillä. Eläinsuojelujärjestöjen hiljaisuus asian johtunee siitä, että tällaista kalastusmuotoa harrastavat pääasiassa erilaiset vihreät jasperpääkköset, jotka saavat tyydytystä ottaessaan selfien alistetun ja loppuun saakka väsytetyn kalan kanssa. Irvokkainta on, että kaloja usein suudellaan tämän jälkeen. Kaikki tällainen ”hupionkiminen” on todella sairasta.

Suomella on nyt uuden eläinsuojelulain nojalla mahdollisuus tulla eläinoikeuksien edelläkävijäksi tässä asiassa. Toivon myös todella, että saan tälle näkemykselleni tukea myös erilaisilta eläinoikeusjärjestöiltä. Mikäli pyydä ja päästä -kalastuksen kieltoa ei sisällytetä lopulliseen hallituksen esitykseen eläinsuojelulaista, tulen tekemään siitä erillisen lakialoitteen eduskunnalle. 


 

 

 

 

]]>
74 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249459-pyyda-ja-paasta-kalastus-kiellettava-uudessa-elainsuojelulaissa#comments Eläinsuojelulaki Eläinten oikeudet Kalastus Sat, 20 Jan 2018 10:27:26 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249459-pyyda-ja-paasta-kalastus-kiellettava-uudessa-elainsuojelulaissa
Metsästyksestä, kalastuksesta ja vähän muustakin http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246681-metsastyksesta-kalastuksesta-ja-vahan-muustakin <p>Niin kauan kuin voin muistaa, minä olen halunnut metsästää ja kalastaa. Ei sitä mitenkään erityisesti kotona koulutettu, eikä oma isäni edes kovin kiinnostunut erähommista ollut. Vaari sen sijaan oli ja samoin oli setä. Molemmat tekivät minuun suuren vaikutuksen, vaikka ei se pyytäminen siitä lähtenyt. Se nousi jostain syvältä selkärangasta.</p><p>Ihmiselle sisäsyntyinen metsästysvietti on jotain hyvin primitiivistä ja samalla todella kaunista. Kirjailija <strong>Seppo Saraspää</strong> oli aikanaan kirjoittanut erääseen kämpän vieraskirjaan, että &rdquo;ei voi olla läpeensä paha ihminen, joka harrastaa pienten eläinten tappamista.&rdquo; En oikein osaa itse asiaa paremmin ilmaista.</p><p>Metsästystä kauhistelevalle ihmiselle taas tuntuu olevan aivan mahdotonta selittää, miltä se tuntuu. Luonnossa liikkuminen on toki se pääasia. Tai ei edes se liikkuminen, vaan sitä osana oleminen. Sitä kiertoa, joka on aina ollut ja joka aina tulee olemaan. Riistan ampuminen taas on tietysti elämän ottamista. Tappamista. Mutta mitä siitä? Tämän takia saalista kunnioitetaan. Se on ruokaa tai vaatteita, eikä niillä ole tapana leikkiä.</p><p>Itse en ole koskaan ymmärtänyt ulkomaille suuntautuvia metsästyssafareita, joiden ainoa päämäärä on saada täytetty elukka omalle seinälle. Tai catch and release kalastusta, jossa ainoastaan alistetaan luontokappale omaksi leikkikaluksi. Valikoivan kalastuksen ja metsästyksen sen sijaan ymmärrän oikein hyvin. Huonona vuonna emolohet palautetaan jokeen ja riekot jätetään ampumatta, jos niitä ei yksinkertaisesti ole. Mutta ajatus siitä, että lähtisin ihan vaan huvikseni eläimiä ampumaan tai kalastamaan, ilman tarkoitustakaan hyödyntää saalista tai että pyynnillä olisi joku muu ylevä tarkoitus, on jotenkin vastenmielinen.&nbsp;</p><p>Suomalaisiinkin pesiytynyt primitiivinen pyyntivietti on siitä mielenkiintoinen, että se pulpahtaa jatkuvasti yhä voimakkaammin esille sellaisissa paikoissa, joissa ei välttämättä enää uskoisi. Täysin lietsomatta monet kaupungissa ja kaukana luonnosta kasvaneet ovat ymmärtäneet, että se on heidän juttunsa elämässä. Olla osana luontoa ja sen kiertokulkua. Tosin vastaavalla tavalla monet kaupunkilaiset ovat onnistuneet tehokkaasti kasvamaan tästä kiertokulusta irti ja lyövät täysillä niitä, jotka haluavat olla siinä mukana. Miksi?</p><p>Metsästyksen tarkoitus ei nouse myöskään pelkästään vieteistä tai luonnosta. Kannattaa muistaa, että Suomen maanteillä ei ajeltaisi turvallisesti ilman hirvikannan harventamista. Eipä olisi pian kansallisluonnollemme ominaisia metsäkanalintujakaan, jos emme ihmisen toimenpitein pienpetoja hävittäisi. Lisäksi on mainittava, että kenenkään on mahdotonta löytää ekologisempaa ja eettisempää tapaa hankkia lihansa ja kalansa kuin hakemalla ne luonnosta itse.&nbsp;</p><p>Ihminen on osa luontoa sanoi Animalia tai Oikeutta eläimille mitä tahansa. On perin kummallista, että meistä yritetään jatkuvasti tehdä joku luonnosta itsessään irrallaan oleva saareke. Sitä emme ole, vaan meilläkin on oma osuutemme ravintoketjussa. Olisikin perin tärkeää, että kaikille lapsille tarjottaisiin koulussa jo varhain mahdollisuus tutustua metsästykseen sekä kalastukseen. Pahitteeksi ei myöskään olisi, jos kaupunkien lapsille näytettäisiin, millaista elämä maaseudulla ja maatiloilla on. Nyt luonnosta vieraannuttaan kiihtyvällä vauhdilla.</p><p>Sanokaa sitten vaikka barbaariksi tai primitiiviksi, mutta näin se vaan on.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Niin kauan kuin voin muistaa, minä olen halunnut metsästää ja kalastaa. Ei sitä mitenkään erityisesti kotona koulutettu, eikä oma isäni edes kovin kiinnostunut erähommista ollut. Vaari sen sijaan oli ja samoin oli setä. Molemmat tekivät minuun suuren vaikutuksen, vaikka ei se pyytäminen siitä lähtenyt. Se nousi jostain syvältä selkärangasta.

Ihmiselle sisäsyntyinen metsästysvietti on jotain hyvin primitiivistä ja samalla todella kaunista. Kirjailija Seppo Saraspää oli aikanaan kirjoittanut erääseen kämpän vieraskirjaan, että ”ei voi olla läpeensä paha ihminen, joka harrastaa pienten eläinten tappamista.” En oikein osaa itse asiaa paremmin ilmaista.

Metsästystä kauhistelevalle ihmiselle taas tuntuu olevan aivan mahdotonta selittää, miltä se tuntuu. Luonnossa liikkuminen on toki se pääasia. Tai ei edes se liikkuminen, vaan sitä osana oleminen. Sitä kiertoa, joka on aina ollut ja joka aina tulee olemaan. Riistan ampuminen taas on tietysti elämän ottamista. Tappamista. Mutta mitä siitä? Tämän takia saalista kunnioitetaan. Se on ruokaa tai vaatteita, eikä niillä ole tapana leikkiä.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt ulkomaille suuntautuvia metsästyssafareita, joiden ainoa päämäärä on saada täytetty elukka omalle seinälle. Tai catch and release kalastusta, jossa ainoastaan alistetaan luontokappale omaksi leikkikaluksi. Valikoivan kalastuksen ja metsästyksen sen sijaan ymmärrän oikein hyvin. Huonona vuonna emolohet palautetaan jokeen ja riekot jätetään ampumatta, jos niitä ei yksinkertaisesti ole. Mutta ajatus siitä, että lähtisin ihan vaan huvikseni eläimiä ampumaan tai kalastamaan, ilman tarkoitustakaan hyödyntää saalista tai että pyynnillä olisi joku muu ylevä tarkoitus, on jotenkin vastenmielinen. 

Suomalaisiinkin pesiytynyt primitiivinen pyyntivietti on siitä mielenkiintoinen, että se pulpahtaa jatkuvasti yhä voimakkaammin esille sellaisissa paikoissa, joissa ei välttämättä enää uskoisi. Täysin lietsomatta monet kaupungissa ja kaukana luonnosta kasvaneet ovat ymmärtäneet, että se on heidän juttunsa elämässä. Olla osana luontoa ja sen kiertokulkua. Tosin vastaavalla tavalla monet kaupunkilaiset ovat onnistuneet tehokkaasti kasvamaan tästä kiertokulusta irti ja lyövät täysillä niitä, jotka haluavat olla siinä mukana. Miksi?

Metsästyksen tarkoitus ei nouse myöskään pelkästään vieteistä tai luonnosta. Kannattaa muistaa, että Suomen maanteillä ei ajeltaisi turvallisesti ilman hirvikannan harventamista. Eipä olisi pian kansallisluonnollemme ominaisia metsäkanalintujakaan, jos emme ihmisen toimenpitein pienpetoja hävittäisi. Lisäksi on mainittava, että kenenkään on mahdotonta löytää ekologisempaa ja eettisempää tapaa hankkia lihansa ja kalansa kuin hakemalla ne luonnosta itse. 

Ihminen on osa luontoa sanoi Animalia tai Oikeutta eläimille mitä tahansa. On perin kummallista, että meistä yritetään jatkuvasti tehdä joku luonnosta itsessään irrallaan oleva saareke. Sitä emme ole, vaan meilläkin on oma osuutemme ravintoketjussa. Olisikin perin tärkeää, että kaikille lapsille tarjottaisiin koulussa jo varhain mahdollisuus tutustua metsästykseen sekä kalastukseen. Pahitteeksi ei myöskään olisi, jos kaupunkien lapsille näytettäisiin, millaista elämä maaseudulla ja maatiloilla on. Nyt luonnosta vieraannuttaan kiihtyvällä vauhdilla.

Sanokaa sitten vaikka barbaariksi tai primitiiviksi, mutta näin se vaan on.

]]>
23 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246681-metsastyksesta-kalastuksesta-ja-vahan-muustakin#comments Animalia Kalastus Metsästys Riistanhoito Riistatalous Mon, 27 Nov 2017 05:57:45 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246681-metsastyksesta-kalastuksesta-ja-vahan-muustakin
Kalastuslain muutoksista http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244323-kalastuslain-muutoksista <p>Kalastuslain muutos on asia, josta on puhuttu todella paljon ainakin omissa viiteryhmissäni jo selvästi ennen tämän vaalikauden alkamista. Kalastuslakiin on tarve todellakin saada muutamia korjausmuutoksia. Nyt on pari vuotta katsottu, millä tavalla uusi kalastuslaki on lähtenyt liikkeelle, ja siihen on muutoksia tarvittavissa.&nbsp;</p><p>Kalastonhoitomaksua pitää korjata. Kalatalouden Keskusliitto, jonka puheenjohtajana toimin, on selvästi tuonut esille tarpeen, että kaikki täysi-ikäiset maksaisivat kalastonhoitomaksun. Tämä ei kuulosta hyvältä, että kaikki joutuisivat sen maksamaan. Toisaalta metsästystä/riistanhoitoa koskevat maksutkin maksetaan ilman ikärajoja. Yli 65-vuotiaiden määrä kalastajissa lisääntyy koko ajan. Ja mihin nämä rahat sitten käytetään? Rahat käytetään kalaston hoitamiseen. Suomi on todella vesirikas maa. Meillä on paljon osakaskuntia, jotka hoitaisivat kalastoa, jos meillä olisi varoja siihen. Miten hoidetaan neuvonta, kalaston hoitaminen, kalastuksen valvonta jne. &mdash; niihin tarvitaan todellakin rahaa.&nbsp;</p><p>Suomessa syödystä kalasta vain 20 prosenttia on kotimaista kalaa. Kalastonhoitoasiat ovat todella heikosti täällä hoidettuina määrärahojen puutteen vuoksi. Asia on poliittisesti arka, mutta tulevaisuudessa jouduttaneen menemään siihen, että kaikki yli 65-vuotiaat maksaisivat kalastonhoitomaksun.&nbsp;</p><p>Miksi tähän tilanteeseen tultiin? Kalastuslakia valmisteltiin useita vuosia, ja koko ajan esitys lähti siitä, että kalastonhoitomaksu tulee kaikenikäisille henkilöille. Kävi vain niin, että viime vaiheessa vedettiin se 65 vuotta ikärajaksi, ja ongelmia alkoi siitä kertymään.&nbsp;</p><p>Kolmen pohjoisimman kunnan alueella kalastuslain 10 &sect; on puhuttanut, valtion hallinnassa olevien virtavesien kalastaminen ja paikallisten oikeudet. Aikaisemmin oli ilmainen kalastusoikeus, ja se nyt sitten poistettiin. Ja tämä on todella ison haloon nostanut pohjoisimpien kuntien alueilla. Monellekin syy, miksi he asuvat kolmen pohjoisimman kunnan alueella, on ollut tämä kalastuslaki. Se, että he saavat kalastaa oman kunnan alueella. Nyt sitten on pitänyt maksaa parikymppiä yhden vuorokauden luvasta, kun perinteinen lappilainen tyyli on se, että ei etukäteen tarvitse tietää, koska minä lähden kalaan. Jos tuntuu siltä, että lähdetään tänään kalaan, niin sitä lähdetään tänään sitten sinne kalastamaan.</p><p>Verkkojen määrää koskeva säädös vaatii myös muuttamista. Kalastuslakiin tuli sellainen epämääräinen, hyvin vaikeasti tulkittava ilmaisu, että venekunta saa laittaa korkeintaan kahdeksan verkkoa 67. leveysasteen eteläpuolella. Venekunta on täysin laissa käsittelemätön käsite, että mitä se tarkoittaa.&nbsp;</p><p>Meillä Suomessa ei ole mitään tarvetta määritellä valtakunnallisella tasolla kahdeksan verkon rajoitusta. Suomessa on alueita, joissa kaksi verkkoakin on riittävästi tai jopa liikaa. Ja toisaalta suurin osa Suomen vesistöalueista on alikalastettuja, niissä kahdeksan verkon rajoite venekuntaa kohden on täysin järjetön. Kalatalousalueilla ja osakaskunnilla tulisi olla ensisijainen vastuu verkkojen määrää koskevista rajoituksista, sillä paikallisesti nämä asiat parhaiten tiedetään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kalastuslain muutos on asia, josta on puhuttu todella paljon ainakin omissa viiteryhmissäni jo selvästi ennen tämän vaalikauden alkamista. Kalastuslakiin on tarve todellakin saada muutamia korjausmuutoksia. Nyt on pari vuotta katsottu, millä tavalla uusi kalastuslaki on lähtenyt liikkeelle, ja siihen on muutoksia tarvittavissa. 

Kalastonhoitomaksua pitää korjata. Kalatalouden Keskusliitto, jonka puheenjohtajana toimin, on selvästi tuonut esille tarpeen, että kaikki täysi-ikäiset maksaisivat kalastonhoitomaksun. Tämä ei kuulosta hyvältä, että kaikki joutuisivat sen maksamaan. Toisaalta metsästystä/riistanhoitoa koskevat maksutkin maksetaan ilman ikärajoja. Yli 65-vuotiaiden määrä kalastajissa lisääntyy koko ajan. Ja mihin nämä rahat sitten käytetään? Rahat käytetään kalaston hoitamiseen. Suomi on todella vesirikas maa. Meillä on paljon osakaskuntia, jotka hoitaisivat kalastoa, jos meillä olisi varoja siihen. Miten hoidetaan neuvonta, kalaston hoitaminen, kalastuksen valvonta jne. — niihin tarvitaan todellakin rahaa. 

Suomessa syödystä kalasta vain 20 prosenttia on kotimaista kalaa. Kalastonhoitoasiat ovat todella heikosti täällä hoidettuina määrärahojen puutteen vuoksi. Asia on poliittisesti arka, mutta tulevaisuudessa jouduttaneen menemään siihen, että kaikki yli 65-vuotiaat maksaisivat kalastonhoitomaksun. 

Miksi tähän tilanteeseen tultiin? Kalastuslakia valmisteltiin useita vuosia, ja koko ajan esitys lähti siitä, että kalastonhoitomaksu tulee kaikenikäisille henkilöille. Kävi vain niin, että viime vaiheessa vedettiin se 65 vuotta ikärajaksi, ja ongelmia alkoi siitä kertymään. 

Kolmen pohjoisimman kunnan alueella kalastuslain 10 § on puhuttanut, valtion hallinnassa olevien virtavesien kalastaminen ja paikallisten oikeudet. Aikaisemmin oli ilmainen kalastusoikeus, ja se nyt sitten poistettiin. Ja tämä on todella ison haloon nostanut pohjoisimpien kuntien alueilla. Monellekin syy, miksi he asuvat kolmen pohjoisimman kunnan alueella, on ollut tämä kalastuslaki. Se, että he saavat kalastaa oman kunnan alueella. Nyt sitten on pitänyt maksaa parikymppiä yhden vuorokauden luvasta, kun perinteinen lappilainen tyyli on se, että ei etukäteen tarvitse tietää, koska minä lähden kalaan. Jos tuntuu siltä, että lähdetään tänään kalaan, niin sitä lähdetään tänään sitten sinne kalastamaan.

Verkkojen määrää koskeva säädös vaatii myös muuttamista. Kalastuslakiin tuli sellainen epämääräinen, hyvin vaikeasti tulkittava ilmaisu, että venekunta saa laittaa korkeintaan kahdeksan verkkoa 67. leveysasteen eteläpuolella. Venekunta on täysin laissa käsittelemätön käsite, että mitä se tarkoittaa. 

Meillä Suomessa ei ole mitään tarvetta määritellä valtakunnallisella tasolla kahdeksan verkon rajoitusta. Suomessa on alueita, joissa kaksi verkkoakin on riittävästi tai jopa liikaa. Ja toisaalta suurin osa Suomen vesistöalueista on alikalastettuja, niissä kahdeksan verkon rajoite venekuntaa kohden on täysin järjetön. Kalatalousalueilla ja osakaskunnilla tulisi olla ensisijainen vastuu verkkojen määrää koskevista rajoituksista, sillä paikallisesti nämä asiat parhaiten tiedetään.

]]>
6 http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244323-kalastuslain-muutoksista#comments Kalastus Kalastuslaki Thu, 12 Oct 2017 11:31:17 +0000 Eeva-Maria Maijala http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244323-kalastuslain-muutoksista
Eläköön epäpoliittinen Teno! http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240505-elakoon-epapoliittinen-teno <p>Terveisiä Utsjoen helteistä! Tätä kirjoittaessani kirkonkylällä on hetki sitten alkanut Ellos Deatnu -tukikonsertti, joka on protesti Suomen ja Norjan välillä solmittua Tenojoen kalastussopimusta vastaan. Tukikonsertti ongelmallista sopimusta vastaan on sinällään erinomainen osoitus joukkovoimasta, mutta valitettavasti siitä tehtiin saamelaisradikaalien ja laitavasemmiston performanssi.</p><p>Tenojoen kalastussopimusta on turha yrittää kaataa pelkästään istuvan hallituksen vastuulle, sillä sen on tiedetty olevan tulossa jo aikaisemmin. Neuvottelut Suomen ja Norjan välisestä sopimuksesta aloitettiin molempien sopijavaltioiden aloitteesta vuonna 2012. Virkamiestyönä neuvoteltu sopimus parafoitiin viime vuonna, ja tämän jälkeen sen estämiseksi oli varsin vähän tehtävissä, vaikka sen kielteiset vaikutukset olivat hyvin tiedossa. Lapin kansanedustajat vetosivat viimeiseen saakka tuolloiseen maa- ja metsätalousministeri&nbsp;<strong>Kimmo Tiilikaiseen</strong>, jotta sopimusneuvottelut avattaisiin uudelleen. Asiaa tiedusteltiin Norjalta, mutta Norjan valtiolla ei ollut tähän halukkuutta. Molempien maiden parlamentit hyväksyivät lopulta sopimuksen varsin yksimielisesti. Sopimuksen pysäyttäminen olisi voinut olla mahdollista, mikäli kyseessä olisi ollut yksinomaan Suomen asia. Mutta kun ei ollut.&nbsp;</p><p>Sopimuksen myötä syntynyt uusi kalastussääntö on herättänyt ristiriitaisia tunteita ja median maalaama kuva on valitettavan yksipuolinen. Sopimuksen lähtökohta on Atlantin lohen suojelu ja siinä se toden totta on onnistunut. Lohta, isoa lohta, on noussut Tenoon tänä vuonna huimia määriä. Tenojoen alajuoksulla sopimuksen kalastusrajoitukset ovat herättäneet lähinnä raivoa. Sen sijaan yläjuoksulta on kuultu myös ilahtuneita äänenpainoja ja miksi ei? Ylä-Tenolle pääsee nyt enemmän lohta kuin vuosikymmeniin.</p><p>Sopimuksessa on ongelmansa, ja niiden korjaamiseen on nyt panostettava. Erityisen raskaasti uusi sopimus iskenyt niihin Utsjoen yrittäjiin, joiden liiketoiminta on perustunut ainoastaan kalastusmatkailuun. Myös muuhun toimintaan panostaneiden yrittäjien majoituskapasiteetti sen sijaan on ollut tänäkin kesänä aivan täynnä.</p><p>Huolestuttavinta asian käsittelyssä on sopimuksen politisoiminen. Tenojoen saarissa on parhaillaan kaksi saamelaisaktivistien leiriä, joissa ei tunnusteta Suomen lain voimassaoloa ja vaaditaan &quot;saamelaisen tapaoikeuden&quot; tunnustamista. Sama ryhmittymä ja aktivistiryhmä Suohpánterror (suopunkiterrori) kieltäytyvät tunnustamasta valtion omistusoikeutta Tenojokeen. Kyseessä on äänekäs etnonationalistinen separatismi, jota ei voi, sen ymmärrettävistä motiiveista huolimatta, hyväksyä.&nbsp;</p><p>Asian ympärillä hämmentävät vasemmistoagitaattorit ja saamelaisaktivistit tekevätkin asioiden hoitamisen oikealle tolalleen entistä vaikeammaksi. Aktivistien kanssa on sinällään helppoa olla samaa mieltä siitä, että paikallisyhteisöillä tulisi olla enemmän päätäntävaltaa sen suhteen, kuinka niiden alueita ja resursseja käytetään. Näitä paikallisyhteisöjä ei kuitenkaan määritellä etnisiteetin tai saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuulumisen mukaan. Ne määritellään asuinpaikan ja omistusoikeuksien mukaan. Nyt on keitetty sellainen sekametelisoppa, että tästä ei pian ota enää kukaan selvää. Asia tuli hyvin esille myös eduskunnan asiantuntijakuulemisissa. Paikalla saattoi olla 5-6 eri tahoa, jotka kaikki vastustivat sopimusta, mutta jokainen vastusti sitä eri syistä ja tahot vieläpä riitelivät keskenään.&nbsp;</p><p>Tenojoen kalastussopimuksen virheiden korjaamisen tulisikin olla mahdollisimman epäpoliittinen prosessi. Hyvä kompromissi on sellainen, johon kaikki ovat mahdollisimman vähän tyytymättömiä. Nyt tähän ei päästy. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan sopimukseen esittämät ponnet velvoittavat kuitenkin hallitusta ryhtymään asian suhteen toimenpiteisiin. Aiempien sopimusneuvotteluiden piiriin ei sisällytetty Norjan Tenovuonossa tapahtuvaa kalastusta. Suuri osa nousulohista pyydetään siellä. Ns. kutuvaltioperiaatteen mukaisesti Norjan tulisi hyväksyä, että Tenojoen ja sen sivuvesien lohen suojelemiseksi sen tulisi asettaa voimakkaita rajoituksia omalle vuonokalastukselleen.&nbsp;</p><p>Voisiko Norja antaa 100-vuotiaalle Suomelle lahjaksi uuden, oikeudenmukaisen Tenojoen kalastussopimuksen, jossa puututtaisiin myös vuonokalastukseen? Perinteisten kalastusmuotojen on voitava jatkua, mutta samalla on turvattava myös Utsjoelle elintärkeän matkailuelinkeinon jatkuvuus. Tenosopimuksen politisoiminen taas edistää ainoastaan saamelaiskäräjien tavoitetta kollektiivisten maa- ja vesioikeuksien tunnustamisesta. Nämä oikeudet osoitettaisiin tällöin ainoastaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluville. Mitä sanoisivat tuolloin vaaliluetteloon kuulumattomat maa- ja vesialueiden omistajat Utsjoella? Ei varmaankaan päätä taputeltaisi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Terveisiä Utsjoen helteistä! Tätä kirjoittaessani kirkonkylällä on hetki sitten alkanut Ellos Deatnu -tukikonsertti, joka on protesti Suomen ja Norjan välillä solmittua Tenojoen kalastussopimusta vastaan. Tukikonsertti ongelmallista sopimusta vastaan on sinällään erinomainen osoitus joukkovoimasta, mutta valitettavasti siitä tehtiin saamelaisradikaalien ja laitavasemmiston performanssi.

Tenojoen kalastussopimusta on turha yrittää kaataa pelkästään istuvan hallituksen vastuulle, sillä sen on tiedetty olevan tulossa jo aikaisemmin. Neuvottelut Suomen ja Norjan välisestä sopimuksesta aloitettiin molempien sopijavaltioiden aloitteesta vuonna 2012. Virkamiestyönä neuvoteltu sopimus parafoitiin viime vuonna, ja tämän jälkeen sen estämiseksi oli varsin vähän tehtävissä, vaikka sen kielteiset vaikutukset olivat hyvin tiedossa. Lapin kansanedustajat vetosivat viimeiseen saakka tuolloiseen maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikaiseen, jotta sopimusneuvottelut avattaisiin uudelleen. Asiaa tiedusteltiin Norjalta, mutta Norjan valtiolla ei ollut tähän halukkuutta. Molempien maiden parlamentit hyväksyivät lopulta sopimuksen varsin yksimielisesti. Sopimuksen pysäyttäminen olisi voinut olla mahdollista, mikäli kyseessä olisi ollut yksinomaan Suomen asia. Mutta kun ei ollut. 

Sopimuksen myötä syntynyt uusi kalastussääntö on herättänyt ristiriitaisia tunteita ja median maalaama kuva on valitettavan yksipuolinen. Sopimuksen lähtökohta on Atlantin lohen suojelu ja siinä se toden totta on onnistunut. Lohta, isoa lohta, on noussut Tenoon tänä vuonna huimia määriä. Tenojoen alajuoksulla sopimuksen kalastusrajoitukset ovat herättäneet lähinnä raivoa. Sen sijaan yläjuoksulta on kuultu myös ilahtuneita äänenpainoja ja miksi ei? Ylä-Tenolle pääsee nyt enemmän lohta kuin vuosikymmeniin.

Sopimuksessa on ongelmansa, ja niiden korjaamiseen on nyt panostettava. Erityisen raskaasti uusi sopimus iskenyt niihin Utsjoen yrittäjiin, joiden liiketoiminta on perustunut ainoastaan kalastusmatkailuun. Myös muuhun toimintaan panostaneiden yrittäjien majoituskapasiteetti sen sijaan on ollut tänäkin kesänä aivan täynnä.

Huolestuttavinta asian käsittelyssä on sopimuksen politisoiminen. Tenojoen saarissa on parhaillaan kaksi saamelaisaktivistien leiriä, joissa ei tunnusteta Suomen lain voimassaoloa ja vaaditaan "saamelaisen tapaoikeuden" tunnustamista. Sama ryhmittymä ja aktivistiryhmä Suohpánterror (suopunkiterrori) kieltäytyvät tunnustamasta valtion omistusoikeutta Tenojokeen. Kyseessä on äänekäs etnonationalistinen separatismi, jota ei voi, sen ymmärrettävistä motiiveista huolimatta, hyväksyä. 

Asian ympärillä hämmentävät vasemmistoagitaattorit ja saamelaisaktivistit tekevätkin asioiden hoitamisen oikealle tolalleen entistä vaikeammaksi. Aktivistien kanssa on sinällään helppoa olla samaa mieltä siitä, että paikallisyhteisöillä tulisi olla enemmän päätäntävaltaa sen suhteen, kuinka niiden alueita ja resursseja käytetään. Näitä paikallisyhteisöjä ei kuitenkaan määritellä etnisiteetin tai saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuulumisen mukaan. Ne määritellään asuinpaikan ja omistusoikeuksien mukaan. Nyt on keitetty sellainen sekametelisoppa, että tästä ei pian ota enää kukaan selvää. Asia tuli hyvin esille myös eduskunnan asiantuntijakuulemisissa. Paikalla saattoi olla 5-6 eri tahoa, jotka kaikki vastustivat sopimusta, mutta jokainen vastusti sitä eri syistä ja tahot vieläpä riitelivät keskenään. 

Tenojoen kalastussopimuksen virheiden korjaamisen tulisikin olla mahdollisimman epäpoliittinen prosessi. Hyvä kompromissi on sellainen, johon kaikki ovat mahdollisimman vähän tyytymättömiä. Nyt tähän ei päästy. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan sopimukseen esittämät ponnet velvoittavat kuitenkin hallitusta ryhtymään asian suhteen toimenpiteisiin. Aiempien sopimusneuvotteluiden piiriin ei sisällytetty Norjan Tenovuonossa tapahtuvaa kalastusta. Suuri osa nousulohista pyydetään siellä. Ns. kutuvaltioperiaatteen mukaisesti Norjan tulisi hyväksyä, että Tenojoen ja sen sivuvesien lohen suojelemiseksi sen tulisi asettaa voimakkaita rajoituksia omalle vuonokalastukselleen. 

Voisiko Norja antaa 100-vuotiaalle Suomelle lahjaksi uuden, oikeudenmukaisen Tenojoen kalastussopimuksen, jossa puututtaisiin myös vuonokalastukseen? Perinteisten kalastusmuotojen on voitava jatkua, mutta samalla on turvattava myös Utsjoelle elintärkeän matkailuelinkeinon jatkuvuus. Tenosopimuksen politisoiminen taas edistää ainoastaan saamelaiskäräjien tavoitetta kollektiivisten maa- ja vesioikeuksien tunnustamisesta. Nämä oikeudet osoitettaisiin tällöin ainoastaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluville. Mitä sanoisivat tuolloin vaaliluetteloon kuulumattomat maa- ja vesialueiden omistajat Utsjoella? Ei varmaankaan päätä taputeltaisi.

]]>
7 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240505-elakoon-epapoliittinen-teno#comments Kalastus Lohi saamelaiset Saamelaiskäräjät Tue, 25 Jul 2017 16:15:26 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240505-elakoon-epapoliittinen-teno
EU:n haitallisuus UK:n kalastuselinkeinolle päättymässä? http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240444-eun-haitallisuus-ukn-kalastuselinkeinolle-paattymassa <p>Brexit-myönteiseksi arvioimani Daily Express -lehti <a href="http://www.express.co.uk/news/uk/831975/Dutch-fishermen-UK-EU-Brexit-fishing-waters">uutisoi nettisivullaan</a> siitä, miten EU:n kalastusoikeuksien menetys UK:n eli Ison-Britannian vesillä vaikuttaa hollantilaisiin kalastajiin. Näiltä saattaa elinkeino loppua. On kuitenkin hyvä huomata se, että UK:sta loppui monen kalastajan elinkeino, kun maa liittyi EU:hun. Tästä todisteena mm. yksi kommentti Daily Expressin artikkelissa ja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Fishing_industry_in_England#History">Wikipedia-artikkeli.</a></p><p>EU:n on siis todistettavasti ollut haitallinen Ison-Britannian kalastuselinkeinolle ja tämä haitta on nyt ehkä päättymässä. Miksi sitten EU:ssa ei annettu brittien kalastaa täysimääräisesti omilla vesillään ja toimittaa kaloja EU:n markkinoille? Eräiksi syiksi arvelisin EU:n kansallisvastaisuutta ja epäluuloisuutta. Jos britit olisivat olleet EU:n kalamestareita, heille olisi jäänyt valtaa omiin asioihinsa ja ehkä myös yksi painostuskeino EU:ta kohtaan. Tätä ei ollut, kun brittien kalastusvedet annettiin &quot;kaikille&quot;.</p><p>Mieleenhän tästä tulee tietenkin Suomen metsät, metsäteollisuus ja vedet. Jo nyt EU määrää, miten metsiemme hiilinielu lasketaan. Odottelemme vesiemme ottamista ulkopuolisten täyteen omistukseen.</p><p>Kannatan kerran sukupolvessa EU-kansanäänestyksen järjestämistä Suomessa. Vaikka itse äänestäisinkin EU-eron puolesta itsenäisyytemme säilyttämiseksi, pidän tuollaista kansanäänestystä arvokkaana asiana, vaikka tulos olisikin jäsenyyden säilyttäminen EU:ssa. Olisihan näin uusi sukupolvikin saanut sanoa kantansa ja toisaalta eroamispuheet vaimenisivat joksikin aikaa. Työrauha.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Daily Expressin Brexit-myönteisiä linkkejä</strong></p><p><a href="http://www.express.co.uk/news/politics/821754/Brexit-latest-news-EU-talks-Switzerland-treaty-trade?utm_source=traffic.outbrain&amp;utm_medium=traffic.outbrain&amp;utm_term=traffic.outbrain&amp;utm_content=traffic.outbrain&amp;utm_campaign=traffic.outbrain" title="http://www.express.co.uk/news/politics/821754/Brexit-latest-news-EU-talks-Switzerland-treaty-trade?utm_source=traffic.outbrain&amp;utm_medium=traffic.outbrain&amp;utm_term=traffic.outbrain&amp;utm_content=traffic.outbrain&amp;utm_campaign=traffic.outbrain">http://www.express.co.uk/news/politics/821754/Brexit-latest-news-EU-talk...</a></p><p><a href="http://www.express.co.uk/news/world/821980/Brexit-news-EU-Europe-Brussels-European-Union-Italy-business-single-market-UK-Britain?utm_source=traffic.outbrain&amp;utm_medium=traffic.outbrain&amp;utm_term=traffic.outbrain&amp;utm_content=traffic.outbrain&amp;utm_campaign=traffic.outbrain" title="http://www.express.co.uk/news/world/821980/Brexit-news-EU-Europe-Brussels-European-Union-Italy-business-single-market-UK-Britain?utm_source=traffic.outbrain&amp;utm_medium=traffic.outbrain&amp;utm_term=traffic.outbrain&amp;utm_content=traffic.outbrain&amp;utm_campaign=traffic.outbrain">http://www.express.co.uk/news/world/821980/Brexit-news-EU-Europe-Brussel...</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Brexit-myönteiseksi arvioimani Daily Express -lehti uutisoi nettisivullaan siitä, miten EU:n kalastusoikeuksien menetys UK:n eli Ison-Britannian vesillä vaikuttaa hollantilaisiin kalastajiin. Näiltä saattaa elinkeino loppua. On kuitenkin hyvä huomata se, että UK:sta loppui monen kalastajan elinkeino, kun maa liittyi EU:hun. Tästä todisteena mm. yksi kommentti Daily Expressin artikkelissa ja Wikipedia-artikkeli.

EU:n on siis todistettavasti ollut haitallinen Ison-Britannian kalastuselinkeinolle ja tämä haitta on nyt ehkä päättymässä. Miksi sitten EU:ssa ei annettu brittien kalastaa täysimääräisesti omilla vesillään ja toimittaa kaloja EU:n markkinoille? Eräiksi syiksi arvelisin EU:n kansallisvastaisuutta ja epäluuloisuutta. Jos britit olisivat olleet EU:n kalamestareita, heille olisi jäänyt valtaa omiin asioihinsa ja ehkä myös yksi painostuskeino EU:ta kohtaan. Tätä ei ollut, kun brittien kalastusvedet annettiin "kaikille".

Mieleenhän tästä tulee tietenkin Suomen metsät, metsäteollisuus ja vedet. Jo nyt EU määrää, miten metsiemme hiilinielu lasketaan. Odottelemme vesiemme ottamista ulkopuolisten täyteen omistukseen.

Kannatan kerran sukupolvessa EU-kansanäänestyksen järjestämistä Suomessa. Vaikka itse äänestäisinkin EU-eron puolesta itsenäisyytemme säilyttämiseksi, pidän tuollaista kansanäänestystä arvokkaana asiana, vaikka tulos olisikin jäsenyyden säilyttäminen EU:ssa. Olisihan näin uusi sukupolvikin saanut sanoa kantansa ja toisaalta eroamispuheet vaimenisivat joksikin aikaa. Työrauha.

 

Daily Expressin Brexit-myönteisiä linkkejä

http://www.express.co.uk/news/politics/821754/Brexit-latest-news-EU-talks-Switzerland-treaty-trade?utm_source=traffic.outbrain&utm_medium=traffic.outbrain&utm_term=traffic.outbrain&utm_content=traffic.outbrain&utm_campaign=traffic.outbrain

http://www.express.co.uk/news/world/821980/Brexit-news-EU-Europe-Brussels-European-Union-Italy-business-single-market-UK-Britain?utm_source=traffic.outbrain&utm_medium=traffic.outbrain&utm_term=traffic.outbrain&utm_content=traffic.outbrain&utm_campaign=traffic.outbrain

 

]]>
36 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240444-eun-haitallisuus-ukn-kalastuselinkeinolle-paattymassa#comments Brexit EU Kalastus Mon, 24 Jul 2017 04:49:18 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240444-eun-haitallisuus-ukn-kalastuselinkeinolle-paattymassa