Suomen tulevaisuus http://rouvakoskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133788/all Sun, 11 Nov 2018 03:09:43 +0200 fi Lasten tuloihin perustuva lisäeläke motivoisi kasvattamaan lapsia http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263977-lasten-tuloihin-perustuva-lisaelake-motivoisi-kasvattamaan-lapsia <p>&quot; For this evil grew upon us rapidly, and without attracting attention, by our men becoming perverted to a passion for show and money and the pleasures of an idle life, and accordingly either not marrying at all, or, if they did marry, refusing to rear the children that were born, or at most one or two out of a great number, for the sake of leaving them well off or bringing them up in extravagant luxury. For when there are only one or two sons, it is evident that, if war or pestilence carries off one, the houses must be left heirless: and, like swarms of bees, little by little the cities become sparsely inhabited and weak. &quot; (Histories. Polybius. Evelyn S. Shuckburgh. translator. London, New York. Macmillan. 1889.)<br /><br />Tämän lainauksen kirjoittaja kuoli noin 2100 vuotta sitten, ja sen kääntäjäkin 112 vuotta sitten, joten tekijänoikeudetkaan eivät rajoita tämän edelleen ajankohtaisen kuvauksen nostamista keskusteluun. Kirjoittaja kuvaa Kreikan väestökadon syytä. Maa autioitui ja kävi lopulta liian heikoksi puolustamaan itseään.<br /><br />Lainauksen kirjoittaja oli kreikkalainen historioitsija, jolla voisi kuvitella olevan näkemystä ja viisautta. Hän toimi Scipion neuvonantajana ja oli itse paikalla kun Rooma lopulta valloitti Karthagon. Hän oli luomassa Kreikalle uutta hallintojärjestelmää Rooman liitettyä alueen imperiumin osaksi. Kreikan heikkenemisen syynä oli hänen mukaansa väestökato, koska lapsia tehtiin liian vähän. Miehiä kiinnosti enemmän joutilas elämä ja lasten elintaso. Lapsia kyllä tehtiin, mutta kun miehet eivät tunnustaneet heitä, heidän <a href="https://www.ancient-origins.net/history/discovery-mass-baby-grave-under-roman-bathhouse-ashkelon-israel-002399">kohtalonsa oli sinetöity</a>. Suuren lapsikatraan kasvattaminenhan epäilemättä vaatii valtavan määrän työtä vaikkapa lapsettomuuden valitsemiseen verrattuna. Kun tulot käytetään yhden tai kahden lapsen kasvattamiseen useamman sijaan, lapsi voi viettää ylellistä elämää. Tämä kovin tutulta kuulostava ajattelu johti kaupunkien väestökatoon ja heikkenemiseen, kun tautien tai sotien viedessä lapsen talolle ei enää ollut jatkajaa.<br /><br />Kirjoittaja jatkoi, &quot;On this subject there is no need to ask the gods how we are to be relieved from such a curse: for any one in the world will tell you that it is by the men themselves if possible changing their objects of ambition; or, if that cannot be done, by passing laws for the preservation of infants.&quot; Oli ilmeistä, että miesten itse olisi tullut suunnata kunnianhimonsa toisin, tai sitten olisi pitänyt säätää lakeja vastasyntyneiden suojelemiseksi.&nbsp;<br /><br />Toki meitä ei vaikuta odottavan antiikin Kreikan kohtalo. Kun Rooma valtasi Akhaian liiton pääkaupungin, Korintin vuonna 148 eaa., miehet surmattiin ja naiset lapsineen myytiin orjiksi. Sen sijaan kansainvälistymme ja väestörakenteemme muuttuu pikku hiljaa väestöryhmien syntyvyyserojen mukaisesti. Kuitenkin, jotenkin tuntuisi mukavalta ajatella meidän kulttuurimme ja perinteidemme jatkuvan tulevaisuudessakin ja maamme säilyttävän kyvyn puolustautua ja tarjota turvalliset ja vakaat olosuhteet. Ja aika moni vaihtoehto on kaikesta huolimatta Suomen perinteisiä arvoja huonompi, esimerkiksi demokratian tai ihmisoikeuksien suhteen. Ja vaikka kysymys ei nykyisessä maailmantilanteessa ole enää selviämisestä sodissa, väestöpohjan koko vaikuttaa myös Suomen poliittiseen painoarvoon ja kansainväliseen kilpailukykyyn. Mitä asialle sitten olisi tehtävissä?<br /><br />Polybios esitti antiikin oloissa Akhaian liiton kukistuttua jälkiviisaasti kaksi vaihtoehtoa: miehet pistävät elämässään prioriteetit uusiksi, tai vastasyntyneitä suojelevan lainsäädännön. Meillä vastasyntyneitä ei enää surmata heidän syntymänsä jälkeen, mutta Polybioksen ehdotusta nykyaikana vastaava abortinvastaisen lainsäädännön läpi saaminen Suomessa on yhtä epärealistinen ajatus, kuin mitä vastasyntyneiden surmaamisen tai heitteillejätön kieltävä laki olisi ollut Polybioksen kuvaamana aikana: Se ei tule tapahtumaan.&nbsp; Jäljelle jää nykyajan tasa-arvoisten miesten ja naisten prioriteettien muuttaminen lisääntymisen suhteen.&nbsp;<br /><br />Lapset eivät nykyajan kaupungistuneessa Suomessa enää pääsääntöisesti jää kotiin lisätyövoimaksi maatiloille tai omaishoitajiksi vanhuuden varalle. Moni on vanhustenhoidon tasosta käydyn keskustelun ja uutisoinnin jäljiltä kuitenkin epävarma omasta vanhuuden toimeentulostaan. Minusta paras tapa motivoida miehet ja naiset kasvattamaan lisää lapsia on sitoa lasten lukumäärä eläkkeisiin: Lapsilla olisi velvollisuus maksaa elossa oleville vanhemmilleen pientä prosentuaalista veroa ansio- ja pääomatuloistaan. Vero lisättäisiin lyhentämättöminä vanhempien eläkkeisiin, korvauksena lasten kasvattamisesta tehdystä työstä.<br /><br />Työllistynyt ja hyvin ansaitseva lapsi lisäisi siten lasten tuloihin suorassa suhteessa olevan summan verran vanhempien vanhuuden turvaa ja toimisi palkintona onnistuneesta kasvatustyöstä. Lasten määrä ja työllistyminen lisäisivät siten suoraan vanhemmilla eläkkeellä käytössään olevan rahan määrää, eikä lasten kiitollisuus vanhempia kohtaan jäisi vapaaehtoisuuden varaan. Lasten tunnustamisesta tuskin tulisi suurta ongelmaa ja lapsia kannattaisi tehdä niin paljon kuin heitä vain on mahdollista kasvattaa. Ehkä sen perinnönkin voisi sitten jättää lapsille hieman paremmin mielin, kun lapsilta tuleva vanhuuden turva olisi tuoreena mielessä? Vanhemman kuoltua lisäveroa ei enää perittäisi lapsilta.<br /><br />Mielelläni kuulisin, mikä tässä veronmaksajan suhteen melko kustannusneutraalissa ehdotuksessa on pielessä. Itse uskon Polybioksen olevan oikeassa ja että meillä on rikkaissa länsimaissa pääasiassa edellämainitut kaksi tapaa pitää maamme väestöpohjan suhteen kilpailukykyisinä. Näistä vaihtoehdoista aborttia ja syntyvyyden säännöstelyn rajoittamista toteuttamiskelpoisempi ratkaisu on saada ihmiset muuttamaan Polybioksen kehoituksen mukaisesti prioriteettejaan sen suhteen, miten he käyttävät elämänsä. Lapsien määrän ja vanhuuden turvan sitominen toisiinsa on ylläpitänyt syntyvyyttä hyvin kauan ihmiskunnan historiassa. Mielestäni meillä voisi olla eläkejärjestelmä, joka antaisi lapsettomillekin nykyisen kaltaisen turvan mutta palkitsisi lisää niitä, jotka ovat valinneet lasten tekemisen ja onnistuneet kasvattamaan työllistyneitä ja menestyneitä yhteiskunnan jäseniä.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> " For this evil grew upon us rapidly, and without attracting attention, by our men becoming perverted to a passion for show and money and the pleasures of an idle life, and accordingly either not marrying at all, or, if they did marry, refusing to rear the children that were born, or at most one or two out of a great number, for the sake of leaving them well off or bringing them up in extravagant luxury. For when there are only one or two sons, it is evident that, if war or pestilence carries off one, the houses must be left heirless: and, like swarms of bees, little by little the cities become sparsely inhabited and weak. " (Histories. Polybius. Evelyn S. Shuckburgh. translator. London, New York. Macmillan. 1889.)

Tämän lainauksen kirjoittaja kuoli noin 2100 vuotta sitten, ja sen kääntäjäkin 112 vuotta sitten, joten tekijänoikeudetkaan eivät rajoita tämän edelleen ajankohtaisen kuvauksen nostamista keskusteluun. Kirjoittaja kuvaa Kreikan väestökadon syytä. Maa autioitui ja kävi lopulta liian heikoksi puolustamaan itseään.

Lainauksen kirjoittaja oli kreikkalainen historioitsija, jolla voisi kuvitella olevan näkemystä ja viisautta. Hän toimi Scipion neuvonantajana ja oli itse paikalla kun Rooma lopulta valloitti Karthagon. Hän oli luomassa Kreikalle uutta hallintojärjestelmää Rooman liitettyä alueen imperiumin osaksi. Kreikan heikkenemisen syynä oli hänen mukaansa väestökato, koska lapsia tehtiin liian vähän. Miehiä kiinnosti enemmän joutilas elämä ja lasten elintaso. Lapsia kyllä tehtiin, mutta kun miehet eivät tunnustaneet heitä, heidän kohtalonsa oli sinetöity. Suuren lapsikatraan kasvattaminenhan epäilemättä vaatii valtavan määrän työtä vaikkapa lapsettomuuden valitsemiseen verrattuna. Kun tulot käytetään yhden tai kahden lapsen kasvattamiseen useamman sijaan, lapsi voi viettää ylellistä elämää. Tämä kovin tutulta kuulostava ajattelu johti kaupunkien väestökatoon ja heikkenemiseen, kun tautien tai sotien viedessä lapsen talolle ei enää ollut jatkajaa.

Kirjoittaja jatkoi, "On this subject there is no need to ask the gods how we are to be relieved from such a curse: for any one in the world will tell you that it is by the men themselves if possible changing their objects of ambition; or, if that cannot be done, by passing laws for the preservation of infants." Oli ilmeistä, että miesten itse olisi tullut suunnata kunnianhimonsa toisin, tai sitten olisi pitänyt säätää lakeja vastasyntyneiden suojelemiseksi. 

Toki meitä ei vaikuta odottavan antiikin Kreikan kohtalo. Kun Rooma valtasi Akhaian liiton pääkaupungin, Korintin vuonna 148 eaa., miehet surmattiin ja naiset lapsineen myytiin orjiksi. Sen sijaan kansainvälistymme ja väestörakenteemme muuttuu pikku hiljaa väestöryhmien syntyvyyserojen mukaisesti. Kuitenkin, jotenkin tuntuisi mukavalta ajatella meidän kulttuurimme ja perinteidemme jatkuvan tulevaisuudessakin ja maamme säilyttävän kyvyn puolustautua ja tarjota turvalliset ja vakaat olosuhteet. Ja aika moni vaihtoehto on kaikesta huolimatta Suomen perinteisiä arvoja huonompi, esimerkiksi demokratian tai ihmisoikeuksien suhteen. Ja vaikka kysymys ei nykyisessä maailmantilanteessa ole enää selviämisestä sodissa, väestöpohjan koko vaikuttaa myös Suomen poliittiseen painoarvoon ja kansainväliseen kilpailukykyyn. Mitä asialle sitten olisi tehtävissä?

Polybios esitti antiikin oloissa Akhaian liiton kukistuttua jälkiviisaasti kaksi vaihtoehtoa: miehet pistävät elämässään prioriteetit uusiksi, tai vastasyntyneitä suojelevan lainsäädännön. Meillä vastasyntyneitä ei enää surmata heidän syntymänsä jälkeen, mutta Polybioksen ehdotusta nykyaikana vastaava abortinvastaisen lainsäädännön läpi saaminen Suomessa on yhtä epärealistinen ajatus, kuin mitä vastasyntyneiden surmaamisen tai heitteillejätön kieltävä laki olisi ollut Polybioksen kuvaamana aikana: Se ei tule tapahtumaan.  Jäljelle jää nykyajan tasa-arvoisten miesten ja naisten prioriteettien muuttaminen lisääntymisen suhteen. 

Lapset eivät nykyajan kaupungistuneessa Suomessa enää pääsääntöisesti jää kotiin lisätyövoimaksi maatiloille tai omaishoitajiksi vanhuuden varalle. Moni on vanhustenhoidon tasosta käydyn keskustelun ja uutisoinnin jäljiltä kuitenkin epävarma omasta vanhuuden toimeentulostaan. Minusta paras tapa motivoida miehet ja naiset kasvattamaan lisää lapsia on sitoa lasten lukumäärä eläkkeisiin: Lapsilla olisi velvollisuus maksaa elossa oleville vanhemmilleen pientä prosentuaalista veroa ansio- ja pääomatuloistaan. Vero lisättäisiin lyhentämättöminä vanhempien eläkkeisiin, korvauksena lasten kasvattamisesta tehdystä työstä.

Työllistynyt ja hyvin ansaitseva lapsi lisäisi siten lasten tuloihin suorassa suhteessa olevan summan verran vanhempien vanhuuden turvaa ja toimisi palkintona onnistuneesta kasvatustyöstä. Lasten määrä ja työllistyminen lisäisivät siten suoraan vanhemmilla eläkkeellä käytössään olevan rahan määrää, eikä lasten kiitollisuus vanhempia kohtaan jäisi vapaaehtoisuuden varaan. Lasten tunnustamisesta tuskin tulisi suurta ongelmaa ja lapsia kannattaisi tehdä niin paljon kuin heitä vain on mahdollista kasvattaa. Ehkä sen perinnönkin voisi sitten jättää lapsille hieman paremmin mielin, kun lapsilta tuleva vanhuuden turva olisi tuoreena mielessä? Vanhemman kuoltua lisäveroa ei enää perittäisi lapsilta.

Mielelläni kuulisin, mikä tässä veronmaksajan suhteen melko kustannusneutraalissa ehdotuksessa on pielessä. Itse uskon Polybioksen olevan oikeassa ja että meillä on rikkaissa länsimaissa pääasiassa edellämainitut kaksi tapaa pitää maamme väestöpohjan suhteen kilpailukykyisinä. Näistä vaihtoehdoista aborttia ja syntyvyyden säännöstelyn rajoittamista toteuttamiskelpoisempi ratkaisu on saada ihmiset muuttamaan Polybioksen kehoituksen mukaisesti prioriteettejaan sen suhteen, miten he käyttävät elämänsä. Lapsien määrän ja vanhuuden turvan sitominen toisiinsa on ylläpitänyt syntyvyyttä hyvin kauan ihmiskunnan historiassa. Mielestäni meillä voisi olla eläkejärjestelmä, joka antaisi lapsettomillekin nykyisen kaltaisen turvan mutta palkitsisi lisää niitä, jotka ovat valinneet lasten tekemisen ja onnistuneet kasvattamaan työllistyneitä ja menestyneitä yhteiskunnan jäseniä.

 

]]>
2 http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263977-lasten-tuloihin-perustuva-lisaelake-motivoisi-kasvattamaan-lapsia#comments Alhainen syntyvyys Eläkkeet Maahanmuutto Suomen tulevaisuus vanhustenhoito Sun, 11 Nov 2018 01:09:43 +0000 Antero Metso http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263977-lasten-tuloihin-perustuva-lisaelake-motivoisi-kasvattamaan-lapsia
Järjettömyyden aikakausi - NYT! Miksi suomalainen poltiikka on haaksirikossa? http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251320-jarjettomyyden-aikakausi-nyt-miksi-suomalainen-poltiikka-on-haaksirikossa <p><strong>Kun nuorena aikuisena astuin vakituisesti oppimaan aikuisten elämää, aloin havahtua todellisuuteen. Järki ei usein ollut tekemisen johtava ajatus vaan tietämättömyys, välinpitämättömyys ja harhainen luuleminen. Aikanaan tiivistyi mieleen, että ahneus ja tyhmyys maailmaa pyörittävät.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Vuodesta toiseen sain todeta saman yhä uudelleen. Jossain vaiheessa sain eteeni Axel Oxenstiernan lausahduksen sitä, miten vähällä järjellä maailmaa johdetaan. Se paljasti pohjan havaintojeni alta: näin oli ollut aina ja muutkin ovat sen huomanneet. Ei toki voi olla niin, että nyt olisi yhtä tyhmää kuin ennen. On kuitenkin niin, että monimutkaistuneessa maailmassa moni päättäjä laistaa perehtymisestä ja antaa välinpitämättömästi luulojensa viedä.</p><p>&nbsp;</p><p>Politiikka on täynnä harhaisia uskomuksia. Jos yksi puolue saisi päättää asioista, maa ajautuisi tuhoon, koska muut eivät olisi estämässä tyhmyyksiä. Helppo esimerkki harhoista on vihapuhepelottelu ja Ruotsin maahanmuutto-ongelmien ylenkatsominen. Sen ansiosta voi uskotella, että humanitaarinen maahanmuutto tuo meille työllistyvää työvoimaa köyhistä maista, vaikka moni tulija ei osaa lukea, kirjoittaa, laskea saati puhu suomalaisten kanssa yhteistä kieltä.</p><p>&nbsp;</p><p>Samanaikaisesti suuret määrät suomalaisia istuu kotona työttöminä. <a href="http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248736-aktiivimallin-opetus-hallitus-vaihtoon">Aiemmin ihmettelin</a>, kuinka Tanskassa pistettiin työttömien palvelut kuntoon jo 25 vuotta sitten mutta Suomessa ei vieläkään. Näin siitä huolimatta, että juuri meillä on se suurtyöttömyys. Kysyin 6. tammikuuta &quot;Mikä tekee [Tanskan] demokratiasta toimivan ja meidän demokratiasta toimimattoman?&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Terveydenhuoltommekin on joidenkin nimekkäiden väitteiden perusteella länsimaiden epäoikeudenmukaisimpia ja aliresurssoitu. Hoidamme liikaa vasta pahaksi edenneitä vaivoja ja vähemmän silloin, kun vaivat ovat vielä pienempiä. Tässä <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/brittilehti-guardian-ihmettelee-suomen-terveydenhuoltoa-miksi-perheeni-petettiin/5754814#gs.XAvCHOc">yksi lyhyt tarina</a>. Yksi myytti on, että järjestelmämme olisi maksuton, mutta eihän se tietenkään ole.</p><p>&nbsp;</p><p>Mistä politiikassa on onnistuttu päättämään? EU päättää enimmät asiat ja loput estää euro ja perustuslaki. Niiden lisäksi päätöksiä saadaan asioista, mitkä valtakunnan mittakaavassa eivät vaikuta mihinkään eivätkä kiinnosta ketään. Yksi selitys ihmettelyihini tulee loikanneen Sampo Terhon kuvauksesta suomalaisesta politiikasta. Se on rujo ja karu: &quot;uudistumista kannatetaan aina, mutta uudistuksia ei koskaan&quot;, &quot;Suomen politiikassa voit luottaa vain yhteen asiaan: et voi luottaa mihinkään. - - mikään sovittu ei pidä, ellet kellon ympäri valvo, että niin tapahtuu.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Toisin sanoen Suomi on niitannut päättäjiensä hanskat seinään liittyessään EU:hun ja euroon. Loput lait kieltää perustuslaki ja jos jotain jäi jäljelle, sen vesittävät &quot;ystävät&quot; hallituksessa. Päättäjillä olisi mahdollisuus patistaa virastoja kehittämään prosessejaan, mutta useimmilla ei ole mitään kykyä sellaiseen. Puskasta repäisty ministeri ei tunne alaansa ja kun oppii tuntemaan, hänet vaihdetaan. Jos ei vaihdeta, ei silloinkaan luultavasti ole koulutusta ja kokemusta organisaatioiden kehittämisestä ja johtamisesta. Toisin sanoen, poliitikko saattaa harjoitella johtajan hommia jopa kymmenien miljardien budjetilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Poliitikoilta ei siis tosiasiallisesti voi odottaa juuri mitään. En ihmettele, jos onkin helpompi tehdä huonoja kuin hyviä päätöksiä, sillä joku kiihkoileva taho kuitenkin pumppaa henkeä johonkin tyhmään vähäpätöiseen hankkeeseen niin kauan, että se toteutetaan. Kaiken yllä olevan pohjalta tuntuu jopa ihmeeltä, jos tuosta mankelista edes tulee jokin merkittävä hyvä päätös.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun politiikka on näin rikki, kuten muutama poliitikko on ääneen todennut, vastuu hyvistä päätöksistä ajautuu EU:n lisäksi väkisin virkamiehille. Heidän valmistelu- ja politiikoiden ohjaustyö viitoittaa suuntaa maalle, mutta mihin? Moni heistä on valtiotieteilijä, juristi tai ekonomisti. Edellistä koulutusta on kritisoitu alan sisältä pinnalliseksi ja suppeaksi sekä huonosti johtamiseen valmistavaksi. Ekonomisteilla on aivan liikaa sananvaltaa politiikan suunnannäyttäjinä. He osoittavat kaikkia tuijottamaan yhtä pinnallista lukua ja kehottavat kääntämään valtion kelkkaa sen pohjalta. Viisas katsoisi tarkemmin ja syvemmälle.</p><p>&nbsp;</p><p>Maamme johtaminen vaatisi enemmän sosiologien näkökulmaa ja ruohonjuuritason prosessien hienosäätämistä. Eihän Jorma Ollilakaan kännykkää keksinyt, niin eivät ministerimme saati valtioneuvoston virkamiehetkään keksi yhden yhtä mullistavaa palvelua, jolla aiempien palvelujen ongelmat peitotaan. Sen työn tekevät tutkijat ja virkamiehet, jotka tietävät läpikotaisin mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.</p><p>&nbsp;</p><p>Valitettavasti toiveeni on vain hatara haave. Niin ei tule noin vain olemaan. Yhtäkkiä ei palkata uudenlaisia ihmisiä saati käännetä johtamisen kulttuuria yhtään mihinkään. Syvälle juurtuneet kulttuurit eivät tavallisesti muutu kuin hitaasti ja vaivalloisesti, jos ollenkaan. Muun muassa siksi yritysten fuusiot ovat vaikeita. Ylipäätään, jonkun pitäisi valtioneuvostossa oivaltaa sama yllä oleva dilemma ja tehdä jotain, paljon. Poliitikoiden lisäksi on siis turha odottaa, ainakaan pitkään henkeä pidätellen, virkamiehiltäkään pelastusta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuon kaiken roskan päälle kaadetaan jääräpäiset poliittiset utopiat ja dystopiat, joiden pohjalta Suomi-laivaa ohjataan. Järjestelmän ainoat edut ovat, että sen ohjaus ja kaasu eivät toimi. Historian lahja meille on, että julkinen sektori ja teollisuus ehdittiin rakentaa vuosikymmeniä sitten.</p><p>&nbsp;</p><p>Olemme siis politiikan umpikujassa. Ajopuu omasta tahdottomuudestamme johtuen. Ainoa toivo on itsessä ja maailman markkoinoilla. Jos siellä liikkuu raha, osa siitä päätyy meillekin. Tämä ei ole häävi mielikuva Suomen mahdollisuuksista vaikuttaa asioihinsa mutta ensin on nähtävä ongelma, jotta joskus voi korjata sen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun nuorena aikuisena astuin vakituisesti oppimaan aikuisten elämää, aloin havahtua todellisuuteen. Järki ei usein ollut tekemisen johtava ajatus vaan tietämättömyys, välinpitämättömyys ja harhainen luuleminen. Aikanaan tiivistyi mieleen, että ahneus ja tyhmyys maailmaa pyörittävät.

 

Vuodesta toiseen sain todeta saman yhä uudelleen. Jossain vaiheessa sain eteeni Axel Oxenstiernan lausahduksen sitä, miten vähällä järjellä maailmaa johdetaan. Se paljasti pohjan havaintojeni alta: näin oli ollut aina ja muutkin ovat sen huomanneet. Ei toki voi olla niin, että nyt olisi yhtä tyhmää kuin ennen. On kuitenkin niin, että monimutkaistuneessa maailmassa moni päättäjä laistaa perehtymisestä ja antaa välinpitämättömästi luulojensa viedä.

 

Politiikka on täynnä harhaisia uskomuksia. Jos yksi puolue saisi päättää asioista, maa ajautuisi tuhoon, koska muut eivät olisi estämässä tyhmyyksiä. Helppo esimerkki harhoista on vihapuhepelottelu ja Ruotsin maahanmuutto-ongelmien ylenkatsominen. Sen ansiosta voi uskotella, että humanitaarinen maahanmuutto tuo meille työllistyvää työvoimaa köyhistä maista, vaikka moni tulija ei osaa lukea, kirjoittaa, laskea saati puhu suomalaisten kanssa yhteistä kieltä.

 

Samanaikaisesti suuret määrät suomalaisia istuu kotona työttöminä. Aiemmin ihmettelin, kuinka Tanskassa pistettiin työttömien palvelut kuntoon jo 25 vuotta sitten mutta Suomessa ei vieläkään. Näin siitä huolimatta, että juuri meillä on se suurtyöttömyys. Kysyin 6. tammikuuta "Mikä tekee [Tanskan] demokratiasta toimivan ja meidän demokratiasta toimimattoman?"

 

Terveydenhuoltommekin on joidenkin nimekkäiden väitteiden perusteella länsimaiden epäoikeudenmukaisimpia ja aliresurssoitu. Hoidamme liikaa vasta pahaksi edenneitä vaivoja ja vähemmän silloin, kun vaivat ovat vielä pienempiä. Tässä yksi lyhyt tarina. Yksi myytti on, että järjestelmämme olisi maksuton, mutta eihän se tietenkään ole.

 

Mistä politiikassa on onnistuttu päättämään? EU päättää enimmät asiat ja loput estää euro ja perustuslaki. Niiden lisäksi päätöksiä saadaan asioista, mitkä valtakunnan mittakaavassa eivät vaikuta mihinkään eivätkä kiinnosta ketään. Yksi selitys ihmettelyihini tulee loikanneen Sampo Terhon kuvauksesta suomalaisesta politiikasta. Se on rujo ja karu: "uudistumista kannatetaan aina, mutta uudistuksia ei koskaan", "Suomen politiikassa voit luottaa vain yhteen asiaan: et voi luottaa mihinkään. - - mikään sovittu ei pidä, ellet kellon ympäri valvo, että niin tapahtuu."

 

Toisin sanoen Suomi on niitannut päättäjiensä hanskat seinään liittyessään EU:hun ja euroon. Loput lait kieltää perustuslaki ja jos jotain jäi jäljelle, sen vesittävät "ystävät" hallituksessa. Päättäjillä olisi mahdollisuus patistaa virastoja kehittämään prosessejaan, mutta useimmilla ei ole mitään kykyä sellaiseen. Puskasta repäisty ministeri ei tunne alaansa ja kun oppii tuntemaan, hänet vaihdetaan. Jos ei vaihdeta, ei silloinkaan luultavasti ole koulutusta ja kokemusta organisaatioiden kehittämisestä ja johtamisesta. Toisin sanoen, poliitikko saattaa harjoitella johtajan hommia jopa kymmenien miljardien budjetilla.

 

Poliitikoilta ei siis tosiasiallisesti voi odottaa juuri mitään. En ihmettele, jos onkin helpompi tehdä huonoja kuin hyviä päätöksiä, sillä joku kiihkoileva taho kuitenkin pumppaa henkeä johonkin tyhmään vähäpätöiseen hankkeeseen niin kauan, että se toteutetaan. Kaiken yllä olevan pohjalta tuntuu jopa ihmeeltä, jos tuosta mankelista edes tulee jokin merkittävä hyvä päätös.

 

Kun politiikka on näin rikki, kuten muutama poliitikko on ääneen todennut, vastuu hyvistä päätöksistä ajautuu EU:n lisäksi väkisin virkamiehille. Heidän valmistelu- ja politiikoiden ohjaustyö viitoittaa suuntaa maalle, mutta mihin? Moni heistä on valtiotieteilijä, juristi tai ekonomisti. Edellistä koulutusta on kritisoitu alan sisältä pinnalliseksi ja suppeaksi sekä huonosti johtamiseen valmistavaksi. Ekonomisteilla on aivan liikaa sananvaltaa politiikan suunnannäyttäjinä. He osoittavat kaikkia tuijottamaan yhtä pinnallista lukua ja kehottavat kääntämään valtion kelkkaa sen pohjalta. Viisas katsoisi tarkemmin ja syvemmälle.

 

Maamme johtaminen vaatisi enemmän sosiologien näkökulmaa ja ruohonjuuritason prosessien hienosäätämistä. Eihän Jorma Ollilakaan kännykkää keksinyt, niin eivät ministerimme saati valtioneuvoston virkamiehetkään keksi yhden yhtä mullistavaa palvelua, jolla aiempien palvelujen ongelmat peitotaan. Sen työn tekevät tutkijat ja virkamiehet, jotka tietävät läpikotaisin mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.

 

Valitettavasti toiveeni on vain hatara haave. Niin ei tule noin vain olemaan. Yhtäkkiä ei palkata uudenlaisia ihmisiä saati käännetä johtamisen kulttuuria yhtään mihinkään. Syvälle juurtuneet kulttuurit eivät tavallisesti muutu kuin hitaasti ja vaivalloisesti, jos ollenkaan. Muun muassa siksi yritysten fuusiot ovat vaikeita. Ylipäätään, jonkun pitäisi valtioneuvostossa oivaltaa sama yllä oleva dilemma ja tehdä jotain, paljon. Poliitikoiden lisäksi on siis turha odottaa, ainakaan pitkään henkeä pidätellen, virkamiehiltäkään pelastusta.

 

Tuon kaiken roskan päälle kaadetaan jääräpäiset poliittiset utopiat ja dystopiat, joiden pohjalta Suomi-laivaa ohjataan. Järjestelmän ainoat edut ovat, että sen ohjaus ja kaasu eivät toimi. Historian lahja meille on, että julkinen sektori ja teollisuus ehdittiin rakentaa vuosikymmeniä sitten.

 

Olemme siis politiikan umpikujassa. Ajopuu omasta tahdottomuudestamme johtuen. Ainoa toivo on itsessä ja maailman markkoinoilla. Jos siellä liikkuu raha, osa siitä päätyy meillekin. Tämä ei ole häävi mielikuva Suomen mahdollisuuksista vaikuttaa asioihinsa mutta ensin on nähtävä ongelma, jotta joskus voi korjata sen.

]]>
6 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251320-jarjettomyyden-aikakausi-nyt-miksi-suomalainen-poltiikka-on-haaksirikossa#comments Johtaminen Politiikka Suomen tulevaisuus Sat, 24 Feb 2018 07:32:00 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251320-jarjettomyyden-aikakausi-nyt-miksi-suomalainen-poltiikka-on-haaksirikossa
Juhlista arkeen http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247366-juhlista-arkeen <p>Sadas itsenäisyyspäivä tarjosi oivan tilaisuuden muistella huikeaa nousuamme hallaisesta nälkämaasta yhdeksi nykyajan kehittyneimmistä valtioista. Nyt olemme palanneet takaisin arkeen, ja on aika raivata polkua tästä eteenpäin. Valitettavasti juuri nyt kompassisuuntamme näyttävät olevan joiltakin osin aika sekaisin.</p><p><em>Suhde Eurooppaan</em></p><p>Kysymys Euroopan tulevaisuudesta on noussut ajankohtaiseksi monestakin syystä. Vaikka Britannin päätös erota Euroopan unionista oli iso takaisku eurooppalaiselle integraatiokehitykselle, se antoi jäljellä oleville unionin jäsenmaille mahdollisuuden pohtia pidemmälle meneviä ratkaisuja, jotka törmäisivät brittien vastustukseen heidän pysyessään yhteisön jäseninä.</p><p>Erityisen merkityksen läntisen Euroopan kehitys on saanut sen vuoksi, että illiberaalit ja taantumukselliset voimat ovat edenneet voimakkaasti niin itäisessä Euroopassa kuin Donald Trumpin johtoon siirtyneessä USA:ssa. Läntisen Euroopan tehtäväksi on noussut edistyksen arvojen &ndash; kuten demokratian, mielipiteenvapauden ja universaalien ihmisoikeuksien &ndash; puolustaminen. Samalla Eurooppa joutuu vahvistamaan talouttaan, edistämään sosiaalista koheesiota ja kantamaan aiempaa enemmän vastuuta niin omasta puolustuksestaan kuin planeettamme pelastamisesta.</p><p>Vaalitulokset Ranskassa ja Saksassa ovat luoneet edellytyksiä aktiivisen eurooppapolitiikan harjoittamiselle. Ranskan presidentti esitti oman visionsa jo joitakin aikoja sitten, ja Saksan hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet suhtautuvat rakentavasti hänen aloitteisiinsa. EU:n komissio esitti oman näkemyksensä Euroopan talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta itsenäisyyspäivänä.</p><p>Suomen nykyinen hallitus on suhtautunut nihkeästi ajatuksiin eurooppalaisen integraatiokehityksen syventämisestä, ja uusimmat suunnitelmat on otettu vastaan melkoisena shokkina. Edessä on riski Suomen ajautumisesta integraation ulkokehälle yhdessä niiden keski- ja itä-Euroopan maiden kanssa, jotka ovat henkisesti etäällä vallitsevasta länsieurooppalaisesta ajattelusta ja jotka pyrkivät meluummin vaalimaan hyviä suhteita Venäjän nykyjohtoon.</p><p>Tämä asenne näkyy nykyisin myös puolustuspolitiikassa. Aiemmin Suomi kyllä Natoon kuulumattomana EU-maana kannatti tiiviimpää eurooppalaista puolustusyhteistyötä, mutta kun EU ja Nato päättivät&nbsp; itsenäisyyspäivn tienoilla uusista kehityshankkeista, Suomi ei saanut tai halunnut saada vedettäväkseen yhtäkään niistä.</p><p><em>Puheet ja teot energia- ja ilmastopolitiikassa</em></p><p>Sipilän hallitus lupasi ohjelmassaan tavoitella kestävää kasvua. Siihen piti kuulua myös aktiivinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, puhtaan teknologian kehittämisessä ja kiertotalouden edistämisessä.</p><p>Viime aikoina tarve ihmiskunnan taloudellisten toimintojen pikaiseen suuntaamiseen kestävämpiin uomiin on tullut entistä akuutimmaksi. Suomi on kuitenkin asettunut tämän kehityksen jarruttajien joukkoon muun muassa havittelemalla metsien lisähakkuita ja kannattamalla glysofaatin käytön sallimista. Valtionenemmistöinen Fortum pyrkii julkilausutun strategiansa vastaisesti kasvattamaan fossiilisen energian tuotantokapasiteettiaan, ja kansainvälinen raaka-ainejätti Trafigura on päästetty hyödyntämään käytännössä ilmaiseksi Kainuun mineraalivaroja alueen metsäluonnon ja vesistöjen kustannuksella.</p><p>Tämän politiikan jäljiltä ei ole mikään ihme, että aiempien vuosien alenevasta trendistä poiketen Suomen kasvihuonepäästöt kääntyivät viime vuonna jälleen kuuden prosentin kasvuun. Samaan aikaan suomalaisten metsien absorboiman hiilidioksidin määrä supistui niinikään noin kuuden prosentin verran (ks. <a href="http://www.tilastokeskus.fi/til/khki/2016/khki_2016_2017-12-08_tie_001_fi.html">linkki</a>). Taantuvan kehityksen voidaan olettaa jatkuvan niin kauan kuin nykyinen hallitus pysyy maamme ohjaimissa.</p><p><em>Olemme onneksi muutakin</em></p><p>Edellä kuvatut ongelmat eivät tietenkään anna koko kuvaa hallituksen toiminnasta ja vielä vähemmän koko suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen eri toimijoista. Aidolla edistyksellisyydellä &ndash; johon nykyisin kuuluvat oleellisesti huoli olemassaolomme luonnollisten perustojen säilymisestä ja halu uudenlaisten ihmisten ja muun luonnon välisten suhteiden rakentamiseen &ndash; on paljon kannatusta suomalaisten keskuudessa. Maassamme on myös yrityksiä, jotka pyrkivät tosissaan toimimaan vastuullisesti. Sama pätee julkiseen sektoriin ja sen piirissä toimiviin ihmisiin.</p><p>Lisäksi Suomessa on paljon ihmisiä, jotka pyrkivät tosissaan edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja jotka kieltäytyvät asettamasta kansallisen ja globaalin hyvinvoinnin tavoitteet vastakkain keskenään.</p><p>Siksi haluan uskoa, että Suomen nykyinen suunta on vain ohimenevä poikkeama pitkästä linjasta. Tuo linja on ollut ja tulee olemaan samalla kurssilla eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten edistyspyrkimysten kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sadas itsenäisyyspäivä tarjosi oivan tilaisuuden muistella huikeaa nousuamme hallaisesta nälkämaasta yhdeksi nykyajan kehittyneimmistä valtioista. Nyt olemme palanneet takaisin arkeen, ja on aika raivata polkua tästä eteenpäin. Valitettavasti juuri nyt kompassisuuntamme näyttävät olevan joiltakin osin aika sekaisin.

Suhde Eurooppaan

Kysymys Euroopan tulevaisuudesta on noussut ajankohtaiseksi monestakin syystä. Vaikka Britannin päätös erota Euroopan unionista oli iso takaisku eurooppalaiselle integraatiokehitykselle, se antoi jäljellä oleville unionin jäsenmaille mahdollisuuden pohtia pidemmälle meneviä ratkaisuja, jotka törmäisivät brittien vastustukseen heidän pysyessään yhteisön jäseninä.

Erityisen merkityksen läntisen Euroopan kehitys on saanut sen vuoksi, että illiberaalit ja taantumukselliset voimat ovat edenneet voimakkaasti niin itäisessä Euroopassa kuin Donald Trumpin johtoon siirtyneessä USA:ssa. Läntisen Euroopan tehtäväksi on noussut edistyksen arvojen – kuten demokratian, mielipiteenvapauden ja universaalien ihmisoikeuksien – puolustaminen. Samalla Eurooppa joutuu vahvistamaan talouttaan, edistämään sosiaalista koheesiota ja kantamaan aiempaa enemmän vastuuta niin omasta puolustuksestaan kuin planeettamme pelastamisesta.

Vaalitulokset Ranskassa ja Saksassa ovat luoneet edellytyksiä aktiivisen eurooppapolitiikan harjoittamiselle. Ranskan presidentti esitti oman visionsa jo joitakin aikoja sitten, ja Saksan hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet suhtautuvat rakentavasti hänen aloitteisiinsa. EU:n komissio esitti oman näkemyksensä Euroopan talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta itsenäisyyspäivänä.

Suomen nykyinen hallitus on suhtautunut nihkeästi ajatuksiin eurooppalaisen integraatiokehityksen syventämisestä, ja uusimmat suunnitelmat on otettu vastaan melkoisena shokkina. Edessä on riski Suomen ajautumisesta integraation ulkokehälle yhdessä niiden keski- ja itä-Euroopan maiden kanssa, jotka ovat henkisesti etäällä vallitsevasta länsieurooppalaisesta ajattelusta ja jotka pyrkivät meluummin vaalimaan hyviä suhteita Venäjän nykyjohtoon.

Tämä asenne näkyy nykyisin myös puolustuspolitiikassa. Aiemmin Suomi kyllä Natoon kuulumattomana EU-maana kannatti tiiviimpää eurooppalaista puolustusyhteistyötä, mutta kun EU ja Nato päättivät  itsenäisyyspäivn tienoilla uusista kehityshankkeista, Suomi ei saanut tai halunnut saada vedettäväkseen yhtäkään niistä.

Puheet ja teot energia- ja ilmastopolitiikassa

Sipilän hallitus lupasi ohjelmassaan tavoitella kestävää kasvua. Siihen piti kuulua myös aktiivinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, puhtaan teknologian kehittämisessä ja kiertotalouden edistämisessä.

Viime aikoina tarve ihmiskunnan taloudellisten toimintojen pikaiseen suuntaamiseen kestävämpiin uomiin on tullut entistä akuutimmaksi. Suomi on kuitenkin asettunut tämän kehityksen jarruttajien joukkoon muun muassa havittelemalla metsien lisähakkuita ja kannattamalla glysofaatin käytön sallimista. Valtionenemmistöinen Fortum pyrkii julkilausutun strategiansa vastaisesti kasvattamaan fossiilisen energian tuotantokapasiteettiaan, ja kansainvälinen raaka-ainejätti Trafigura on päästetty hyödyntämään käytännössä ilmaiseksi Kainuun mineraalivaroja alueen metsäluonnon ja vesistöjen kustannuksella.

Tämän politiikan jäljiltä ei ole mikään ihme, että aiempien vuosien alenevasta trendistä poiketen Suomen kasvihuonepäästöt kääntyivät viime vuonna jälleen kuuden prosentin kasvuun. Samaan aikaan suomalaisten metsien absorboiman hiilidioksidin määrä supistui niinikään noin kuuden prosentin verran (ks. linkki). Taantuvan kehityksen voidaan olettaa jatkuvan niin kauan kuin nykyinen hallitus pysyy maamme ohjaimissa.

Olemme onneksi muutakin

Edellä kuvatut ongelmat eivät tietenkään anna koko kuvaa hallituksen toiminnasta ja vielä vähemmän koko suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen eri toimijoista. Aidolla edistyksellisyydellä – johon nykyisin kuuluvat oleellisesti huoli olemassaolomme luonnollisten perustojen säilymisestä ja halu uudenlaisten ihmisten ja muun luonnon välisten suhteiden rakentamiseen – on paljon kannatusta suomalaisten keskuudessa. Maassamme on myös yrityksiä, jotka pyrkivät tosissaan toimimaan vastuullisesti. Sama pätee julkiseen sektoriin ja sen piirissä toimiviin ihmisiin.

Lisäksi Suomessa on paljon ihmisiä, jotka pyrkivät tosissaan edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja jotka kieltäytyvät asettamasta kansallisen ja globaalin hyvinvoinnin tavoitteet vastakkain keskenään.

Siksi haluan uskoa, että Suomen nykyinen suunta on vain ohimenevä poikkeama pitkästä linjasta. Tuo linja on ollut ja tulee olemaan samalla kurssilla eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten edistyspyrkimysten kanssa.

]]>
6 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247366-juhlista-arkeen#comments Kotimaa Suomen tulevaisuus Sat, 09 Dec 2017 09:26:25 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247366-juhlista-arkeen
Onnela nimeltä Suomi, jota myös paratiisiksi kutsutaan http://villevirkkunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246597-onnela-nimelta-suomi-jota-myos-paratiisiksi-kutsutaa <p>Olipa kerran maa nimeltä Suomi. Maata rakennettiin ahkerasti ja lopulta se valmistui 70-luvulla ja sen jälkeen olemme eläneet ihanassa pysähtyneisyyden onnelassa, jota voi kutsua myös paratiisiksi. Oli Neuvostoliitto, idänkauppa, Kekkonen, yya-Suomi, Suomen markka, kaksi tv-kanavaa, Spede, Lasse Viren ja Kivikasvot. Mikä oli elää paratiisissa, jossa kesällä paistoi aurinko ja talvella oli aina lunta. Ihanaa pysyvyyttä.</p><p>Mutta sitten tänne onnelaan, jota paratiisiksikin kutsutaan, niin sinne luikerteli käärme, joka alkoi kuiskutella, että maailma muuttuu ja teidän muututtava mukana. Suomalainen ei käärmettä usko, koska muistavat peruskoulun uskonnontunnilta, kuinka kävi Aatamille ja Eevalle, kun käärme tuli heidän paratiisiin. Siitä alkoi kaikkien uudistusten sinnikäs vastustaminen. Kaikki huusivat suut ammollaan, kitarisat tuulessa heiluen, että me ei tahdota muutosta, kun tämä vanha ja tuttu on parempi ja turvallinen.</p><p>Muutoksesta puhujat ja niiden toteuttajat nähdään paholaisina tai noitina, jotka olisi parasta polttaa roviolla. Haluemme pitää kynsin hampain kiinni siitä onnelasta, joka on betonilähiö marraskuun räntäsateessa tai kesämökki heinäkuussa ennen ukkosen tuloa ja taustalla soi Jamppa Tuomisen Kuumat kyyneleet.</p><p>Mutta voisiko suomalaiset muuttua? Olisiko muutos mahdollisuus? Voitaisiinko hilata Suomi henkiseltä 70-luvulta tälle vuosituhannelle?</p><p>Annetaan mahdollisuus sotelle, joka ei tuo mukanaan vedenpaisumusta, eikä heinäsirkkoja, vaikka sillä pelotellaan. Ammatillisen koulutuksen reformi ei tuhoa ammatillista koulutusta, varsinkin kun muistetaan olla sekoittamat reformi ja leikkauksia toisiinsa. Uusi alkoholilaki ei tee meistä sen enempää juoppoja kuin vanha lakikaan.</p><p>Maailma muuttuu ja meidän onnela sen mukana, halusimme sitä tai emme. Lopetetaan se uudistusten vastustaminen ja niillä pelottelu. Nähdään ne mahdollisuuksina pitää Suomi onnelana jatkossakin.</p><p>Sen pituinen se.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olipa kerran maa nimeltä Suomi. Maata rakennettiin ahkerasti ja lopulta se valmistui 70-luvulla ja sen jälkeen olemme eläneet ihanassa pysähtyneisyyden onnelassa, jota voi kutsua myös paratiisiksi. Oli Neuvostoliitto, idänkauppa, Kekkonen, yya-Suomi, Suomen markka, kaksi tv-kanavaa, Spede, Lasse Viren ja Kivikasvot. Mikä oli elää paratiisissa, jossa kesällä paistoi aurinko ja talvella oli aina lunta. Ihanaa pysyvyyttä.

Mutta sitten tänne onnelaan, jota paratiisiksikin kutsutaan, niin sinne luikerteli käärme, joka alkoi kuiskutella, että maailma muuttuu ja teidän muututtava mukana. Suomalainen ei käärmettä usko, koska muistavat peruskoulun uskonnontunnilta, kuinka kävi Aatamille ja Eevalle, kun käärme tuli heidän paratiisiin. Siitä alkoi kaikkien uudistusten sinnikäs vastustaminen. Kaikki huusivat suut ammollaan, kitarisat tuulessa heiluen, että me ei tahdota muutosta, kun tämä vanha ja tuttu on parempi ja turvallinen.

Muutoksesta puhujat ja niiden toteuttajat nähdään paholaisina tai noitina, jotka olisi parasta polttaa roviolla. Haluemme pitää kynsin hampain kiinni siitä onnelasta, joka on betonilähiö marraskuun räntäsateessa tai kesämökki heinäkuussa ennen ukkosen tuloa ja taustalla soi Jamppa Tuomisen Kuumat kyyneleet.

Mutta voisiko suomalaiset muuttua? Olisiko muutos mahdollisuus? Voitaisiinko hilata Suomi henkiseltä 70-luvulta tälle vuosituhannelle?

Annetaan mahdollisuus sotelle, joka ei tuo mukanaan vedenpaisumusta, eikä heinäsirkkoja, vaikka sillä pelotellaan. Ammatillisen koulutuksen reformi ei tuhoa ammatillista koulutusta, varsinkin kun muistetaan olla sekoittamat reformi ja leikkauksia toisiinsa. Uusi alkoholilaki ei tee meistä sen enempää juoppoja kuin vanha lakikaan.

Maailma muuttuu ja meidän onnela sen mukana, halusimme sitä tai emme. Lopetetaan se uudistusten vastustaminen ja niillä pelottelu. Nähdään ne mahdollisuuksina pitää Suomi onnelana jatkossakin.

Sen pituinen se.

]]>
4 http://villevirkkunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246597-onnela-nimelta-suomi-jota-myos-paratiisiksi-kutsutaa#comments Kotimaa Alkoholilainsäädännön uudistus Ammatillinen koulutus Maakunta- ja soteuudistus Suomen tulevaisuus Sat, 25 Nov 2017 06:59:22 +0000 Ville Virkkunen http://villevirkkunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246597-onnela-nimelta-suomi-jota-myos-paratiisiksi-kutsutaa
Suomen olemassaolon pikakurssi: kyberneetikko opettaa http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241982-suomen-olemassaolon-pikakurssi-kyberneetikko-opettaa <p>Ensimmäinen suomalainen onnistui aikanaan saamaan jälkeläisiä, mutta alkuräjähdys ei häntäkään luonut. Jo tämä lause johdattaa kykyjen ja ohjauksen tutkimukseen, kybernetiikkaan sekä Suomen aitoon historiaan. Ylin kuva selittää &rdquo;<em>viable system</em>&rdquo; -periaatteen, ensimmäinen elinkelpoinen suomalainen. Hänen identiteettinsä (S5) oli suomalaisuus, keskiaivoillaan hän näki tulevaisuuteen (S4 liittyy tutkimukseen ja kehitykseen, R &amp; D). Alimmalla aivokerroksella (S3) hän piti itsensä elinvoimaisena: söi, karkotti sudet ja lisääntyi. Sama metafora sopii myös valtioon.</p> <p>Yrjö Ahmavaara kertoo kirjassaan <em>Yhteiskuntakybernetiikka </em>(1976) muun muassa kuinka pelastaa prinsessa lohikäärmeen kynsistä. Hän käyttää työkaluina -- ei miekkaa eikä väkivaltaa, vaan järkeilyä. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti Suomi-systeemin pelastamista järkeilyä hyödyntäen.</p> <p><em>Tekstin ymmärtäminen vaatii akateemisen tason tiedot lukijaltaan!</em></p> <p>Suomen kaupan ja teollisuuden historian itse kukin voi lukea kirjoistaan. Suomen asema Venäjän ja Ruotsin alaisena katkerine sotineen painovat jälkensä useimpien sukujen ylimpään aivokerrokseen (S5), mikä näkyy epäsosiaalisuutena, turhana kilpailuna ja kateutena, mistä Ruotsi ei kärsi. Mielensäpahoittaja meillä menestyy.</p> <p>Kaiken lisäksi elämme nykyisin <strong>Kondratieffin kuudetta aaltoa</strong>. Aika on täysin arvaamaton, koska yhdistävää kaupallista tai teollista veturia ei enää ole. Aiheesta on lisää Markku Wileniuksen <a href="https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/kuudetta-aaltoa-tulevaisuuteen.aspx">Tulevaisuuskirjassa</a>.</p> <hr /><p><strong>Thatcherin ja Reaganin aika aloittivat kaaoksen</strong></p> <p>Meidän kaikkien yhteinen talousjärjestelmä ajautui vaiheittain velkakriisiin Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin aloittaman uusliberalismin seurauksena. Identiteetti (S5) murtui, kun rahoitusmarkkinoille annettiin vapaat kädet (S3). Siitä vapaudesta pankkijärjestelmä riemastui, tulevaisuuskäsitys (S4) vääristyi, joten koko maailma joutui vararikon partaalle, letkuihin, vuonna 2008.</p> <p>Vasta USA:ssa tapahtuneet huijaukset paljastivat systeemisen vääristymän (S2). Kriisin jälkihoito (S3) tehtiin kuitenkin niin, että rötöstelleitä pankkeja (S1) alettiin tukemaan voimallisesti. Suomessa kymmenet miljardit katosivat väärille teille, mutta silti pitkän tähtäimen harkitulta kehitykseltä (S4) vietiin jalat alta. Se oli monenkertainen töppäys ylimmissä aivokerroksissa.</p> <p><strong>Tutkimus romahti Suomessa yliopistouudistuksen ja Lehmanin veljesten kriisin takia</strong></p> <p>Lehmannin kriisi lopetti yliopistourani, kun yritykset alkoivat panikoida vuonna 2008. Yleinen luottamuskriisi pakotti tieteen teon riippuvaiseksi taloudesta (yliopistouudistus Suomessa oli käsittämätön moka). Se johti tosiasioiden peittelyyn (S4), kun ihannetta kuvaava autonomia (S5) ei ole suojana.<strong> Yliopistoista tuli kehitysvammaisia!</strong></p> <p>Tieteestä tuli eliitin askartelua, koska Euroopan tarjoamat rahoituskanavat (<a href="https://www.tekes.eu/horisontti-2020/">Horisontti 2020</a>) ovat äärimmäisen vaativia tavoittaa. Ne suosivat valmiita ratkaisumalleja ja kanavia; liian byrokraattisia. Käsitys tiedosta on sirpaloitunut monestakin syystä, joten se tarjoaa tilaa vilpin tekijöille. Isot korporaatiot jylläävät siellä.</p> <hr /><p><strong>Tieteen tulisi edetä kohti yleistä totuutta, eikä sirpaloitua muodottomaksi</strong></p> <p>Koska tutkimusta tekee vain &rdquo;hyvävelipiiri&rdquo;, sille on edullista tuottaa yhä enemmän <em>empiiristä analyysiä</em> merkityksettömistä aiheista, koska tilastoista nämä nikkarit saavat hunajaa tililleen. Se tappaa käsityksen tieteen merkityksestä. Sitä vastoin aiemmin Einstein ja viime vuosisadan kyberneetikot, sekä nykyisin fyysikot ponnistelevat joka päivä nimenomaan tiedon yhdentämisen eteen (universaali teoria, systeemien teoria jne). Tämän minäkin valitsin teemakseni jo vuonna 2004 keskusteltuani atomistisuudesta prof. Pertti Saariluoman kanssa, joka oli tutkinut kognitiivisia arkkitehtuureita Amerikassa pitkään alan huippujen kanssa. Jatkoin siis näiden gurujen työtä, koska universaalius kolahti minun ajatusmaailmaani parhaiten.</p> <p>Valtiotieteen tohtori, dosentti Jari Kaivo-oja vastasi juuri eilen viestiini systeemisestä yhteistyöstä näin:</p> <p>&nbsp;</p> <p>&quot;Hei Erkki,</p> <p>Voit olla ihan vapaasti sitä mieltä, että muut kuin sinä eivät Suomessa ymmärrä systeemiteoriasta mitään. Todistustaakka on kuitenkin vahvasti sinulla.&nbsp;</p> <p>Tulet huomaamaan tässä syksyn 2017 aikana, että ymmärrämme systeemiteoriasta yllättävänkin paljon. Myös merkittävät yritykset sen myöntävät ja haluavat tehdä asiassa kanssamme tuloksellista yhteistyötä. Joten en jatka tästä teemasta sen enempää keskustelua.</p> <p>Kuten olen sanonut, sinun kannattaisi keskittyä julkaisutoimintaan vaativilla tieteellisillä forumeilla, ja jättää turha valittaminen sivuun. Varmasti arvostus sen myötä parantuisi eri yhteyksissä. Osaamisesi on kyllä sitä tasoa, että julkaisuja syntyy varmasti, jos niin haluat. Varmasti maineesi Yhdysvalloissa auttaa sinua.&quot;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tämä vastaus on tyypillinen esimerkki siitä, että valtion rahoittama yliopiston laitos (yliopistouudistus) näkee itsensä ja kaikki muut kilpailijoiksi, ja sitä kautta luulee harhoja, eikä suostu akateemiseen selvittelyyn, mikä on tieteen tunnusmerkkejä, että tarkennettaisiin yhdessä käsitystä systeemien teoriasta ja tiedosta yleensä. Sen sijaan riidellään ja vääristellään. Toisessa lauseessa hän kehuu käyneensä Kiinassa tietämyskonferenssissa. Se on tieteen alue, mistä valtiotieteen koulutuksessa ei anneta minkäänlaista käsitystä, kuten ei tieteenfilosofiastakaan. Miksi hän siis eristäytyy? Esitän lopuksi Barrettin kaavion ja kerron siinä.</p> <hr /><p>Samantapainen poissulkeva eliitti löytyy Systeemianalyysin laboratoriosta Espoosta. Siellä on tosin pelkästään matemaattinen osasto analysoimassa systeemisiä ongelmia (operaatiotutkimus ja päätöksenteko), joten minkäänlaista yritystä ymmärtää yhteiskuntaa systeemeinä siellä ei tietääkseni koskaan ole tehty, vaikka yhteiskuntatieteilijät ovat siitä tehneet tutkimuksia jo kauan omilla tavoillaan. Osaston vetäjä on mykkä, kun kysyn yhteiskunnan systeemeistä. Tieto ei siellä kierrä tutkimuksesta toiseen, vaan unohtuu artikkeliinsa, mikä on yleisesti tunnettu ilmiö.</p> <p>Tutkimus on Suomessa tulostehtailua. Tämäkin vetäjä on valvonut jo 150 diplomityötä urallaan. Tiedän IT-alan dekaanin, joka on maailmanennätystasoa: hän on puheittensa mukaan ohjannut peräti 100 matematiikan väitöskirjaa, vaikka siis on ylin päättäjä IT-tiedekunnassa!</p> <p>Kaiken tehtailun takia Suomessa on tuhat tohtoria työttömänä ja paljon virheellistä tietoa liikkeessä. Työttömiä insinöörejä on tuhansittain ja maisteritasolla lienee kymmeniä tuhansia työttömiä. Tämä johtuu siitä, että Suomessa taso S4 (R &amp; D) on täysin rappiolla. Maassa tulisi olla tiede/teknologiaministeriö tärkeimpänä elimenä linjaamassa maan vahvuuksia.</p> <hr /><p><strong>Tieteen teon tulee olla julkista lain mukaan</strong></p> <p>Jos yliopistot tuottavat työttömyyttä ja sulkeutuvat itseensä, se liika panostus tietää kustannuksia veronmaksajalle ja katkerimmin siitä kärsii &quot;orja&quot; eli koulut käynyt ja penniä jo venyttänyt opiskelija. Tietääkö ministeri Grahn-Laasonen tämän surkean ketjun?</p> <p>Tieteen teon tulee olla avointa, ja valtiolta palkkansa saava professori rikkoo yliopiston kolmatta sääntöä, jos kieltäytyy vastaamasta. Yritysrahoitteiset projektit ovat jopa lainvastaisia, jos tuloksia ei julkaista. On ihmisarvoa alentavaa, jos syntyy ryhmittymiä, vaikka tohtoreitten joukko, joka ei saa töitä mistään, jota ei missään huomioida, paitsi ulosottomiehen toimesta.</p> <p>Kommunikoinnin katkaiseminen jopa tohtoritason henkilöiltä on omanlaistaan rasismia. Tämänkin vuoksi perustin &rdquo;<strong>Meta-yliopiston</strong>&rdquo; foorumiksi, joka on avoin, ja joka toisin kuin sirpaloituneet tiedekunnat nimenomaan lähtee tiedon käsityksestä,<em> universaalista systeemien teoriast</em>a, selvittämään Einsteinin tapaan sitä, mitä yliopistot ja korkeakoulut pitävät mitättömänä tai liikesalaisuutenaan, kuten äskeinen viesti ilmoitti. Kybernetiikkaakaan eivät Suomen yliopistot hallitse, vaikka kyberturvallisuudesta puhuvatkin, koska siihen saa rahaa lähes rajattomasti.</p> <p>USAssa Stanfordin yliopisto on ollut samoilla linjoilla kuin Metayliopisto. Olenkin selittänyt videoissani laajasti heidän monitieteellisyyden periaatettaan &rdquo;Symbolic Systems&rdquo;. Siinä lähdetään liikkeelle symbolin ja systeemin määrityksestä. Sehän oli myös väitökseni aihe 2004-2008, joten olen erittäin pätevä tähän aiheeseen.</p> <hr /><p><strong>Miksi käsitys tiedosta on tärkeä: Suomen yhteiskuntarakenne kybernetiikan näkökulmasta</strong></p> <p>Palatkaamme ylimpään kuvaan. Onko Suomella identiteettiä eli visiota (S5) ja vankkaa käsitystä tulevaisuudesta (S4)? Hoitaako sen infrastruktuuri (S3) asiallisesti postia ja sähköverkkoa ja sote-sektoria?</p> <p>Antaisin näistä kysymyksistä Suomen hallitukselle nolla pistettä. Suomen johto on mielestäni tuuliajolla. Kuvaannollisesti sanoen: joku on posauttanut <strong>Suomi-neidon</strong> lohkot S5 ja S4 pihalle&hellip;</p> <p>Tieteen vähättely on johtanut Keskustan kannatuksen laskuun, kun massa ajautuu kohti Vihreitä. Akateeminen väestö äänestää jaloillaan. Nyt on hyvä tilaisuus opettaa Vihreille kybernetiikkaa, jotta saadaan maa nousuun.</p> <hr /><p><strong>Kohti tulevaisuutta: pääperiaate Suomen sote-uudistukseksi</strong></p> <p>Oheisessa <strong>sote</strong>-kuvassa on tyylikästä mallia Suomen yhteiskuntasuunnitteluksi. Siinä on selkeät sävelet jakaa vastuut ja toiminnot kybernetiikan tyyliin niin, että valvonta pelaa ja ongelmat paikantuvat heti kun niitä ilmenee. Diagnostiikka pelaa (olin aikanaan Nokian ensimmäinen diagnostiikkainsinööri).</p> <p>Tähän kuvaan voidaan sijoittaa yksityinen sektori ja pienyrityksetkin, mutta kaikkein tärkeintä on selkeä logiikka kuten parhailla yrityksillä ja vaikkapa urheilujoukkueilla on. On tiedettävä kenelle antaa kenkää, jos hän ei kehity kuten odotettu. Se tarkoittaa myös tietotason ymmärtämistä, tutkimuksellistakin asennetta (S4).</p> <p>Tätä <em>viable</em>-periaatetta kehitetään maailmanlaajuisesti ja siihen on saatu IT-tuki: selkeät rajapinnat ja modulit. Se tekee softista vaihtokelpoisia, minkä luulisi olevan hunajaa valtiovarainministerin korvissa.</p> <p>Jos siis maalla on halua selkeyttää ihmisten hyvinvointia, kuvan karkealla periaatteella saadaan tietojärjestelmät vähitellen yleisesti tunnustetun kaavan mukaiseksi toimimaan kansainväliselläkin tasolla. Näin kaikki Apotti-seikkailut miljardikustannuksineen voidaan pyyhkiä budjetista yli. IT-sovellusten suhteen täytyy olla pedantti arkkitehtuurin ja kokonaisuuden suhteen, koska rönsyily maksaa hirveän paljon.</p> <hr /><p><strong>Kaaoksesta voi aiheutua paniikki, missä luottamus katoaa </strong></p> <p>Koska valtio ei tunne systeemisiä ratkaisuja (Kaivo-ojakaan ei sitä heille opeta, minä kyllä opettaisin!), koko virkamieskoneisto tuhansine ihmisineen sekoilee pimeässä. Vastaavat hoitoalan työntekijät, joita on satoja tuhansia, ovat jo pettyneet koneistoon. Vaihtoehtoisia ratkaisuja syntyy (Pohjanmaa, Eksote jne), mikä on merkki systeemin täydellisestä pettämisestä. Viimeksi koko ratkaisu-urakka kaatui ideologiseen taisteluun yhtiöittämisestä (S3), missä infrastruktuuri olisi murentunut. Perustuslaki esti sen vallan vyörytyksen.</p> <p>Valtapiirit käyttävät tieteen alennustilaa hyväkseen painostamalla ja julkaisemalla yhtä uusia &rdquo;uutisia&rdquo; tekoälyn vaikutuksesta poistamassa ammatit ja ihmiset ja laskemalla palkat merkityksettömälle tasolle. Erityisesti kokoomusta lähellä olevat piirit ovat kunnostautuneet perättömän teknologiaviestinnän levittämisessä. Sehän on keino heikentää työntekijän asemaa, mikä laskee kustannuksia.</p> <p><strong>Valtatyhjiö uhkaa täyttyä niin, että Suomi murentuu yksityisbisneksiksi</strong></p> <p>Systeeminen vääristymä nimeltään &rdquo;<strong>Vendor lock-in</strong>&rdquo;, toimittajalukko, on tunnettu vuosikymmenet IT-alalla. Suomen päättäjät eivät sitä tunteneet, kun <strong>TietoEnator </strong>pääsi monopolisoimaan osia Suomen IT:stä. Monet yritykset tavoittelevat samaa omilla aloillaan (kuva). Australialaiselle pääomasijoittajalle, Carunalle onnistui kätevästi kaapata Suomen sähköverkko haltuunsa. Hinnankorotuksilla se uhkailee joka tilanteessa.</p> <p>VR:ää ollaan pilkkomassa niin, että tuleekin useampia oligopoleja estämään kansallista kehitystä. Sote-alalle on syntymässä neljä vahvaa peluria jakamaan markkinat. Kun katsot ylintä kuvaa ja sijoittat siihen vuoronperään nämä kaikki tapaukset, opit ymmärtämään, <em>mistä ratkaisusta varmuudella tulee katastrofi</em>.<strong> Barry Clemson</strong> ja muutamat muut ovat määrittäneet kybernetiikan ja systeemien kultaiset säännöt, jotka jokaisen suomalaisen itseään arvostavan päättäjän tulisi tuntea.</p> <p><strong>Suomen olemassaolo voi päättyä</strong></p> <p>Systeemillä on elinkaarensa. Suomi lakkaa olemasta <em>defacto</em>, jos sen määräysvalta katoaa ulkomaille EU:n liittovaltiokehityksen takia. Maata ei olisi <em>dejure</em>, jos mitätöinti tehdään lain keinoin.</p> <p>Osiinkin systeemi teoriassa voi hajota. EU:n kehityksestä paljon riippuu, mikä on Suomen tulevaisuus. Todennäköisesti EU:n maista muodostuu ei-tasa-arvoisia porukoita, joilla on omia oikeuksiaan ja kaikilla velvollisuus noudattaa talouskuria. Taloushan tässä maailmassa on se ainoa pyhä lehmä kumarrettavaksi, mutta sodat ja kriisit voivat muuttaa koalitioita yllättävällä tavalla. Mikään ei ole varmaa, jos itsekkäiden johtajien esiinmarssi valtioiden johtoon jatkuu.</p> <hr /><p><strong>Millä keinoin Suomi-systeemi saataisiin pelastettua?</strong></p> <p>Kybernetiikka on sanana ikivanha; se on pohjana hallinnolle, hyvälle hallinnolle sekä myös IT-alalle. Mikä voisi olla sen arvokkaampaa?</p> <p>Jos huomioidaan kultaiset säännöt, epäonnistumisia ei juurikaan tule tai jos tulee, tiedetään systeemin osa, mitä pitää korjata. Se on mainio alku hallinnolle sekä tulevaisuuden suunnittelulle.</p> <p>Ihmisistä tulevaisuus kuitenkin eniten on kiinni. Päättäjien tulee olla korrekteja, ja kansalaisen hamuta sellaisia arvoja, että ne sopivat kulttuuriin (huom. terrorismi). Ensimmäinen suomalainen muodosti yksin kulttuurinsa. Nyt meitä on yli 5 miljoonaa <em>mielensäpahoittajaa</em>. Se onkin väärin.</p> <p><strong>Richard Barrett</strong> loi periaattensa 20 vuotta sitten, kuinka arvioida kulttuurin tilaa ja nostaa sitä sosiaalisen hyvinvoinnin ja sitä kautta menestyksen suuntaan (alin kuva).</p> <p>Periaate on lopulta yksinkertainen. Yliopistoille se tarkoittaisi, että siilojen ja byrokratian ja edistymistä häiritsevän kilpailun sijaan ne lähtisivät etsimään tiedon haasteita yhdessä parhaiden resurssien kanssa innovatiivisesti. <a href="http://blog.hse-econ.fi/?p=2015"><strong>Peterin periaate</strong></a> tarkoittaa sitä, että ihminen kohoaa pätemättömyytensä tasolle, missä muuttuu arvottomaksi (saa potkut yms). Sitä tapahtuu sitä enemmän, mitä sekavampi prosessi.</p> <p>Edettäessä kohti avoimuutta sosiaalinen älykkyys korostuu, mutta avoimuus sallii erehtymisen, jos arvot ovat inhimilliset ja koheesio varmistaa tuloksen.</p> <p><em>Olen toiminnallani aiheuttanut potkut monelle virkamiehelle ihan aiheesta. Tutkijana ymmärrän yhteiskunnan vastuita ja velvollisuuksia laajasti ja monipuolisesti. Kritiikin esittämistä auktoriteettiin tottuneet kansalaiset eivät halua ottaa edes harkintaan, kun on helpompaa antaa vahingon kiertää, mikä nostaa kokonaiskustannuksia ja lisää mieliharmia yhä enemmän.</em></p> <p>Vielä vuonna 2011 Suomen hallitus linjasi, että Suomi olisi maailman osaavin valtio vuonna 2020. Se oli pilvilinna, täyttä utopiaa, sillä nykysin telkkari mainostaa lähinnä oppisopimuksia. Suomen panostukset ovat siis ammattikoulutasolla, eivätkä kaavion ylimmissä osissa: strategiassa, ihmisyydessä, uudistumisessa ja kumppanuuksissa kohti kestävää kehitystä.</p> <p>Suomi ei nouse verokkimaiden vertailuissa, jos se ei ymmärrä kaavion sisällön merkitystä itselleen.</p> <p><strong>Yliopistot tenttiin</strong></p> <p>Lopuksi onkin hyvä kysyä dosentti Jari Kaivo-ojalta ja systeemianalyysin osaston dekaanilta Ahti Salolta:</p> <ol><li>Miten te edistätte Barrettin kaavion mukaista kehittymistä omilla sektoreillanne?</li><li>Oletteko kaikkitietäviä ja valmiita kaikkeen? Onko tiede mielestänne valmis?</li><li><em>Ymmärtävätkö kaikki opiskelijanne valmistuessaan koko systeemin: Suomi, oma persoona jne?</em></li><li>Oletteko oivaltaneet avoimuuden merkitystä tieteelle ja maailman muuttumista kauaksi pois tulostehtailusta kohti henkilökohtaista kehittymistä laajoissa verkostoissa?</li><li>Oletteko kuulleet käsitettä <strong>Science II</strong>, kun parhain osa tutkimusyhteisöistä ympäri maailman on alkanut esittää voimakasta kritiikkiä <em>bulimia-oppimiseen</em> ja siiloutuneeseen systeemiin?</li></ol> <p>Lähetän nämä viestit myös suoraan näille henkilöille, jotka ovat toistaiseksi kieltäytyneet kaikesta pohdinnasta Suomen hyväksi. Viisi tiukkaa kysymystä heille. Näin saadaan Uuden Suomen blogia interaktiivisemmaksi.</p> <p><strong>Jos haluatte kommentoida</strong>, tehkää se asiallisesti hyökkäilemättä minun suuntaan. Olen kärsinyt tästä rappiotilasta noin 10 vuotta. Haluan edistää fiksulla ajattelulla Suomen parasta. Hyssyttely ei toimi, jos valtavia mokia on jo tehty ja edelleen näkyvissä. Nyt pitää sanoa asiat ja epäkohdat niin kuin ne ovat. Kissa pöydälle!</p> <p>Mainitsin pari nimeä, että he joutuvat suoraan vastaamaan. Jos vastaavat, se edistää avautumista ja korjaa tulehtuneita tilanteita.</p> <p><strong>PS</strong>. Pari kommentoijaa esitti toisaalla, ettei täällä saisi käydä tieteellistä debattia. Tässä siitä ei ole kysymys. Haluan käydä avointa tieteellistä ja epätieteellistä dialogia yhteiskunnasta, missä <em>kukin haluaa muuttaa käsitystään </em>heti kun uutta ja parempaa tietoa tulee esille. Ideologiat ovat pahasta. Toivotunlaisia avoimuuden foorumeita Suomessa ei taida olla, joten laitoin tämän viestin tänne.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensimmäinen suomalainen onnistui aikanaan saamaan jälkeläisiä, mutta alkuräjähdys ei häntäkään luonut. Jo tämä lause johdattaa kykyjen ja ohjauksen tutkimukseen, kybernetiikkaan sekä Suomen aitoon historiaan. Ylin kuva selittää ”viable system” -periaatteen, ensimmäinen elinkelpoinen suomalainen. Hänen identiteettinsä (S5) oli suomalaisuus, keskiaivoillaan hän näki tulevaisuuteen (S4 liittyy tutkimukseen ja kehitykseen, R & D). Alimmalla aivokerroksella (S3) hän piti itsensä elinvoimaisena: söi, karkotti sudet ja lisääntyi. Sama metafora sopii myös valtioon.

Yrjö Ahmavaara kertoo kirjassaan Yhteiskuntakybernetiikka (1976) muun muassa kuinka pelastaa prinsessa lohikäärmeen kynsistä. Hän käyttää työkaluina -- ei miekkaa eikä väkivaltaa, vaan järkeilyä. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti Suomi-systeemin pelastamista järkeilyä hyödyntäen.

Tekstin ymmärtäminen vaatii akateemisen tason tiedot lukijaltaan!

Suomen kaupan ja teollisuuden historian itse kukin voi lukea kirjoistaan. Suomen asema Venäjän ja Ruotsin alaisena katkerine sotineen painovat jälkensä useimpien sukujen ylimpään aivokerrokseen (S5), mikä näkyy epäsosiaalisuutena, turhana kilpailuna ja kateutena, mistä Ruotsi ei kärsi. Mielensäpahoittaja meillä menestyy.

Kaiken lisäksi elämme nykyisin Kondratieffin kuudetta aaltoa. Aika on täysin arvaamaton, koska yhdistävää kaupallista tai teollista veturia ei enää ole. Aiheesta on lisää Markku Wileniuksen Tulevaisuuskirjassa.


Thatcherin ja Reaganin aika aloittivat kaaoksen

Meidän kaikkien yhteinen talousjärjestelmä ajautui vaiheittain velkakriisiin Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin aloittaman uusliberalismin seurauksena. Identiteetti (S5) murtui, kun rahoitusmarkkinoille annettiin vapaat kädet (S3). Siitä vapaudesta pankkijärjestelmä riemastui, tulevaisuuskäsitys (S4) vääristyi, joten koko maailma joutui vararikon partaalle, letkuihin, vuonna 2008.

Vasta USA:ssa tapahtuneet huijaukset paljastivat systeemisen vääristymän (S2). Kriisin jälkihoito (S3) tehtiin kuitenkin niin, että rötöstelleitä pankkeja (S1) alettiin tukemaan voimallisesti. Suomessa kymmenet miljardit katosivat väärille teille, mutta silti pitkän tähtäimen harkitulta kehitykseltä (S4) vietiin jalat alta. Se oli monenkertainen töppäys ylimmissä aivokerroksissa.

Tutkimus romahti Suomessa yliopistouudistuksen ja Lehmanin veljesten kriisin takia

Lehmannin kriisi lopetti yliopistourani, kun yritykset alkoivat panikoida vuonna 2008. Yleinen luottamuskriisi pakotti tieteen teon riippuvaiseksi taloudesta (yliopistouudistus Suomessa oli käsittämätön moka). Se johti tosiasioiden peittelyyn (S4), kun ihannetta kuvaava autonomia (S5) ei ole suojana. Yliopistoista tuli kehitysvammaisia!

Tieteestä tuli eliitin askartelua, koska Euroopan tarjoamat rahoituskanavat (Horisontti 2020) ovat äärimmäisen vaativia tavoittaa. Ne suosivat valmiita ratkaisumalleja ja kanavia; liian byrokraattisia. Käsitys tiedosta on sirpaloitunut monestakin syystä, joten se tarjoaa tilaa vilpin tekijöille. Isot korporaatiot jylläävät siellä.


Tieteen tulisi edetä kohti yleistä totuutta, eikä sirpaloitua muodottomaksi

Koska tutkimusta tekee vain ”hyvävelipiiri”, sille on edullista tuottaa yhä enemmän empiiristä analyysiä merkityksettömistä aiheista, koska tilastoista nämä nikkarit saavat hunajaa tililleen. Se tappaa käsityksen tieteen merkityksestä. Sitä vastoin aiemmin Einstein ja viime vuosisadan kyberneetikot, sekä nykyisin fyysikot ponnistelevat joka päivä nimenomaan tiedon yhdentämisen eteen (universaali teoria, systeemien teoria jne). Tämän minäkin valitsin teemakseni jo vuonna 2004 keskusteltuani atomistisuudesta prof. Pertti Saariluoman kanssa, joka oli tutkinut kognitiivisia arkkitehtuureita Amerikassa pitkään alan huippujen kanssa. Jatkoin siis näiden gurujen työtä, koska universaalius kolahti minun ajatusmaailmaani parhaiten.

Valtiotieteen tohtori, dosentti Jari Kaivo-oja vastasi juuri eilen viestiini systeemisestä yhteistyöstä näin:

 

"Hei Erkki,

Voit olla ihan vapaasti sitä mieltä, että muut kuin sinä eivät Suomessa ymmärrä systeemiteoriasta mitään. Todistustaakka on kuitenkin vahvasti sinulla. 

Tulet huomaamaan tässä syksyn 2017 aikana, että ymmärrämme systeemiteoriasta yllättävänkin paljon. Myös merkittävät yritykset sen myöntävät ja haluavat tehdä asiassa kanssamme tuloksellista yhteistyötä. Joten en jatka tästä teemasta sen enempää keskustelua.

Kuten olen sanonut, sinun kannattaisi keskittyä julkaisutoimintaan vaativilla tieteellisillä forumeilla, ja jättää turha valittaminen sivuun. Varmasti arvostus sen myötä parantuisi eri yhteyksissä. Osaamisesi on kyllä sitä tasoa, että julkaisuja syntyy varmasti, jos niin haluat. Varmasti maineesi Yhdysvalloissa auttaa sinua."

 

Tämä vastaus on tyypillinen esimerkki siitä, että valtion rahoittama yliopiston laitos (yliopistouudistus) näkee itsensä ja kaikki muut kilpailijoiksi, ja sitä kautta luulee harhoja, eikä suostu akateemiseen selvittelyyn, mikä on tieteen tunnusmerkkejä, että tarkennettaisiin yhdessä käsitystä systeemien teoriasta ja tiedosta yleensä. Sen sijaan riidellään ja vääristellään. Toisessa lauseessa hän kehuu käyneensä Kiinassa tietämyskonferenssissa. Se on tieteen alue, mistä valtiotieteen koulutuksessa ei anneta minkäänlaista käsitystä, kuten ei tieteenfilosofiastakaan. Miksi hän siis eristäytyy? Esitän lopuksi Barrettin kaavion ja kerron siinä.


Samantapainen poissulkeva eliitti löytyy Systeemianalyysin laboratoriosta Espoosta. Siellä on tosin pelkästään matemaattinen osasto analysoimassa systeemisiä ongelmia (operaatiotutkimus ja päätöksenteko), joten minkäänlaista yritystä ymmärtää yhteiskuntaa systeemeinä siellä ei tietääkseni koskaan ole tehty, vaikka yhteiskuntatieteilijät ovat siitä tehneet tutkimuksia jo kauan omilla tavoillaan. Osaston vetäjä on mykkä, kun kysyn yhteiskunnan systeemeistä. Tieto ei siellä kierrä tutkimuksesta toiseen, vaan unohtuu artikkeliinsa, mikä on yleisesti tunnettu ilmiö.

Tutkimus on Suomessa tulostehtailua. Tämäkin vetäjä on valvonut jo 150 diplomityötä urallaan. Tiedän IT-alan dekaanin, joka on maailmanennätystasoa: hän on puheittensa mukaan ohjannut peräti 100 matematiikan väitöskirjaa, vaikka siis on ylin päättäjä IT-tiedekunnassa!

Kaiken tehtailun takia Suomessa on tuhat tohtoria työttömänä ja paljon virheellistä tietoa liikkeessä. Työttömiä insinöörejä on tuhansittain ja maisteritasolla lienee kymmeniä tuhansia työttömiä. Tämä johtuu siitä, että Suomessa taso S4 (R & D) on täysin rappiolla. Maassa tulisi olla tiede/teknologiaministeriö tärkeimpänä elimenä linjaamassa maan vahvuuksia.


Tieteen teon tulee olla julkista lain mukaan

Jos yliopistot tuottavat työttömyyttä ja sulkeutuvat itseensä, se liika panostus tietää kustannuksia veronmaksajalle ja katkerimmin siitä kärsii "orja" eli koulut käynyt ja penniä jo venyttänyt opiskelija. Tietääkö ministeri Grahn-Laasonen tämän surkean ketjun?

Tieteen teon tulee olla avointa, ja valtiolta palkkansa saava professori rikkoo yliopiston kolmatta sääntöä, jos kieltäytyy vastaamasta. Yritysrahoitteiset projektit ovat jopa lainvastaisia, jos tuloksia ei julkaista. On ihmisarvoa alentavaa, jos syntyy ryhmittymiä, vaikka tohtoreitten joukko, joka ei saa töitä mistään, jota ei missään huomioida, paitsi ulosottomiehen toimesta.

Kommunikoinnin katkaiseminen jopa tohtoritason henkilöiltä on omanlaistaan rasismia. Tämänkin vuoksi perustin ”Meta-yliopiston” foorumiksi, joka on avoin, ja joka toisin kuin sirpaloituneet tiedekunnat nimenomaan lähtee tiedon käsityksestä, universaalista systeemien teoriasta, selvittämään Einsteinin tapaan sitä, mitä yliopistot ja korkeakoulut pitävät mitättömänä tai liikesalaisuutenaan, kuten äskeinen viesti ilmoitti. Kybernetiikkaakaan eivät Suomen yliopistot hallitse, vaikka kyberturvallisuudesta puhuvatkin, koska siihen saa rahaa lähes rajattomasti.

USAssa Stanfordin yliopisto on ollut samoilla linjoilla kuin Metayliopisto. Olenkin selittänyt videoissani laajasti heidän monitieteellisyyden periaatettaan ”Symbolic Systems”. Siinä lähdetään liikkeelle symbolin ja systeemin määrityksestä. Sehän oli myös väitökseni aihe 2004-2008, joten olen erittäin pätevä tähän aiheeseen.


Miksi käsitys tiedosta on tärkeä: Suomen yhteiskuntarakenne kybernetiikan näkökulmasta

Palatkaamme ylimpään kuvaan. Onko Suomella identiteettiä eli visiota (S5) ja vankkaa käsitystä tulevaisuudesta (S4)? Hoitaako sen infrastruktuuri (S3) asiallisesti postia ja sähköverkkoa ja sote-sektoria?

Antaisin näistä kysymyksistä Suomen hallitukselle nolla pistettä. Suomen johto on mielestäni tuuliajolla. Kuvaannollisesti sanoen: joku on posauttanut Suomi-neidon lohkot S5 ja S4 pihalle…

Tieteen vähättely on johtanut Keskustan kannatuksen laskuun, kun massa ajautuu kohti Vihreitä. Akateeminen väestö äänestää jaloillaan. Nyt on hyvä tilaisuus opettaa Vihreille kybernetiikkaa, jotta saadaan maa nousuun.


Kohti tulevaisuutta: pääperiaate Suomen sote-uudistukseksi

Oheisessa sote-kuvassa on tyylikästä mallia Suomen yhteiskuntasuunnitteluksi. Siinä on selkeät sävelet jakaa vastuut ja toiminnot kybernetiikan tyyliin niin, että valvonta pelaa ja ongelmat paikantuvat heti kun niitä ilmenee. Diagnostiikka pelaa (olin aikanaan Nokian ensimmäinen diagnostiikkainsinööri).

Tähän kuvaan voidaan sijoittaa yksityinen sektori ja pienyrityksetkin, mutta kaikkein tärkeintä on selkeä logiikka kuten parhailla yrityksillä ja vaikkapa urheilujoukkueilla on. On tiedettävä kenelle antaa kenkää, jos hän ei kehity kuten odotettu. Se tarkoittaa myös tietotason ymmärtämistä, tutkimuksellistakin asennetta (S4).

Tätä viable-periaatetta kehitetään maailmanlaajuisesti ja siihen on saatu IT-tuki: selkeät rajapinnat ja modulit. Se tekee softista vaihtokelpoisia, minkä luulisi olevan hunajaa valtiovarainministerin korvissa.

Jos siis maalla on halua selkeyttää ihmisten hyvinvointia, kuvan karkealla periaatteella saadaan tietojärjestelmät vähitellen yleisesti tunnustetun kaavan mukaiseksi toimimaan kansainväliselläkin tasolla. Näin kaikki Apotti-seikkailut miljardikustannuksineen voidaan pyyhkiä budjetista yli. IT-sovellusten suhteen täytyy olla pedantti arkkitehtuurin ja kokonaisuuden suhteen, koska rönsyily maksaa hirveän paljon.


Kaaoksesta voi aiheutua paniikki, missä luottamus katoaa

Koska valtio ei tunne systeemisiä ratkaisuja (Kaivo-ojakaan ei sitä heille opeta, minä kyllä opettaisin!), koko virkamieskoneisto tuhansine ihmisineen sekoilee pimeässä. Vastaavat hoitoalan työntekijät, joita on satoja tuhansia, ovat jo pettyneet koneistoon. Vaihtoehtoisia ratkaisuja syntyy (Pohjanmaa, Eksote jne), mikä on merkki systeemin täydellisestä pettämisestä. Viimeksi koko ratkaisu-urakka kaatui ideologiseen taisteluun yhtiöittämisestä (S3), missä infrastruktuuri olisi murentunut. Perustuslaki esti sen vallan vyörytyksen.

Valtapiirit käyttävät tieteen alennustilaa hyväkseen painostamalla ja julkaisemalla yhtä uusia ”uutisia” tekoälyn vaikutuksesta poistamassa ammatit ja ihmiset ja laskemalla palkat merkityksettömälle tasolle. Erityisesti kokoomusta lähellä olevat piirit ovat kunnostautuneet perättömän teknologiaviestinnän levittämisessä. Sehän on keino heikentää työntekijän asemaa, mikä laskee kustannuksia.

Valtatyhjiö uhkaa täyttyä niin, että Suomi murentuu yksityisbisneksiksi

Systeeminen vääristymä nimeltään ”Vendor lock-in”, toimittajalukko, on tunnettu vuosikymmenet IT-alalla. Suomen päättäjät eivät sitä tunteneet, kun TietoEnator pääsi monopolisoimaan osia Suomen IT:stä. Monet yritykset tavoittelevat samaa omilla aloillaan (kuva). Australialaiselle pääomasijoittajalle, Carunalle onnistui kätevästi kaapata Suomen sähköverkko haltuunsa. Hinnankorotuksilla se uhkailee joka tilanteessa.

VR:ää ollaan pilkkomassa niin, että tuleekin useampia oligopoleja estämään kansallista kehitystä. Sote-alalle on syntymässä neljä vahvaa peluria jakamaan markkinat. Kun katsot ylintä kuvaa ja sijoittat siihen vuoronperään nämä kaikki tapaukset, opit ymmärtämään, mistä ratkaisusta varmuudella tulee katastrofi. Barry Clemson ja muutamat muut ovat määrittäneet kybernetiikan ja systeemien kultaiset säännöt, jotka jokaisen suomalaisen itseään arvostavan päättäjän tulisi tuntea.

Suomen olemassaolo voi päättyä

Systeemillä on elinkaarensa. Suomi lakkaa olemasta defacto, jos sen määräysvalta katoaa ulkomaille EU:n liittovaltiokehityksen takia. Maata ei olisi dejure, jos mitätöinti tehdään lain keinoin.

Osiinkin systeemi teoriassa voi hajota. EU:n kehityksestä paljon riippuu, mikä on Suomen tulevaisuus. Todennäköisesti EU:n maista muodostuu ei-tasa-arvoisia porukoita, joilla on omia oikeuksiaan ja kaikilla velvollisuus noudattaa talouskuria. Taloushan tässä maailmassa on se ainoa pyhä lehmä kumarrettavaksi, mutta sodat ja kriisit voivat muuttaa koalitioita yllättävällä tavalla. Mikään ei ole varmaa, jos itsekkäiden johtajien esiinmarssi valtioiden johtoon jatkuu.


Millä keinoin Suomi-systeemi saataisiin pelastettua?

Kybernetiikka on sanana ikivanha; se on pohjana hallinnolle, hyvälle hallinnolle sekä myös IT-alalle. Mikä voisi olla sen arvokkaampaa?

Jos huomioidaan kultaiset säännöt, epäonnistumisia ei juurikaan tule tai jos tulee, tiedetään systeemin osa, mitä pitää korjata. Se on mainio alku hallinnolle sekä tulevaisuuden suunnittelulle.

Ihmisistä tulevaisuus kuitenkin eniten on kiinni. Päättäjien tulee olla korrekteja, ja kansalaisen hamuta sellaisia arvoja, että ne sopivat kulttuuriin (huom. terrorismi). Ensimmäinen suomalainen muodosti yksin kulttuurinsa. Nyt meitä on yli 5 miljoonaa mielensäpahoittajaa. Se onkin väärin.

Richard Barrett loi periaattensa 20 vuotta sitten, kuinka arvioida kulttuurin tilaa ja nostaa sitä sosiaalisen hyvinvoinnin ja sitä kautta menestyksen suuntaan (alin kuva).

Periaate on lopulta yksinkertainen. Yliopistoille se tarkoittaisi, että siilojen ja byrokratian ja edistymistä häiritsevän kilpailun sijaan ne lähtisivät etsimään tiedon haasteita yhdessä parhaiden resurssien kanssa innovatiivisesti. Peterin periaate tarkoittaa sitä, että ihminen kohoaa pätemättömyytensä tasolle, missä muuttuu arvottomaksi (saa potkut yms). Sitä tapahtuu sitä enemmän, mitä sekavampi prosessi.

Edettäessä kohti avoimuutta sosiaalinen älykkyys korostuu, mutta avoimuus sallii erehtymisen, jos arvot ovat inhimilliset ja koheesio varmistaa tuloksen.

Olen toiminnallani aiheuttanut potkut monelle virkamiehelle ihan aiheesta. Tutkijana ymmärrän yhteiskunnan vastuita ja velvollisuuksia laajasti ja monipuolisesti. Kritiikin esittämistä auktoriteettiin tottuneet kansalaiset eivät halua ottaa edes harkintaan, kun on helpompaa antaa vahingon kiertää, mikä nostaa kokonaiskustannuksia ja lisää mieliharmia yhä enemmän.

Vielä vuonna 2011 Suomen hallitus linjasi, että Suomi olisi maailman osaavin valtio vuonna 2020. Se oli pilvilinna, täyttä utopiaa, sillä nykysin telkkari mainostaa lähinnä oppisopimuksia. Suomen panostukset ovat siis ammattikoulutasolla, eivätkä kaavion ylimmissä osissa: strategiassa, ihmisyydessä, uudistumisessa ja kumppanuuksissa kohti kestävää kehitystä.

Suomi ei nouse verokkimaiden vertailuissa, jos se ei ymmärrä kaavion sisällön merkitystä itselleen.

Yliopistot tenttiin

Lopuksi onkin hyvä kysyä dosentti Jari Kaivo-ojalta ja systeemianalyysin osaston dekaanilta Ahti Salolta:

  1. Miten te edistätte Barrettin kaavion mukaista kehittymistä omilla sektoreillanne?
  2. Oletteko kaikkitietäviä ja valmiita kaikkeen? Onko tiede mielestänne valmis?
  3. Ymmärtävätkö kaikki opiskelijanne valmistuessaan koko systeemin: Suomi, oma persoona jne?
  4. Oletteko oivaltaneet avoimuuden merkitystä tieteelle ja maailman muuttumista kauaksi pois tulostehtailusta kohti henkilökohtaista kehittymistä laajoissa verkostoissa?
  5. Oletteko kuulleet käsitettä Science II, kun parhain osa tutkimusyhteisöistä ympäri maailman on alkanut esittää voimakasta kritiikkiä bulimia-oppimiseen ja siiloutuneeseen systeemiin?

Lähetän nämä viestit myös suoraan näille henkilöille, jotka ovat toistaiseksi kieltäytyneet kaikesta pohdinnasta Suomen hyväksi. Viisi tiukkaa kysymystä heille. Näin saadaan Uuden Suomen blogia interaktiivisemmaksi.

Jos haluatte kommentoida, tehkää se asiallisesti hyökkäilemättä minun suuntaan. Olen kärsinyt tästä rappiotilasta noin 10 vuotta. Haluan edistää fiksulla ajattelulla Suomen parasta. Hyssyttely ei toimi, jos valtavia mokia on jo tehty ja edelleen näkyvissä. Nyt pitää sanoa asiat ja epäkohdat niin kuin ne ovat. Kissa pöydälle!

Mainitsin pari nimeä, että he joutuvat suoraan vastaamaan. Jos vastaavat, se edistää avautumista ja korjaa tulehtuneita tilanteita.

PS. Pari kommentoijaa esitti toisaalla, ettei täällä saisi käydä tieteellistä debattia. Tässä siitä ei ole kysymys. Haluan käydä avointa tieteellistä ja epätieteellistä dialogia yhteiskunnasta, missä kukin haluaa muuttaa käsitystään heti kun uutta ja parempaa tietoa tulee esille. Ideologiat ovat pahasta. Toivotunlaisia avoimuuden foorumeita Suomessa ei taida olla, joten laitoin tämän viestin tänne.

 

 

 

 

 

 

 

]]>
3 http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241982-suomen-olemassaolon-pikakurssi-kyberneetikko-opettaa#comments Hallituksen elinkeinopolitiikka Hyvä yhteiskunta Suomen tulevaisuus Tiede Tutkimuspolitiikka Sun, 27 Aug 2017 19:42:09 +0000 Erkki Laitila http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241982-suomen-olemassaolon-pikakurssi-kyberneetikko-opettaa
Suomen väkiluvun lasku on mahdollisuus, ei uhka http://jukkaraustia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228949-suomen-vakiluvun-lasku-on-mahdollisuus-ei-uhka <p>Suomen väkiluvun lasku on mahdollisuus ihmisen ja luonnon hyvinvoinnille, ei uhka. Emme voi kuitenkaan kasvattaa väestöämme loputtomiin. Työvoiman tarpeen supistuessa ja ekokatastrofin uhatessa supistuva väestö on kansallinen etu, ei haitta.</p><p>Viime vuosina useilta eri tahoilta on huolestuneeseen sävyyn tuotu esille Suomessa syntyneiden lasten määrän lasku, viimeksi eilen Uudessa Suomessa MLL:n Esa Iivosen toimesta. Iivonen tuo esille useita eri uhkakuvia asiaan liittyen, muun muassa eläkemaksukyvyn sekä työvoiman riittävyyden tulevaisuudessa. Ratkaisuksi esitetään maahanmuuton lisäämistä jos väestöä ei muuten saada kasvuun.</p><p>Suomen syntyvyyden lasku on osa yleistä eurooppalaista trendiä jossa elintason noustessa myös syntyvyys laskee, ennen pitkää tasolle jolla väestö ei enää kasva vaan supistuu. Pitäisi katsoa asian positiivisia puolia, jotka ovat suuremmat kuin negatiiviset. Ensinnäkin, työvoiman tarve tippuu jatkuvasti. Suurimmat Suomessakin työllistävät ammatit, ajoneuvojen kuljettajat ja kauppojen myyjät, ovat lähitulevaisuudessa rajun rationalisoinnin kohteena ja myös erilaisten asiantuntija- ja erityisasiantuntija-ammattien työvoimatarve vähenee rajusti.</p><p>Pienentyvä väestö takaa, että työpaikoista kilpailee pienempi väkimäärä jolloin työtunteja riittää useammalle eivätkä palkat tipu. Historiallisena, joskin karuna, esimerkkinä tästä on Mustan Surman jälkeinen aikakausi Euroopassa.</p><p>Toisekseen, väkiluvun lasku on helpoin ja tuskattomin tapa pienentää Suomen ekologista jalanjälkeä. Jokainen suomalainen kuluttaa valtavasti luonnonvaroja vaikka pyrkisi elämään ekologisesti jo maamme karujen luonnonolojen vuoksi. Aktiiviväestö, jonka osuus supistuu koko väestöä nopeammin, kuluttaa luonnonvaroja erityisen paljon.</p><p>Kolmanneksi, jos ja kun ilmastonmuutos ja muut ekologiset katastrofit, mm. massasukupuuttoaalto ja maaperän köyhtyminen etenevät pienentyvä väestö suhteessa maamme luonnonvaroihin on valtti, ei haittatekijä. Se tekee yhteiskunnastamme paljon joustavamman kun ilmastonmuutoksen etenemiseen tulee reagoida ja mm. ruoan tuottaminen tulee vaikeammaksi.</p><p>Neljänneksi, pienentyvä väestö on vaurastuva väestö. 2015 Suomeen syntyi 55 500 lasta. Vuonna 1984, jolloin keskimääräinen vuoden 2015 synnyttäjä syntyi, Suomeen syntyi 65000 lasta. Toisin sanoen perillisiä on aikanaan vähemmän kuin perinnön jättäjiä. Vaikka tämä varallisuus ei missään nimessä jakaudu tasaisesti on kokonaisvaikutus kansantalouteen kuitenkin huomattava.</p><p>Lopuksi kysyisin, että voimmeko rehellisesti haikailla jatkuvaa väestönkasvua tilanteessa, jossa kehitysmaiden väestönkasvusta ollaan huolissaan ja meidän pitäisi kasvattaa väestöä jotta olisi lisää väestöä elättämään edellinen sukupolvi? Talouselämässä tätä kutsutaan Ponzi-huijaukseksi. Yksilötasolla tätä voitaisiin verrata tilanteeseen, jossa tupakointi pitäisi lopettaa tai laihdutus aloittaa - tietenkin vasta huomenna. Miksi meidän sukupolvemme ei voisi olla se vastuullinen sukupolvi?</p><p>Ai niin, henkilökohtaisesti olen perheenisä ja työskentelen kasvatusalalla. Näen päivittäin työssäni hyvinvoivia ja pahoinvoivia nuoria monesta eri perhemuodoista ja monista eri taustoista, en halua puoltaa tai moittia mitään perhemuotoa tai taustaa. Toivon heille kaikille mahdollisimman hyvää tulevaisuutta, tulevaisuutta jossa heillä on töitä, mahdollisuus nauttia luonnosta ja kohtuullisesta elintasosta.</p><p>Mielestäni nykytilanne, jossa sallimme suomalaisille niin pienet lapsimäärät, suuret lapsimäärät kuin lapsettomuuden on optimaalinen. Kenenkään ei tarvitse tuntea syyllisyyttä liian pienestä tai suuresta lapsimäärästä kun kokonaismäärä on kuitenkin laskeva.</p><p>&nbsp;</p><p>US 4.1.2017 &quot;<em>Äkkipudotus syntyvien vauvojen määrässä huolettaa &ndash; &rdquo;Pienten lasten perheet ovat todella kovilla&rdquo;</em></p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/211633-akkipudotus-syntyvien-vauvojen-maarassa-huolettaa-pienten-lasten-perheet-ovat-todella" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/211633-akkipudotus-syntyvien-vauvojen-maarassa-huolettaa-pienten-lasten-perheet-ovat-todella">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/211633-akkipudotus-syntyvien-vauvojen-m...</a></p><p>World Economic Forum: &ldquo;<em>There will be much less work in the future. We need to rethink our societies&rdquo;</em></p><p><a href="https://www.weforum.org/agenda/2016/12/talk-less-about-disruption-to-firms-and-more-about-disruption-to-society/"><u>https://www.weforum.org/agenda/2016/12/talk-less-about-disruption-to-firms-and-more-about-disruption-to-society/</u></a></p><p>Global Footprint Network:</p><p><a href="http://www.footprintnetwork.org/pt/index.php/GFN/page/footprint_for_nations/"><u>http://www.footprintnetwork.org/pt/index.php/GFN/page/footprint_for_nations/</u></a></p><p>YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO: <em>&ldquo;How to Feed the World in 2050&rdquo;</em></p><p><a href="http://www.fao.org/fileadmin/templates/wsfs/docs/expert_paper/How_to_Feed_the_World_in_2050.pdf" title="http://www.fao.org/fileadmin/templates/wsfs/docs/expert_paper/How_to_Feed_the_World_in_2050.pdf">http://www.fao.org/fileadmin/templates/wsfs/docs/expert_paper/How_to_Fee...</a></p><p>Tilastokeskus: &ldquo;<em>Syntyneet 2015&rdquo;</em><br /><a href="http://www.stat.fi/til/synt/2015/synt_2015_2016-04-14_tie_001_fi.html" title="http://www.stat.fi/til/synt/2015/synt_2015_2016-04-14_tie_001_fi.html">http://www.stat.fi/til/synt/2015/synt_2015_2016-04-14_tie_001_fi.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen väkiluvun lasku on mahdollisuus ihmisen ja luonnon hyvinvoinnille, ei uhka. Emme voi kuitenkaan kasvattaa väestöämme loputtomiin. Työvoiman tarpeen supistuessa ja ekokatastrofin uhatessa supistuva väestö on kansallinen etu, ei haitta.

Viime vuosina useilta eri tahoilta on huolestuneeseen sävyyn tuotu esille Suomessa syntyneiden lasten määrän lasku, viimeksi eilen Uudessa Suomessa MLL:n Esa Iivosen toimesta. Iivonen tuo esille useita eri uhkakuvia asiaan liittyen, muun muassa eläkemaksukyvyn sekä työvoiman riittävyyden tulevaisuudessa. Ratkaisuksi esitetään maahanmuuton lisäämistä jos väestöä ei muuten saada kasvuun.

Suomen syntyvyyden lasku on osa yleistä eurooppalaista trendiä jossa elintason noustessa myös syntyvyys laskee, ennen pitkää tasolle jolla väestö ei enää kasva vaan supistuu. Pitäisi katsoa asian positiivisia puolia, jotka ovat suuremmat kuin negatiiviset. Ensinnäkin, työvoiman tarve tippuu jatkuvasti. Suurimmat Suomessakin työllistävät ammatit, ajoneuvojen kuljettajat ja kauppojen myyjät, ovat lähitulevaisuudessa rajun rationalisoinnin kohteena ja myös erilaisten asiantuntija- ja erityisasiantuntija-ammattien työvoimatarve vähenee rajusti.

Pienentyvä väestö takaa, että työpaikoista kilpailee pienempi väkimäärä jolloin työtunteja riittää useammalle eivätkä palkat tipu. Historiallisena, joskin karuna, esimerkkinä tästä on Mustan Surman jälkeinen aikakausi Euroopassa.

Toisekseen, väkiluvun lasku on helpoin ja tuskattomin tapa pienentää Suomen ekologista jalanjälkeä. Jokainen suomalainen kuluttaa valtavasti luonnonvaroja vaikka pyrkisi elämään ekologisesti jo maamme karujen luonnonolojen vuoksi. Aktiiviväestö, jonka osuus supistuu koko väestöä nopeammin, kuluttaa luonnonvaroja erityisen paljon.

Kolmanneksi, jos ja kun ilmastonmuutos ja muut ekologiset katastrofit, mm. massasukupuuttoaalto ja maaperän köyhtyminen etenevät pienentyvä väestö suhteessa maamme luonnonvaroihin on valtti, ei haittatekijä. Se tekee yhteiskunnastamme paljon joustavamman kun ilmastonmuutoksen etenemiseen tulee reagoida ja mm. ruoan tuottaminen tulee vaikeammaksi.

Neljänneksi, pienentyvä väestö on vaurastuva väestö. 2015 Suomeen syntyi 55 500 lasta. Vuonna 1984, jolloin keskimääräinen vuoden 2015 synnyttäjä syntyi, Suomeen syntyi 65000 lasta. Toisin sanoen perillisiä on aikanaan vähemmän kuin perinnön jättäjiä. Vaikka tämä varallisuus ei missään nimessä jakaudu tasaisesti on kokonaisvaikutus kansantalouteen kuitenkin huomattava.

Lopuksi kysyisin, että voimmeko rehellisesti haikailla jatkuvaa väestönkasvua tilanteessa, jossa kehitysmaiden väestönkasvusta ollaan huolissaan ja meidän pitäisi kasvattaa väestöä jotta olisi lisää väestöä elättämään edellinen sukupolvi? Talouselämässä tätä kutsutaan Ponzi-huijaukseksi. Yksilötasolla tätä voitaisiin verrata tilanteeseen, jossa tupakointi pitäisi lopettaa tai laihdutus aloittaa - tietenkin vasta huomenna. Miksi meidän sukupolvemme ei voisi olla se vastuullinen sukupolvi?

Ai niin, henkilökohtaisesti olen perheenisä ja työskentelen kasvatusalalla. Näen päivittäin työssäni hyvinvoivia ja pahoinvoivia nuoria monesta eri perhemuodoista ja monista eri taustoista, en halua puoltaa tai moittia mitään perhemuotoa tai taustaa. Toivon heille kaikille mahdollisimman hyvää tulevaisuutta, tulevaisuutta jossa heillä on töitä, mahdollisuus nauttia luonnosta ja kohtuullisesta elintasosta.

Mielestäni nykytilanne, jossa sallimme suomalaisille niin pienet lapsimäärät, suuret lapsimäärät kuin lapsettomuuden on optimaalinen. Kenenkään ei tarvitse tuntea syyllisyyttä liian pienestä tai suuresta lapsimäärästä kun kokonaismäärä on kuitenkin laskeva.

 

US 4.1.2017 "Äkkipudotus syntyvien vauvojen määrässä huolettaa – ”Pienten lasten perheet ovat todella kovilla”

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/211633-akkipudotus-syntyvien-vauvojen-maarassa-huolettaa-pienten-lasten-perheet-ovat-todella

World Economic Forum: “There will be much less work in the future. We need to rethink our societies”

https://www.weforum.org/agenda/2016/12/talk-less-about-disruption-to-firms-and-more-about-disruption-to-society/

Global Footprint Network:

http://www.footprintnetwork.org/pt/index.php/GFN/page/footprint_for_nations/

YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO: “How to Feed the World in 2050”

http://www.fao.org/fileadmin/templates/wsfs/docs/expert_paper/How_to_Feed_the_World_in_2050.pdf

Tilastokeskus: “Syntyneet 2015”
http://www.stat.fi/til/synt/2015/synt_2015_2016-04-14_tie_001_fi.html

]]>
34 http://jukkaraustia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228949-suomen-vakiluvun-lasku-on-mahdollisuus-ei-uhka#comments Eläkejärjestelmä Ilmastonmuutos Suomen tulevaisuus Väestönkasvu Thu, 05 Jan 2017 05:18:02 +0000 Jukka Raustia http://jukkaraustia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228949-suomen-vakiluvun-lasku-on-mahdollisuus-ei-uhka
Haaste Mikael Jungnerille http://burwin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227817-haaste-mikael-jungnerille <p>Monien muiden tavoin satuin minäkin lukemaan Mikael Jungnerin ajatuksesta suomen kielen rakenteiden uudistamisesta. Koska en ole Facebookissa eivätkä uutiset antaneet kovinkaan selkeitä esimerkkejä tästä päivitetystä suomesta, ajattelin haastaa Mikael Jungnerin kääntämään uudistetulle suomelle vaikkapa viisi sivua Kalevalasta. Näin pääsisimme me vähemmän hienostuneetkin elämänmuodot nauttimaan edistyksellisen ajattelun hedelmistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tietysti toivoisin pikaisesti kansainvälisyyden ja ilmeisesti helpomman ymmärrettävyyden nimissä koko opuksen selkiyttämistä ja vapauttamista sijamuotojen ikeestä, mutta aluksi esimerkiksi viisi sivua riittänee hyvin havainnollistamaan mistä tässä kiinnostavassa ajatuksessa todella on kyse. Hienoa tietysti olisi, jos 6.12.2017 voisimme lukea uudistettua Kalevalaa 100-vuotiasta Suomea juhliessamme.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitään lämmintä kädenpuristusta ja kiitoksen sanoja suurempaa en voi tästä palkinnoksi tarjota, mutta kansakunnan sivistäminen ja eteenpäin vieminen taitavat olla tekoina jotakin materiaalista suurempaa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monien muiden tavoin satuin minäkin lukemaan Mikael Jungnerin ajatuksesta suomen kielen rakenteiden uudistamisesta. Koska en ole Facebookissa eivätkä uutiset antaneet kovinkaan selkeitä esimerkkejä tästä päivitetystä suomesta, ajattelin haastaa Mikael Jungnerin kääntämään uudistetulle suomelle vaikkapa viisi sivua Kalevalasta. Näin pääsisimme me vähemmän hienostuneetkin elämänmuodot nauttimaan edistyksellisen ajattelun hedelmistä.

 

Tietysti toivoisin pikaisesti kansainvälisyyden ja ilmeisesti helpomman ymmärrettävyyden nimissä koko opuksen selkiyttämistä ja vapauttamista sijamuotojen ikeestä, mutta aluksi esimerkiksi viisi sivua riittänee hyvin havainnollistamaan mistä tässä kiinnostavassa ajatuksessa todella on kyse. Hienoa tietysti olisi, jos 6.12.2017 voisimme lukea uudistettua Kalevalaa 100-vuotiasta Suomea juhliessamme.

 

Mitään lämmintä kädenpuristusta ja kiitoksen sanoja suurempaa en voi tästä palkinnoksi tarjota, mutta kansakunnan sivistäminen ja eteenpäin vieminen taitavat olla tekoina jotakin materiaalista suurempaa.

 

 

]]>
0 http://burwin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227817-haaste-mikael-jungnerille#comments Edistys Kieli ja kulttuuri suomalaisuus Suomen tulevaisuus Suomi Tue, 13 Dec 2016 14:24:27 +0000 Otto Rissanen http://burwin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227817-haaste-mikael-jungnerille
Monikulttuurinen itsenäisyyspäiväjuhla 2016 puheeni http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227495-monikulttuurinen-itsenaisyyspaivajuhla-2016-puheeni <p>Arvoisa presidentti,&nbsp;ministeri, kaupunginjohtaja, juhlavieraat; hyvät naiset ja herrat.</p><p>Tänään juhlimme Suomen 99 vuoden itsenäisyyttä, iloiten siitä, että maamme on vapaa hyvinvointivaltio. Tämä on saavutettu kovalla työllä ja monien sukupolvien uhrauksella; niin sodan kuin rauhan aikoina.</p><p>Itsenäisyysjuhlien puheet tarjoavat yleensä katsauksen historiaan ja muistuttavat meitä siitä, missä olemme olleet, mitä tehneet, minkälaisia päätöksiä laatineet ja miten nämä pätökset ja valinnat ovat meihin vaikuttaneet.</p><p>Historian tuntemus onkin avain paitsi nykyisyyden ymmärtämiseen, myös tulevan suunnitteluun. Jotta emme ottaisi tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä tai toistaisi menneisyyden virheitä, on historiasta muistuttaminen välillä paikallaan.</p><p>Itsenäisyyden juhlapuheissa on kuitenkin syytä myös kiinnittää katse tulevaan. Yhtä tärkeää kuin muistaa mistä olemme tulleet, on myös muistaa, että nyt rakennamme tulevaisuuttamme.</p><p>Suomi on edelleen yksi maailman parhaista maista. Sivistyksen, koulutuksen, teknologian, energia-alan, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen suhteen olemme tämän planeetan huippuja.</p><p>Viime aikoina moni edellämainitsemistani ylpeydenaiheista on ollut uhattuna, mutta nämä ovat poliittisten päätösten seurauksia, eivät Suomi itsessään. Tämän ovat osoittaneet mm. suomalaisten mobilisoituminen vapaaehtoistyöhön ja hyväntekeväisyyteen vastaanottokeskuksissa sekä ympäri Suomea nähdyt; kymmenientuhansien tavallisten ihmisten mielenilmaukset rasismia ja vihaa vastaan.</p><p>Kuten monet teistä jo tietävät, monikulttuurinen itsenäisyyspäivänjuhla viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlavuottaan. Tämä unelma alkoi Tuntemattoman sotilaan katsomisen myötä virinneestä keskustelusta minun ja ystäväni Rikun kesken. Keskustelusta seurasi se, että vuoden 2005 joulukuussa aloimme tehdä suunnitelmistamme totta.</p><p>Juhlalle oli selvä tilaus ja on edelleen hienoa nähdä, kuinka monikulttuurisen Suomemme kansa on innostunut osallistumaan tähän juhlaan. Arvostusta itse juhlaa ja sen päivänsankaria: Suomemme itsenäisyyttä kohtaan on ollut kunnia seurata.</p><p>Meille juhlan alullepanijoille ja erityisesti Monihelin verkoston väelle on ollut selvää, että tämä päivä on koko vuoden kohokohta, sillä tänään juhlitaan myös työtämme uussuomalaisten kotouttamisessa ja yhteiskunnallisessa aktivoinnissa.</p><p>Yhdessä me edustamme yli 50 kansallisuutta, kymmeniä äidinkieliä ja kaiken maailman uskontokuntia. On kunnia olla osa Suomea ja olemme kiitollisia uudelle isänmaallemme. Verkoston tulevana puheenjohtajana haluan lausua kaikkien meidän uussuomalaisten puolesta kiitoksen siitä, että saamme kuulua tähän kunniakkaaseen ja hienoon kansaan.</p><p>Monihelistä haluaisin vielä sanoa sen verran, että vaikka olemme mielestämme tehneet kotouttamistyötä hyvin tähänkin saakka, on nyt aika viedä se seuraavalle tasolle. Uudelle, kotoutetulle ja koulutetulle väestönosalle täytyy luoda työpaikkoja, jotta maamme meihin laittama panostus pääsee hyvään ja arvoiseensa käyttöön. Näitä työpaikkoja ei kuitenkaan etenkään nykyisessä taloustilanteessa synny itsestään ja me olemmekin osaltamme valmiita auttamaan tässä.</p><p>Moniheliverkoston seuraavan parin vuoden suunnitelma on kehittää jäsenistömme osaamista, auttaa sitä markkinoimaan itseään ja tarjota osaamistaan palveluita tarvitseville.</p><p>Yhdistystoiminta on ollut monelle jäsenellemme se ainoa kontakti suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisuuteen. Haluamme olla kehittämässä toimintaa niin, että vapaaehtoisuus ja vapaaehtoistoiminnan kautta kerätyt taidot saadaan muunnettua työksi ja sen tekijät veronmaksajiksi.</p><p>Unohdamme usein, että meidän uusista tulijoistamme löytyy jo lähtökohtaisesti kielellistä ja kulttuurista osaamista ja he muodostavat luontevan sillan esimerkiksi uuden kotimaansa ja meille mahdollisesti uusien markkinoiden välille. Niinpä työtä voi löytyä joko täältä koto-Suomesta, jossa he voivat myydä palvelujaan kunnille ja muille niitä kaipaaville toimijoille tai ulkomailla minun tapaani.</p><p>Me olemme myös osa rajojemme ulkopuolista todellisuutta. Maailman kriisit eivät ole enää jossain kaukana kummitteleva abstrakti ilmiö, vaan niiden seuraukset ovat saapuneet meidänkin kotiovellemme, kuten viime vuoden pakolaistenmäärä&nbsp;osoitti.</p><p>On meillä toki täällä koto-Suomessakin haasteita, joihin puuttumista ei saa enää viivytellä. Vihapuheelle ja rasismille on sanottava jyrkkä ei. Uhkailun ja pelon myrkyttämälle ilmapiirille täytyy laittaa stoppi. Sananvapaus on yksi niistä oikeuksista ja vapauksista, jotka tekevät tästä maasta niin hienon, mutta on ymmärrettävä, että jokaisen vapauden mukana tulee myös velvollisuus käyttää sitä vastuullisesti. Muiden ihmisten oikeuksia väheksyvä ja niitä kiistämään pyrkivä toiminta on vastoin maamme perustavinta laatua olevia yhdenvertaisuuden arvoja eikä sitä tule hyväksyä missään muodossa, kenenkään taholta.</p><p>Maailma ja maamme sen mukana muuttuu koko ajan; ihan niinkuin se on aina tehnyt. Ja meidän kaikkien on kotouduttava tuohon Uuteen Suomeen. Monimuotoisuus on aina ollut osa arkeamme ja historiaamme. Kansallislaulumme on saksalaisen säveltäjän ja ruotsinkielisen runoilijan työtä. Kansallissuklaastamme saamme kiittää sveitsiläistaustaista uussuomalaista, kansainvälisestikin menestystä niittäneestä puuvillastamme puolestaan englantilaista.</p><p>Itsenäisyytemme säilyminen historiamme synkimpinä vuosina oli niin miesten kuin naisten, niin suomen-, ruotsin kuin saamenkielisten, niin kristittyjen, muslimien kuin juutalaistenkin periksiantamattomuuden ansiota.</p><p>Nyt se erilaisuus vain näkyy aikaisempaa korostetummin. Se puhuu eri kieltä, se on erivärinen, se pukeutuu muista poiketen, se juhlii muille tuntemattomia juhlapyhiä ja syö totutusta poikkeavaa ruokaa. Se saattaa nauraa ilman mitään syytä, puhua metrossa vähän muita äänekkäämmin ja joskus aloittaa small talkin ihan ventovieraidenkin kanssa. Mutta onko se kuulkaa niin pahasta? Kaikki me kuitenkin olemme jollain lailla erilaisia.</p><p>Lopetan puheeni Zacharias Topeliuksen sanoihin suomalaisuudesta. &rdquo;Harvat ovat niin sekoittumatonta sukuperää, ettei heidän sukunsa jäsenen suonissa ole virrannut toisten kansakuntain verta. Mutta kaikki, jotka tunnustavat tämän isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena, - kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän hyväksi, ovat yksi kansa. He ovat yhdistetyt heidän rakkaudellaan, tottelevaisuudellaan, heidän yhteisellä hyvällään&rdquo;.</p><p>Oikein hyvää itsenäisyyspäivää rakas Suomi!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arvoisa presidentti, ministeri, kaupunginjohtaja, juhlavieraat; hyvät naiset ja herrat.

Tänään juhlimme Suomen 99 vuoden itsenäisyyttä, iloiten siitä, että maamme on vapaa hyvinvointivaltio. Tämä on saavutettu kovalla työllä ja monien sukupolvien uhrauksella; niin sodan kuin rauhan aikoina.

Itsenäisyysjuhlien puheet tarjoavat yleensä katsauksen historiaan ja muistuttavat meitä siitä, missä olemme olleet, mitä tehneet, minkälaisia päätöksiä laatineet ja miten nämä pätökset ja valinnat ovat meihin vaikuttaneet.

Historian tuntemus onkin avain paitsi nykyisyyden ymmärtämiseen, myös tulevan suunnitteluun. Jotta emme ottaisi tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä tai toistaisi menneisyyden virheitä, on historiasta muistuttaminen välillä paikallaan.

Itsenäisyyden juhlapuheissa on kuitenkin syytä myös kiinnittää katse tulevaan. Yhtä tärkeää kuin muistaa mistä olemme tulleet, on myös muistaa, että nyt rakennamme tulevaisuuttamme.

Suomi on edelleen yksi maailman parhaista maista. Sivistyksen, koulutuksen, teknologian, energia-alan, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen suhteen olemme tämän planeetan huippuja.

Viime aikoina moni edellämainitsemistani ylpeydenaiheista on ollut uhattuna, mutta nämä ovat poliittisten päätösten seurauksia, eivät Suomi itsessään. Tämän ovat osoittaneet mm. suomalaisten mobilisoituminen vapaaehtoistyöhön ja hyväntekeväisyyteen vastaanottokeskuksissa sekä ympäri Suomea nähdyt; kymmenientuhansien tavallisten ihmisten mielenilmaukset rasismia ja vihaa vastaan.

Kuten monet teistä jo tietävät, monikulttuurinen itsenäisyyspäivänjuhla viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlavuottaan. Tämä unelma alkoi Tuntemattoman sotilaan katsomisen myötä virinneestä keskustelusta minun ja ystäväni Rikun kesken. Keskustelusta seurasi se, että vuoden 2005 joulukuussa aloimme tehdä suunnitelmistamme totta.

Juhlalle oli selvä tilaus ja on edelleen hienoa nähdä, kuinka monikulttuurisen Suomemme kansa on innostunut osallistumaan tähän juhlaan. Arvostusta itse juhlaa ja sen päivänsankaria: Suomemme itsenäisyyttä kohtaan on ollut kunnia seurata.

Meille juhlan alullepanijoille ja erityisesti Monihelin verkoston väelle on ollut selvää, että tämä päivä on koko vuoden kohokohta, sillä tänään juhlitaan myös työtämme uussuomalaisten kotouttamisessa ja yhteiskunnallisessa aktivoinnissa.

Yhdessä me edustamme yli 50 kansallisuutta, kymmeniä äidinkieliä ja kaiken maailman uskontokuntia. On kunnia olla osa Suomea ja olemme kiitollisia uudelle isänmaallemme. Verkoston tulevana puheenjohtajana haluan lausua kaikkien meidän uussuomalaisten puolesta kiitoksen siitä, että saamme kuulua tähän kunniakkaaseen ja hienoon kansaan.

Monihelistä haluaisin vielä sanoa sen verran, että vaikka olemme mielestämme tehneet kotouttamistyötä hyvin tähänkin saakka, on nyt aika viedä se seuraavalle tasolle. Uudelle, kotoutetulle ja koulutetulle väestönosalle täytyy luoda työpaikkoja, jotta maamme meihin laittama panostus pääsee hyvään ja arvoiseensa käyttöön. Näitä työpaikkoja ei kuitenkaan etenkään nykyisessä taloustilanteessa synny itsestään ja me olemmekin osaltamme valmiita auttamaan tässä.

Moniheliverkoston seuraavan parin vuoden suunnitelma on kehittää jäsenistömme osaamista, auttaa sitä markkinoimaan itseään ja tarjota osaamistaan palveluita tarvitseville.

Yhdistystoiminta on ollut monelle jäsenellemme se ainoa kontakti suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisuuteen. Haluamme olla kehittämässä toimintaa niin, että vapaaehtoisuus ja vapaaehtoistoiminnan kautta kerätyt taidot saadaan muunnettua työksi ja sen tekijät veronmaksajiksi.

Unohdamme usein, että meidän uusista tulijoistamme löytyy jo lähtökohtaisesti kielellistä ja kulttuurista osaamista ja he muodostavat luontevan sillan esimerkiksi uuden kotimaansa ja meille mahdollisesti uusien markkinoiden välille. Niinpä työtä voi löytyä joko täältä koto-Suomesta, jossa he voivat myydä palvelujaan kunnille ja muille niitä kaipaaville toimijoille tai ulkomailla minun tapaani.

Me olemme myös osa rajojemme ulkopuolista todellisuutta. Maailman kriisit eivät ole enää jossain kaukana kummitteleva abstrakti ilmiö, vaan niiden seuraukset ovat saapuneet meidänkin kotiovellemme, kuten viime vuoden pakolaistenmäärä osoitti.

On meillä toki täällä koto-Suomessakin haasteita, joihin puuttumista ei saa enää viivytellä. Vihapuheelle ja rasismille on sanottava jyrkkä ei. Uhkailun ja pelon myrkyttämälle ilmapiirille täytyy laittaa stoppi. Sananvapaus on yksi niistä oikeuksista ja vapauksista, jotka tekevät tästä maasta niin hienon, mutta on ymmärrettävä, että jokaisen vapauden mukana tulee myös velvollisuus käyttää sitä vastuullisesti. Muiden ihmisten oikeuksia väheksyvä ja niitä kiistämään pyrkivä toiminta on vastoin maamme perustavinta laatua olevia yhdenvertaisuuden arvoja eikä sitä tule hyväksyä missään muodossa, kenenkään taholta.

Maailma ja maamme sen mukana muuttuu koko ajan; ihan niinkuin se on aina tehnyt. Ja meidän kaikkien on kotouduttava tuohon Uuteen Suomeen. Monimuotoisuus on aina ollut osa arkeamme ja historiaamme. Kansallislaulumme on saksalaisen säveltäjän ja ruotsinkielisen runoilijan työtä. Kansallissuklaastamme saamme kiittää sveitsiläistaustaista uussuomalaista, kansainvälisestikin menestystä niittäneestä puuvillastamme puolestaan englantilaista.

Itsenäisyytemme säilyminen historiamme synkimpinä vuosina oli niin miesten kuin naisten, niin suomen-, ruotsin kuin saamenkielisten, niin kristittyjen, muslimien kuin juutalaistenkin periksiantamattomuuden ansiota.

Nyt se erilaisuus vain näkyy aikaisempaa korostetummin. Se puhuu eri kieltä, se on erivärinen, se pukeutuu muista poiketen, se juhlii muille tuntemattomia juhlapyhiä ja syö totutusta poikkeavaa ruokaa. Se saattaa nauraa ilman mitään syytä, puhua metrossa vähän muita äänekkäämmin ja joskus aloittaa small talkin ihan ventovieraidenkin kanssa. Mutta onko se kuulkaa niin pahasta? Kaikki me kuitenkin olemme jollain lailla erilaisia.

Lopetan puheeni Zacharias Topeliuksen sanoihin suomalaisuudesta. ”Harvat ovat niin sekoittumatonta sukuperää, ettei heidän sukunsa jäsenen suonissa ole virrannut toisten kansakuntain verta. Mutta kaikki, jotka tunnustavat tämän isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena, - kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän hyväksi, ovat yksi kansa. He ovat yhdistetyt heidän rakkaudellaan, tottelevaisuudellaan, heidän yhteisellä hyvällään”.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää rakas Suomi!

]]>
1 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227495-monikulttuurinen-itsenaisyyspaivajuhla-2016-puheeni#comments Historia Itsenäinen Suomi Monikulttuurinen Suomi Suomen tulevaisuus Wed, 07 Dec 2016 09:20:31 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227495-monikulttuurinen-itsenaisyyspaivajuhla-2016-puheeni
Sisu jatkaa hajuttomana ja mauttomana. Eläköön selkärangattomuus. http://jarmonevalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225641-sisu-jatkaa-hajuttomana-ja-mauttomana-elakoon-selkarangattomuus <p>Viikonloppuna järjestettiin &quot;ääri&quot;oikeistojärjestö Suomen Sisun suurkäräjät jossa järjestölle valittiin puheenjohtaja ja hallitus.<br /><br />Puheenjohtajana jatkaa Olli Immonen jonka suurin poliittinen teko on ollut kirjottelu facebookkiin yön pimeinä hetkinä ilmeisen humalassa. Kirjoittelusta johtuen hän joutui hetkeksi valtakunnan tuhmaksi pojaksi johon perussuomalainen puolue reagoi voimakkaasti koska julkinen ja kulissien takainen ohjeistus.<br />Immonen &quot;harjattiin&quot; puhtaaksi jonka jälkeen Immosesta ei ole juurikaan mitään kuulunut. Suomen Sisun puheenjohtajana hän on sentään muistanut käydä haudoilla sekä järjestää hienoja illallisia jossa pöytäliinat ovat suorassa ja puhtaanvalkoisia.<br /><br />Leikki sikseen. Miten voi parintuhannen jäsenen järjestö olla näin näkymätön, hajuton ja mauton hetkellä jolloin Suomea koettelee pahin kriisi sitten toisen maailmansodan? Ilmeisen helposti. Sisun puheenjohtaja Immonen kun on Perussuomalainen kansanedustaja, puhtaaksi harjattu ja tarkkaan briiffattu miten pitää toimia etteivät ovet sulkeudu ja ura katkea.<br />Internetin pahat linnut kraakkuvat, että Immosta tämä ei kovin haittaakaan. Hänen suurin unelmansa kun on vetäytyä lapin erämaahan kirjoittamaan suurteos joka muuttaa Suomen tulevaisuuden lopullisesti. Parempaan vai huonompaan, ollakko vaiko eikö olla (selkärankainen)? Tätä historiallista suurteosta joutunemme odottamaan vielä tovin koska vastuuta tuli taas ja Immonen valittiin jatkamaan Sisun johdossa.<br /><br />Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Teemu Lahtinen. Teemu on yksi neljästä Sisun&nbsp; perustajista. Hän on kansallismielisen skenen vanha näkyjä ja kokija. Hän oli mukana jo kauan ennen Jussi Halla-Ahon skriptaa ja siinäpä se sitten onkin. Teemu itse ilmoittaa mielenkiinnon kohteisiinsa mm. heraldiikan ja vexillogian. Ei ihme että Sisulla on näyttävä logo. Liput ja viirit näkyy joka nurkassa tarkkaan aseteltuna, silitettyinä ja hyviltä tuoksuvina. Sisällöstä ja teoista viis, kunhan liput ja logot on kohdillaan ja meininki näyttää sivistyneeltä ja arvokkaalta. Voisipa joku jopa käyttää sanaa elitistinen.<br /><br />Teemun ja isonTeen suhde on moninainen. Teemu itse on kertonut Sisun jo alkuajoista pohtineen poliittisen toiminnan mahdollisuutta. Jopa omaa puoluetta harkittiin mutta lopulta päätettiin uida perussuomalaisten liiveihin. Sieltä käsin Sisu on tuottanut vaalikentille hyödyllisiä rouhijoita perussuomalaisille.<br />IsoT on kiittänyt ja kuitannut auttamalla uskollista politrukkia Espoon valtuustossa. Syystäkin, onhan Sisun riveistä noussut monta PSn tämän hetken peruspilaria. Viimevuosina kuitenkin Sisulaiset ovat ajatuneet hiukan sivuraiteille puolueen sisällä ja osa on joutunut jopa eroamaan Sisusta koska julkinen ja kulissien takainen painostus. On äärimmäisen tärkeää kuitenkin muistaa Sisun olevan perussuomalaisten lompakossa syvällä povitaskussa. Näin yksi potentiaalinen kanava muutokseen suomen kansan eduksi makaa Teemun ja isonTeen ahterin alla tukevasti ja pysyvästi? Saat mitä tilaat, eiku.....<br /><br />Teemu kyllä tietää paikkansa. Hän on nöyrä ja kuuliainen eikä halua kokea Immosen kohtaloa perussuomalaisten harjakoneessa, se kun tekee kipeää.<br />Teemun pitkäaikainen häärääminen kansallismielisessä kentässä tuonut hänelle poliiittista uskottavuutta ja pääomaa. Molemmat edellämainitut ovat kuitenkin virheitä katsojan silmässä. Näiden virheiden myötävaikutuksella Teemu on ujuttanut itsensä moneen asemaan josta hän kykenee tarkkaillemaan kansallismielisen kentän tilannetta. Kun tilanne sitä vaatii toimii hän jarrumiehenä isonTeen ja PSn etujen turvaamiseksi.<br /><br />Suomen Sisun ongelmat kärjistyvät pitkälti näihin kahteen henkilöön jotka ovat keskenään toimineet puheenjohtajina ja erillaisissa Sisun luottamustehtävissä&nbsp; 12-vuotta (Sisu on 18 vuoden ikäinen). Ongelman juurisyynä ovat myös ne uskolliset perussuomalaiset jotka jaksavat uskoa isonTeen leukojen aukomista ja sitä kuumaan ilmaan mitä isonTeen suunnalta sattuu kulloinkin tulemaan. Ei sillä niin väliä jos vähän on ensin takkia käännetty ja lopulta poltettu koska mä voin ja jos tulee tiukka paikka niin soitan nykiin niin saan konsulttiapua isoilta pojilta. Timo from Finland, ready to help!<br /><br />Jos Suomen Sisu ajaisi suomen kansan asiaa se häätäisi mitäänsanomattomat joutomiehet järjestönsä johdosta. Se alkaisi näkyä huomattavasti enemmän maakuntatason kuin myös valtakunnan politiikassa. Järjestön jäsenmäärällä saataisiin aikaiseksi paljon enemmän kun haudoilla käyntiä, hienoja illallisia&nbsp; ja tapahtuma johon kukaan ei tullut vaikka jaettiin ilmaisia ämpäreitä, tämä siis jos olisi johtajia eikä haaveilijoita.<br /><br />Voisiko siis Sisu tehdä enemmän? Olisiko sillä resursseja olla muutosvoima hallitsijoittemme nykyiselle kansaa vihaavalle politiikalle?<br />Miettikää myös miksi perussuomalaiset ja kokoomuslainen ovat järjestön johdossa? Mikä on heidän tuoma arvonlisä? Miksi muutama kansallismielisenä esiintyvä henkilö pyörittää Sisua näin heikoin tuloksin? Kaikilla mittareilla mitattuna tulokset ovat surkeita. Yritysmaailmassa olisi tällaisella johtamisella tullut kenkää jo vuosia sitten (ilman kultaisia kädenpuristuksia).<br />Ovatko he aidosti mukana koska rakkaudesta lajiin vai ovatko he vain keräämässä irtopisteitä sekä tarvittaessa jarrumiehinä jotta Sisu pysyy perussuomalaisten iltapäiväkerhona jossa lapsille kehitetään jotain joskus jotta eivät innostuisi tekemään ja ajattelemaan asioita itse. Näin Sisu pysyy kauniisti kontrollissa ja sitä meidän hallitsijat todella haluavat ja arvostavat.<br /><br />PS: Muuan yksityishenkiö Espanjassa ei ole valtaa pitävien kontrolissa ja tämä on pelottava ja todella paha asia, heille.<br /><br /><br /><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viikonloppuna järjestettiin "ääri"oikeistojärjestö Suomen Sisun suurkäräjät jossa järjestölle valittiin puheenjohtaja ja hallitus.

Puheenjohtajana jatkaa Olli Immonen jonka suurin poliittinen teko on ollut kirjottelu facebookkiin yön pimeinä hetkinä ilmeisen humalassa. Kirjoittelusta johtuen hän joutui hetkeksi valtakunnan tuhmaksi pojaksi johon perussuomalainen puolue reagoi voimakkaasti koska julkinen ja kulissien takainen ohjeistus.
Immonen "harjattiin" puhtaaksi jonka jälkeen Immosesta ei ole juurikaan mitään kuulunut. Suomen Sisun puheenjohtajana hän on sentään muistanut käydä haudoilla sekä järjestää hienoja illallisia jossa pöytäliinat ovat suorassa ja puhtaanvalkoisia.

Leikki sikseen. Miten voi parintuhannen jäsenen järjestö olla näin näkymätön, hajuton ja mauton hetkellä jolloin Suomea koettelee pahin kriisi sitten toisen maailmansodan? Ilmeisen helposti. Sisun puheenjohtaja Immonen kun on Perussuomalainen kansanedustaja, puhtaaksi harjattu ja tarkkaan briiffattu miten pitää toimia etteivät ovet sulkeudu ja ura katkea.
Internetin pahat linnut kraakkuvat, että Immosta tämä ei kovin haittaakaan. Hänen suurin unelmansa kun on vetäytyä lapin erämaahan kirjoittamaan suurteos joka muuttaa Suomen tulevaisuuden lopullisesti. Parempaan vai huonompaan, ollakko vaiko eikö olla (selkärankainen)? Tätä historiallista suurteosta joutunemme odottamaan vielä tovin koska vastuuta tuli taas ja Immonen valittiin jatkamaan Sisun johdossa.

Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Teemu Lahtinen. Teemu on yksi neljästä Sisun  perustajista. Hän on kansallismielisen skenen vanha näkyjä ja kokija. Hän oli mukana jo kauan ennen Jussi Halla-Ahon skriptaa ja siinäpä se sitten onkin. Teemu itse ilmoittaa mielenkiinnon kohteisiinsa mm. heraldiikan ja vexillogian. Ei ihme että Sisulla on näyttävä logo. Liput ja viirit näkyy joka nurkassa tarkkaan aseteltuna, silitettyinä ja hyviltä tuoksuvina. Sisällöstä ja teoista viis, kunhan liput ja logot on kohdillaan ja meininki näyttää sivistyneeltä ja arvokkaalta. Voisipa joku jopa käyttää sanaa elitistinen.

Teemun ja isonTeen suhde on moninainen. Teemu itse on kertonut Sisun jo alkuajoista pohtineen poliittisen toiminnan mahdollisuutta. Jopa omaa puoluetta harkittiin mutta lopulta päätettiin uida perussuomalaisten liiveihin. Sieltä käsin Sisu on tuottanut vaalikentille hyödyllisiä rouhijoita perussuomalaisille.
IsoT on kiittänyt ja kuitannut auttamalla uskollista politrukkia Espoon valtuustossa. Syystäkin, onhan Sisun riveistä noussut monta PSn tämän hetken peruspilaria. Viimevuosina kuitenkin Sisulaiset ovat ajatuneet hiukan sivuraiteille puolueen sisällä ja osa on joutunut jopa eroamaan Sisusta koska julkinen ja kulissien takainen painostus. On äärimmäisen tärkeää kuitenkin muistaa Sisun olevan perussuomalaisten lompakossa syvällä povitaskussa. Näin yksi potentiaalinen kanava muutokseen suomen kansan eduksi makaa Teemun ja isonTeen ahterin alla tukevasti ja pysyvästi? Saat mitä tilaat, eiku.....

Teemu kyllä tietää paikkansa. Hän on nöyrä ja kuuliainen eikä halua kokea Immosen kohtaloa perussuomalaisten harjakoneessa, se kun tekee kipeää.
Teemun pitkäaikainen häärääminen kansallismielisessä kentässä tuonut hänelle poliiittista uskottavuutta ja pääomaa. Molemmat edellämainitut ovat kuitenkin virheitä katsojan silmässä. Näiden virheiden myötävaikutuksella Teemu on ujuttanut itsensä moneen asemaan josta hän kykenee tarkkaillemaan kansallismielisen kentän tilannetta. Kun tilanne sitä vaatii toimii hän jarrumiehenä isonTeen ja PSn etujen turvaamiseksi.

Suomen Sisun ongelmat kärjistyvät pitkälti näihin kahteen henkilöön jotka ovat keskenään toimineet puheenjohtajina ja erillaisissa Sisun luottamustehtävissä  12-vuotta (Sisu on 18 vuoden ikäinen). Ongelman juurisyynä ovat myös ne uskolliset perussuomalaiset jotka jaksavat uskoa isonTeen leukojen aukomista ja sitä kuumaan ilmaan mitä isonTeen suunnalta sattuu kulloinkin tulemaan. Ei sillä niin väliä jos vähän on ensin takkia käännetty ja lopulta poltettu koska mä voin ja jos tulee tiukka paikka niin soitan nykiin niin saan konsulttiapua isoilta pojilta. Timo from Finland, ready to help!

Jos Suomen Sisu ajaisi suomen kansan asiaa se häätäisi mitäänsanomattomat joutomiehet järjestönsä johdosta. Se alkaisi näkyä huomattavasti enemmän maakuntatason kuin myös valtakunnan politiikassa. Järjestön jäsenmäärällä saataisiin aikaiseksi paljon enemmän kun haudoilla käyntiä, hienoja illallisia  ja tapahtuma johon kukaan ei tullut vaikka jaettiin ilmaisia ämpäreitä, tämä siis jos olisi johtajia eikä haaveilijoita.

Voisiko siis Sisu tehdä enemmän? Olisiko sillä resursseja olla muutosvoima hallitsijoittemme nykyiselle kansaa vihaavalle politiikalle?
Miettikää myös miksi perussuomalaiset ja kokoomuslainen ovat järjestön johdossa? Mikä on heidän tuoma arvonlisä? Miksi muutama kansallismielisenä esiintyvä henkilö pyörittää Sisua näin heikoin tuloksin? Kaikilla mittareilla mitattuna tulokset ovat surkeita. Yritysmaailmassa olisi tällaisella johtamisella tullut kenkää jo vuosia sitten (ilman kultaisia kädenpuristuksia).
Ovatko he aidosti mukana koska rakkaudesta lajiin vai ovatko he vain keräämässä irtopisteitä sekä tarvittaessa jarrumiehinä jotta Sisu pysyy perussuomalaisten iltapäiväkerhona jossa lapsille kehitetään jotain joskus jotta eivät innostuisi tekemään ja ajattelemaan asioita itse. Näin Sisu pysyy kauniisti kontrollissa ja sitä meidän hallitsijat todella haluavat ja arvostavat.

PS: Muuan yksityishenkiö Espanjassa ei ole valtaa pitävien kontrolissa ja tämä on pelottava ja todella paha asia, heille.




 

]]>
0 http://jarmonevalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225641-sisu-jatkaa-hajuttomana-ja-mauttomana-elakoon-selkarangattomuus#comments Perussuomalaiset Suomen Sisu Suomen tulevaisuus Mon, 07 Nov 2016 03:30:00 +0000 Jarmo Nevalainen http://jarmonevalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225641-sisu-jatkaa-hajuttomana-ja-mauttomana-elakoon-selkarangattomuus
...Suomi 2016... http://anjasalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221640-suomi-2016 <p>&nbsp;</p><p><strong>Suomi vuonna 2016...</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suomi vuonna 2016...</strong></p><p>Suomen geopoliittinen, talouspoliittinen ja yhteiskuntapoliittinen tilanne on eräs maailman vaikeimpia. Suomella on monelta suunnalta tulevia erilaisia muutosta tai uhkaa luovia haasteita, joihin regoidaan kansalliseen menneisyyteen, menneisiin traumoihin ( esim. Ruotsin ja Venäjän alaisuus), menetyksiin (esim. II maailmansota) ja menestyksiin(esim. Suomen kielen perustaminen, yleinen lukutaito, sotakorvausten maksu) perustuvalla kansallisen dynamiikan tavalla joka osin on yleisesti tyypillisitä kaikille kansoille ja osin kansallemme ominaista.</p><p>Seuraavassa luettelo joistakin tekijöistä jotka aiheuttavat psykologisia reaktioita kansallisessa dynamiikassa:</p><p><strong>Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen kasvu: </strong>jatkuvuus, vaillejääminen, voimavarojen väheneminen&nbsp; (continuity, deprivation, lack of resources)</p><p><strong>Velkaantuminen:</strong> uhka&nbsp; jatkuvuudelle ja vaillejääminen köyhtymisen muodossa, polarisaation mahdollisuudet lisääntyvät, taantuminen &nbsp;(threat to continuity, deprivation in the form of lessening funds, increasing possibilities to polarisation, decline)</p><p><strong>Vaihtuvat rajat:</strong> kokonaan uudenlainen mahdollisuus asettaa rajoja, vaikeuksia ryhmän rajojen määrittelyssä, rakenteet kaatuvat (shifting boundaries, difficulties in defining the boundaries and drawing them, the structures are shaking or falling releasing anxiety and causing primitive reactions)</p><p><strong>Organisaatiomuutokset eri tahoilla</strong> (Sosiaali ja terveys sekä koulutus, kuntauudistukset): muutos ja sitä seuraava ahdistus, jatkuvuus uhattuna, vaillejääminen ja rersurssien väheneminen</p><p>(anxiety born out of change, threat of continuity, diminishing resources)</p><p><strong>Turvallisuuspolitiikka ja yhteinen raja Venäjän kanssa 1300 kilometrin matkalta </strong>(rajat ja jatkuvuus ja sitä kautta koko olemassaolo uhattuna): paljon uusia psykologisen sodankäynnin muotoja, joiden piilotajuinen merkitys täytyy kyetä tunnistamaan ja neutraloimaan ( A whole lot of new forms of psychological battle. Their unconscious content has to be recognized and neutralized): pelkoa, primitiivisiä kansallisen dynamiikan reaktioita, defensiivisyyttä, taistelu-pakoa, jumiutumista (fear, primitive reactions of national dynamics, defensiveness, fight-flight and getting stuck.</p><p><strong>Elinkeinoelämän muutokset</strong> &nbsp;(globalisaatio, rakennemuutokset ja työttömyys, nuorten muutto ulkomaille)<strong>:</strong> Muutos ja sen tuoma ahdistus, rajattomuus ja rajojen liikkuvuus, jatkuvuuden uhka, jäsenten menetys, vaillejääminen ( change and the anxiety brought by it, shifting boundaries, threat to continuity, loosing members, deprivation)</p><p>Kun kansallinen ryhmä menettää jäseniään syntyy arvottomuuden ja&nbsp; deprivaation tunteita, kaipausta, pelkoa ja rakenteiden muutosta. Menetys täytyy surra. Samalla syntyy tyhjä tila, jonka hallinnasta kilpaillaan ja taistellaan, syntyy kateuskilpailua ja valtapelejä. Nuorten suomalaisten menetys ulkomaille töihin on dynaamisesti vaikeampaa kuin maahanmuuttajien liittäminen ryhmään. Jos ei oteta huomioon maahanmuuttajiin liittyviä rasistisia elementtejä (vertaa karjalaiset).</p><p><strong>Pakolaiskysymykset </strong>&nbsp;(kyettävä liittämään kansalliseen ryhmään uusia henkilöitä, myös rasismi ja fasismi, rersurssien jako useammalle, vaillejääminen): paljon kateutta vähemmän jaettavan pelossa, tuhoavaa kateutta, kateuskilpailua, valtataisteluita. Integrointi edellyttää työtä ja investointeja. Uusien kansalaisten liittämisen synnyttämä pelko ja ahdistus ( a lot of envy in the fear of less to share, change, changes in all structures of the nation, power struggle, competition, destructive envy, the organizational changes causing fear and anxiety)</p><p><strong>Epävarmuus kuuluvuudesta EU:hun </strong>&nbsp;&nbsp;(Kreikan, Brexitin ja Turkin tapahtumien seuraukset): uhka jatkuvuuden katkeamisesta, muutos ja sen synnyttämä ahdistus, taloudellisten menetysten pelko (threat of loosing continuity and anxiety caused by this, fear of decline and&nbsp; economical losses)</p><p><em>Jo yhdenkin tällaisen toimintakentän muutos järkyttää sisäistä integraatiota. Ne vapauttavat mm raivoa, vihaa, vaillejäämisen ja menetyksen tunteita, &nbsp;pelkoa, epävarmuutta, ahdistuneisuutta ja niiden seurauksena </em></p><p><strong>monenlaisia kansallisen dynamiikan ilmiöitä</strong>:</p><ol><li>Aletaan huolestua pelkästään ryhmän tapahtumista: kuka on ryhmän jäsen, kuka kuuluu ja kuka ei jne. Ei hoideta perustehtävää eli tehdä työtä (vrt työttömyyden kasvu)</li><li>Huoli kansakunnan &nbsp;jatkuvuudesta nousee keskeiseksi teemaksi.</li><li>Unohdetaan käsitys ajasta.</li><li>Lakataan keskittymästä niihin tehtäviin, joita kansakunnan tulisi suorittaa: työ, koulutus, lastenhoito, vanhusten hoito, poliittiset päätökset jne.</li><li>Syntyy paljon vastakkainasettelua ja ääriajattelut nostavat päätään.</li><li>Kansalliseen toimintakenttään vapautunut ahdistuneisuus saa ihmiset tarrautumaan menneeseen ja syntyy muutosvastarintaa.</li><li>Jumiudutaan, eikä kyetä toimimaan tai tekemään päätöksiä</li><li>Ongelmat ja niiden syyt irrotetaan niiden kontekstista ja projisoidaan ulos; ulkoinen vihollinen ja sisäinen vihollinen. Tämän seurauksena ongelmia ei voida ratkaista. Vrt Vanhanen, Tynkkynen, Orpo</li></ol><p><em>&nbsp;Juuri kyky muutokseen on selviytymisemme edellytys. </em></p><p>i) Pysähtyneenä, jäätyneenä eli hoitamattomana tai integroimattomana vastakkainasettelusta seuraa pirstoutumista joka edelleen rapistuttaa toimintamahdollisuuksia.</p><p>j) Kadotetaan ajatus vastavuoroisesta riippuvuudesta (interdependency) selviytymisen edellytyksenä eikä kyetä enää toimimaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Syntyy asetelmia joissa jäädään jumiin. Ei kyetä yhteistyöhön, ei kyetä liitttämään tai luovuttamaan jäseniä, ei kyetä päätöksentekoon tai tekemään ratkaisuja, ei kyetä muutokseen ja selviytyminen alkaa vaikuttaa epävarmalta. Tämä luo uusia uhkia jatkuvuudelle ja kierre syvenee.</p><p>&nbsp;Syntyy paljon erilaista ja eri muotoista</p><p><strong>defensiivistä käyttäytymistä:</strong></p><ol><li>valekorjauksia, b) hätäratkaisuja, c) ristiriitoja jotka syövät toisiaan, d) kieltämistä, e) epäuskoa, f) taistelu- pakoreaktioita, g) kontrollointia eli kuvitelmia siitä että näitä prosesseja voitaisiin hallita määräämällä, oikeudenkäynneillä, sensuurilla tai yksinkertaisesti kieltämällä ihmisiä puhumasta. Defensiivisyys vastavuoroisen riippuvuuden suhteen luo h) pompottamista i) hyvä-veli korruptiota joka estää todellisten kykyjen nousun ja uuden syntymisen, j) on naisten piilotajuista alistamita, k) etsitään syyllisiä ja vihollisia, ulkopuolelta ja sisäpuolelta.</li></ol><p>Kansallista dynamiikkaa voidaan tarkastella joidenkin psykologisten teemojen ympäriltä, joilla on ilmenemismuotonsa arkipäivän yhteiskuntaeämässä:</p><p>Näitä ovat mm: sosiaalisissa alaryhmissä hautova viha (herraviha), &nbsp;korruptio eri muodoissaan, fasismi, rasismi, suhtautuminen homoseksuaalisuuteen, suhtautuminen tasa-arvoon, erilaiset sukupolvien vaihdokset, rajojen liikuteltavuus, muutosvastarinta, tunne jatkuvuudesta,&nbsp; jumiutuminen ja tehottomuus, passiviseksi heittäytyminen, vastakkainasettelu ja poliittinen likvidointi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;Näitä ilmiöitä voidaan tarkastella myös niiden negaatioina. Voidaan ajatella että ne ovat sitoutumatonta tai huonosti kanavoitua energiaa, joka oikein ymmärrettynä ja kohdeltuna lisäävät kansamme sisäistä integraatiota, synnyttävät elinvoimaa ja lisäävät &nbsp;toimintakykyä.</p><p>Hilary Clintonin ja Donald Trumpin vaalikamppailussa on pitkälle kyse sukupuolesta. Hilary on nainen miesten areenalla. Lähestulkoon kaikki mitä Trump sanoo on sellaista mitä naisia halveksivat macho miehet sanovat. Tätä alettiin konfrontoida USA:ssa. Vaikutus oli välitön kun Michelle Obama kertoi julkisuudessa kuinka vaikea on kasvataa tyttöjä Valkoisen Talon rasistisessa tunneilmastossa. Michelle puhui sukupuolten tasa-arvosta vaikka lauseen ilmiasu puhui rasismista. &nbsp;Tilanne helpottui entisestään kun Chelsea Clinton tuli julkisuuteen ja kertoi äitinsä hyvästä sydämestä ja voidaan sanoa että se kenties saatiin hallintaan, kun Obama 55 vuotis- syntymäpäivänään julkaisi naistenlehdissä kirjoituksen feminismistä. Tänään (10.8.2016) näin Hilaryn esiintyvän TV:ssä kirkkaanpunaisessa housupuvussa. Sukupuolten eroja korostetaan: Hilary käy kampanjaa naisena.</p><p>Jos ei havainnut vaalitaistelussa sukupuolikysymystä, vaikutti Trumpin eteneminen järjettömältä, suorastaan hullulta.</p><p>&nbsp;</p><p>Obaman valtakauden loppu lähestyy. Se on uhka jatkuvuudelle. Mustat ovat alkaneet reagoida poliisien heihin kohdistuvaan lisääntyneeseen väkivaltaan: Nyt mustia saa taas kohdella kaltoin, kun musta presidentti väistyy. Syntyi levottomuuksia ja vastakkainasettelua ihonvärin perusteella. Tilanne rauhoittui nopeasti kun Obama esitti paradoksaalisen interventionsa: &rdquo;Me emme ole niin kahtiajakautuneita kuin luulemme&rdquo;. Edellisissä rotumellakoissa, joita ei saatu rauhoittumaan hän ilmoitti: &rdquo;On oikein olla vihainen, mutta on väärin käyttää väkivaltaa&rdquo;. Näin hän pirstoi kärjen agressiolta.</p><p>Englannin tuleva pääministeri Theresa May sanoi valituksi tultuaan: &rdquo;Elän yhtenäisessä maassa&rdquo;.</p><p>Suomessa puolestaan pääministeri ilmoitti että &rdquo;Keskustelu Brexitistä on nyt loppu. Se on uhka kansalliselle turvallisuudelle.&rdquo;</p><p>Valitettvasti turvattomuus, pelko jatkuvuudesta ja muutoksen synnyttämä ahdistuneisuus ei pysy kansakunnan kannen alla Timo Soinin hyvää toivovista lausunnoista huolimatta. Viime päivinä on noussut uutisiin Sebastian Tynkysen poliisikuulustelut.</p><p>Hänen kauttaan tulevat kuuluville mm seuraavat asiat kansallisessa dynamiikassa:</p><ol><li>sukupovien vaihdos (generational changes)</li><li>liikuteltavat rajat (shifting boundaries)</li><li>pakolaiskysymykset ( fight-flight) (shifting boundaries)</li><li>kuuluminen EU:hun (fight-flight) (shifting boundaries)</li></ol><p>Sebastian Tynkkynen edustaa kansallisessa dynamiikassa nuoren ja vanhemman sukupolven välistä ristiriitaa suhteessaan Timo Soiniin. Hän edustaa myös liikuteltavia rajoja ja pakoa nykytilanteesta. Irti EU:sta, pakolaiset ulos, muslimit kotiin kuvastaa halua ratkaista tilanne pakenemalla.Tällainen ajattelu on epärealistista. Tilanteestamme selviytyminen ei tapahdu pakenemalla vaan työtä tekemällä. &nbsp;Ratkaisuyritykset irtiottojen avulla&nbsp; ovat ominaisia erityisesti nuorille. On hyvä muistaa, kun asiaa yritetään ratkaista poistamalla Tynkkynen kuvioista, että fight-flight on split ja vastakkaiset mielipiteet jakautuvat kokolailla tasan: Tynkkysen puolesta ja Tynkkystä vastaan. Tynkkysen poliisitutkinta&nbsp; ja &nbsp;puolueesta erottaminen ovat toimia joissa taistelu-pakoon vastataan taistelu-paolla ja tilanne kärjistyy (Brexit). Se tuottaa fragmentoitumista ja splittejä eikä suinkaan työn iloa, harmoniaa ja integraatiota.</p><p>Tynkkysen tapaukseen täytyy liittää aspekti häneen henkilöityvästä sukupolvien kierrosta.</p><p><strong>&nbsp;On syytä kysyä: &nbsp;Voimmeko nimetä&nbsp; oman jälkikasvumme tulevaisuutemme uhaksi?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tunteet ovat ja elävät omaa aikaansa, jos niitä ei hoideta, ne pullahtavat pintaan yllättävissä kohdissa. Niitä ei kiellettyinä ja poistorjuttuina kyetä hallitsemaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Presidentti Niinistö kutsui Putinin Suomeen ja teki Nato maiden kokouksessa ehdotuksen että sovittaisiin että sotilaslentokoneet lentäisivät Itämerellä responderit päällä. Venäjän varapuolustusministeri on esittänyt ajatuksen sotilaallisista neuvotteluista, joihin kutsuttaisiin EU:n Nato maat sekä Suomi ja Ruotsi.</p><p>Matti Vanhanen kommentoi asiaa 5.8.2016:</p><p>&rdquo;Osaan hyvin kuvitella, että lännessä mietityttää aloitteeseen sisältyvä ajattelu, käsitellä Itämerta ja Venäjän rajaa lähellä olevia alueita erillään laajemmasta kontekstista. Suomelle tämä ei voi olla ongelma.&rdquo;</p><p>&nbsp;Tässä puheenvuorossa projisoidaan pyrkimykset EU:n hajoittamiseta jonnekin länteen ja kielletään niiden alkuperä. Viesti hämärtää kansallista todellisuudentajua sillä hajoittajat ja juonittelijat on viestissä asetettu nurinpäin. Mikäli viesti ymmärretään niikuin se sanotaan, niin silloin viitataan &rsquo;pahaan lännessä&rsquo; ja meidän tulisi sen seurauksena pyrkiä irrottautumaan EU:sta. Kun samaan aikaan poliittisten päättäjien toimesta ilmoitetaan, että EU erosta ei voida edes puhua, jää kansakunta hämmennyksen valtaan. Missä on Vanhasen lausumaan sisältyvä vihollinen? Kun vihollista ei nimetä, syntyy vainoharhaisuutta. Jos vihollinen ei ole lännessä eikä idässä ei siis ulkopuolella, sen täytyy olla sisäpuolella. Silloin ryhdytään etsimään sisäistä vihollista. (8.8.2016 uutisoidaan Sebastian Tynkkysen poliisitutkinnasta: vihollinen on löytynyt). Syntyy epäluottamusta ja yhteistyö häiriintyy. Ei voida keskittyä työhön ja tuottavuuteen, koska ei ole keskinäistä luottamusta: työttömyys kasvaa, syrjäytyminen lisääntyy, ollaan neuvottomia, lamaannutaan jne. &nbsp;</p><p>Syntyy dynaamisia vaikeuksia, esimerkiksi jumiutumista, jota Petteri Orpo samaan aikaan kommentoi työttömyyden&nbsp; jatkumisena 9.8.2016.&nbsp;&nbsp;</p><p>Ongelmat eivät häviä sillä, että ne irroitetaan ympäristöstään ja projisoidaan muualle. &nbsp;</p><p>Vanhasen kommentti kieltää paitsi vastavuoroisen riippuvuutemme EU:sta, myös ne lojaliteetit, mitä tällainen riippuvuus edellyttää. Se kieltää myös kutsun herättämän pelon ja epävarmuuden ja tarkoituksellisesti kylvää paranoiaa kansakunnan dynamiikkaan.</p><p><strong>On syytä arvioita ovatko Vanhasen kommentit uhka yhteiskuntamme turvallisuudelle?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kansallinen dynamiikka <em>tutkii vain psykologisia ilmiöitä</em> poliittisten tapahtumien seurauksena. Poliittiset päätökset sinällään eivät kuulu tälle kentälle.</p><p>Petteri Orpo lausui työttömyydestä ja taloustilanteestamme (9.8.2016) : Mikäli työttömyyttä ei saada laskuun, seuraa lisää leikkauksia keväällä.</p><p>Kansallinen tunnevuorovaikutus ei voi sietää aikaa. Jos johtaja puhuu ajasta, hänen suosionsa laskee välittömästi. Kun Obamasta tuli Nobel palkinnon seurauksena liian ihannoitu ja oli vaara hänen suosionsa romahtamisesta hän ilmoitti: &rdquo;Nyt ei ole yhtää aikaa hukattavaksi (talouskriisissä)&rdquo;.</p><p>Jos johtaja on liian ihannoitu, kansa heittäytyy passiiviseksi. Orpo olisi saanut kansan paremmin toimimaan, mikäli hän olisi kannustanut kansalaisia vielä lisäponnistuksiin ja kehunut saavutuksia. Autoritaarinen uhkaus leipäannosten vähenemisestä ei onnistu horisontaalisesti rakentuvissa yhteiskunnissa, mitä kaikki länsimaiset demokratiat tänä päivänä ovat. Viitaus aikaan eli &rdquo;keväällä&rdquo; aiheuttaa sen että kukaan ei reagoi tähän viestiin. Miksi tuhota aikaa, omaa kannatusta ja ihmisten mielenkiintoa julkaisemalla viesti jota kukaan ei kuuntele?</p><p>18.8.2016 Vanhasen ryhmään joku päivä sitten kylvämä paranoia pumpsahtaa pintaan suhteessa presidentti Niinistöön. Niinistöä syytetään juonittelusta venäläisten kanssa respondentti asiassa. Niinistö puolustatuu&nbsp; vetoamalla tehtyihin päätöksiin siitä kuinka avoin ja varma hänen ehdotuksensa on ollut.&nbsp; Mitään riskejä&nbsp; mihinkään suuntaan ei ole. Paranoia, joka on liikkeellä ja joka tällä kertaa sysättiin matkaan Vanhasen toimesta, on paranoiaa. Sellaista vastaan ei voi puolustautua: Kerran kohteen löydettyään, se jatkaa.</p><p>&copy;Anja Salmi</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomi vuonna 2016...

 

 

 

Suomi vuonna 2016...

Suomen geopoliittinen, talouspoliittinen ja yhteiskuntapoliittinen tilanne on eräs maailman vaikeimpia. Suomella on monelta suunnalta tulevia erilaisia muutosta tai uhkaa luovia haasteita, joihin regoidaan kansalliseen menneisyyteen, menneisiin traumoihin ( esim. Ruotsin ja Venäjän alaisuus), menetyksiin (esim. II maailmansota) ja menestyksiin(esim. Suomen kielen perustaminen, yleinen lukutaito, sotakorvausten maksu) perustuvalla kansallisen dynamiikan tavalla joka osin on yleisesti tyypillisitä kaikille kansoille ja osin kansallemme ominaista.

Seuraavassa luettelo joistakin tekijöistä jotka aiheuttavat psykologisia reaktioita kansallisessa dynamiikassa:

Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen kasvu: jatkuvuus, vaillejääminen, voimavarojen väheneminen  (continuity, deprivation, lack of resources)

Velkaantuminen: uhka  jatkuvuudelle ja vaillejääminen köyhtymisen muodossa, polarisaation mahdollisuudet lisääntyvät, taantuminen  (threat to continuity, deprivation in the form of lessening funds, increasing possibilities to polarisation, decline)

Vaihtuvat rajat: kokonaan uudenlainen mahdollisuus asettaa rajoja, vaikeuksia ryhmän rajojen määrittelyssä, rakenteet kaatuvat (shifting boundaries, difficulties in defining the boundaries and drawing them, the structures are shaking or falling releasing anxiety and causing primitive reactions)

Organisaatiomuutokset eri tahoilla (Sosiaali ja terveys sekä koulutus, kuntauudistukset): muutos ja sitä seuraava ahdistus, jatkuvuus uhattuna, vaillejääminen ja rersurssien väheneminen

(anxiety born out of change, threat of continuity, diminishing resources)

Turvallisuuspolitiikka ja yhteinen raja Venäjän kanssa 1300 kilometrin matkalta (rajat ja jatkuvuus ja sitä kautta koko olemassaolo uhattuna): paljon uusia psykologisen sodankäynnin muotoja, joiden piilotajuinen merkitys täytyy kyetä tunnistamaan ja neutraloimaan ( A whole lot of new forms of psychological battle. Their unconscious content has to be recognized and neutralized): pelkoa, primitiivisiä kansallisen dynamiikan reaktioita, defensiivisyyttä, taistelu-pakoa, jumiutumista (fear, primitive reactions of national dynamics, defensiveness, fight-flight and getting stuck.

Elinkeinoelämän muutokset  (globalisaatio, rakennemuutokset ja työttömyys, nuorten muutto ulkomaille): Muutos ja sen tuoma ahdistus, rajattomuus ja rajojen liikkuvuus, jatkuvuuden uhka, jäsenten menetys, vaillejääminen ( change and the anxiety brought by it, shifting boundaries, threat to continuity, loosing members, deprivation)

Kun kansallinen ryhmä menettää jäseniään syntyy arvottomuuden ja  deprivaation tunteita, kaipausta, pelkoa ja rakenteiden muutosta. Menetys täytyy surra. Samalla syntyy tyhjä tila, jonka hallinnasta kilpaillaan ja taistellaan, syntyy kateuskilpailua ja valtapelejä. Nuorten suomalaisten menetys ulkomaille töihin on dynaamisesti vaikeampaa kuin maahanmuuttajien liittäminen ryhmään. Jos ei oteta huomioon maahanmuuttajiin liittyviä rasistisia elementtejä (vertaa karjalaiset).

Pakolaiskysymykset  (kyettävä liittämään kansalliseen ryhmään uusia henkilöitä, myös rasismi ja fasismi, rersurssien jako useammalle, vaillejääminen): paljon kateutta vähemmän jaettavan pelossa, tuhoavaa kateutta, kateuskilpailua, valtataisteluita. Integrointi edellyttää työtä ja investointeja. Uusien kansalaisten liittämisen synnyttämä pelko ja ahdistus ( a lot of envy in the fear of less to share, change, changes in all structures of the nation, power struggle, competition, destructive envy, the organizational changes causing fear and anxiety)

Epävarmuus kuuluvuudesta EU:hun   (Kreikan, Brexitin ja Turkin tapahtumien seuraukset): uhka jatkuvuuden katkeamisesta, muutos ja sen synnyttämä ahdistus, taloudellisten menetysten pelko (threat of loosing continuity and anxiety caused by this, fear of decline and  economical losses)

Jo yhdenkin tällaisen toimintakentän muutos järkyttää sisäistä integraatiota. Ne vapauttavat mm raivoa, vihaa, vaillejäämisen ja menetyksen tunteita,  pelkoa, epävarmuutta, ahdistuneisuutta ja niiden seurauksena

monenlaisia kansallisen dynamiikan ilmiöitä:

  1. Aletaan huolestua pelkästään ryhmän tapahtumista: kuka on ryhmän jäsen, kuka kuuluu ja kuka ei jne. Ei hoideta perustehtävää eli tehdä työtä (vrt työttömyyden kasvu)
  2. Huoli kansakunnan  jatkuvuudesta nousee keskeiseksi teemaksi.
  3. Unohdetaan käsitys ajasta.
  4. Lakataan keskittymästä niihin tehtäviin, joita kansakunnan tulisi suorittaa: työ, koulutus, lastenhoito, vanhusten hoito, poliittiset päätökset jne.
  5. Syntyy paljon vastakkainasettelua ja ääriajattelut nostavat päätään.
  6. Kansalliseen toimintakenttään vapautunut ahdistuneisuus saa ihmiset tarrautumaan menneeseen ja syntyy muutosvastarintaa.
  7. Jumiudutaan, eikä kyetä toimimaan tai tekemään päätöksiä
  8. Ongelmat ja niiden syyt irrotetaan niiden kontekstista ja projisoidaan ulos; ulkoinen vihollinen ja sisäinen vihollinen. Tämän seurauksena ongelmia ei voida ratkaista. Vrt Vanhanen, Tynkkynen, Orpo

 Juuri kyky muutokseen on selviytymisemme edellytys.

i) Pysähtyneenä, jäätyneenä eli hoitamattomana tai integroimattomana vastakkainasettelusta seuraa pirstoutumista joka edelleen rapistuttaa toimintamahdollisuuksia.

j) Kadotetaan ajatus vastavuoroisesta riippuvuudesta (interdependency) selviytymisen edellytyksenä eikä kyetä enää toimimaan.

 

Syntyy asetelmia joissa jäädään jumiin. Ei kyetä yhteistyöhön, ei kyetä liitttämään tai luovuttamaan jäseniä, ei kyetä päätöksentekoon tai tekemään ratkaisuja, ei kyetä muutokseen ja selviytyminen alkaa vaikuttaa epävarmalta. Tämä luo uusia uhkia jatkuvuudelle ja kierre syvenee.

 Syntyy paljon erilaista ja eri muotoista

defensiivistä käyttäytymistä:

  1. valekorjauksia, b) hätäratkaisuja, c) ristiriitoja jotka syövät toisiaan, d) kieltämistä, e) epäuskoa, f) taistelu- pakoreaktioita, g) kontrollointia eli kuvitelmia siitä että näitä prosesseja voitaisiin hallita määräämällä, oikeudenkäynneillä, sensuurilla tai yksinkertaisesti kieltämällä ihmisiä puhumasta. Defensiivisyys vastavuoroisen riippuvuuden suhteen luo h) pompottamista i) hyvä-veli korruptiota joka estää todellisten kykyjen nousun ja uuden syntymisen, j) on naisten piilotajuista alistamita, k) etsitään syyllisiä ja vihollisia, ulkopuolelta ja sisäpuolelta.

Kansallista dynamiikkaa voidaan tarkastella joidenkin psykologisten teemojen ympäriltä, joilla on ilmenemismuotonsa arkipäivän yhteiskuntaeämässä:

Näitä ovat mm: sosiaalisissa alaryhmissä hautova viha (herraviha),  korruptio eri muodoissaan, fasismi, rasismi, suhtautuminen homoseksuaalisuuteen, suhtautuminen tasa-arvoon, erilaiset sukupolvien vaihdokset, rajojen liikuteltavuus, muutosvastarinta, tunne jatkuvuudesta,  jumiutuminen ja tehottomuus, passiviseksi heittäytyminen, vastakkainasettelu ja poliittinen likvidointi.

 

 Näitä ilmiöitä voidaan tarkastella myös niiden negaatioina. Voidaan ajatella että ne ovat sitoutumatonta tai huonosti kanavoitua energiaa, joka oikein ymmärrettynä ja kohdeltuna lisäävät kansamme sisäistä integraatiota, synnyttävät elinvoimaa ja lisäävät  toimintakykyä.

Hilary Clintonin ja Donald Trumpin vaalikamppailussa on pitkälle kyse sukupuolesta. Hilary on nainen miesten areenalla. Lähestulkoon kaikki mitä Trump sanoo on sellaista mitä naisia halveksivat macho miehet sanovat. Tätä alettiin konfrontoida USA:ssa. Vaikutus oli välitön kun Michelle Obama kertoi julkisuudessa kuinka vaikea on kasvataa tyttöjä Valkoisen Talon rasistisessa tunneilmastossa. Michelle puhui sukupuolten tasa-arvosta vaikka lauseen ilmiasu puhui rasismista.  Tilanne helpottui entisestään kun Chelsea Clinton tuli julkisuuteen ja kertoi äitinsä hyvästä sydämestä ja voidaan sanoa että se kenties saatiin hallintaan, kun Obama 55 vuotis- syntymäpäivänään julkaisi naistenlehdissä kirjoituksen feminismistä. Tänään (10.8.2016) näin Hilaryn esiintyvän TV:ssä kirkkaanpunaisessa housupuvussa. Sukupuolten eroja korostetaan: Hilary käy kampanjaa naisena.

Jos ei havainnut vaalitaistelussa sukupuolikysymystä, vaikutti Trumpin eteneminen järjettömältä, suorastaan hullulta.

 

Obaman valtakauden loppu lähestyy. Se on uhka jatkuvuudelle. Mustat ovat alkaneet reagoida poliisien heihin kohdistuvaan lisääntyneeseen väkivaltaan: Nyt mustia saa taas kohdella kaltoin, kun musta presidentti väistyy. Syntyi levottomuuksia ja vastakkainasettelua ihonvärin perusteella. Tilanne rauhoittui nopeasti kun Obama esitti paradoksaalisen interventionsa: ”Me emme ole niin kahtiajakautuneita kuin luulemme”. Edellisissä rotumellakoissa, joita ei saatu rauhoittumaan hän ilmoitti: ”On oikein olla vihainen, mutta on väärin käyttää väkivaltaa”. Näin hän pirstoi kärjen agressiolta.

Englannin tuleva pääministeri Theresa May sanoi valituksi tultuaan: ”Elän yhtenäisessä maassa”.

Suomessa puolestaan pääministeri ilmoitti että ”Keskustelu Brexitistä on nyt loppu. Se on uhka kansalliselle turvallisuudelle.”

Valitettvasti turvattomuus, pelko jatkuvuudesta ja muutoksen synnyttämä ahdistuneisuus ei pysy kansakunnan kannen alla Timo Soinin hyvää toivovista lausunnoista huolimatta. Viime päivinä on noussut uutisiin Sebastian Tynkysen poliisikuulustelut.

Hänen kauttaan tulevat kuuluville mm seuraavat asiat kansallisessa dynamiikassa:

  1. sukupovien vaihdos (generational changes)
  2. liikuteltavat rajat (shifting boundaries)
  3. pakolaiskysymykset ( fight-flight) (shifting boundaries)
  4. kuuluminen EU:hun (fight-flight) (shifting boundaries)

Sebastian Tynkkynen edustaa kansallisessa dynamiikassa nuoren ja vanhemman sukupolven välistä ristiriitaa suhteessaan Timo Soiniin. Hän edustaa myös liikuteltavia rajoja ja pakoa nykytilanteesta. Irti EU:sta, pakolaiset ulos, muslimit kotiin kuvastaa halua ratkaista tilanne pakenemalla.Tällainen ajattelu on epärealistista. Tilanteestamme selviytyminen ei tapahdu pakenemalla vaan työtä tekemällä.  Ratkaisuyritykset irtiottojen avulla  ovat ominaisia erityisesti nuorille. On hyvä muistaa, kun asiaa yritetään ratkaista poistamalla Tynkkynen kuvioista, että fight-flight on split ja vastakkaiset mielipiteet jakautuvat kokolailla tasan: Tynkkysen puolesta ja Tynkkystä vastaan. Tynkkysen poliisitutkinta  ja  puolueesta erottaminen ovat toimia joissa taistelu-pakoon vastataan taistelu-paolla ja tilanne kärjistyy (Brexit). Se tuottaa fragmentoitumista ja splittejä eikä suinkaan työn iloa, harmoniaa ja integraatiota.

Tynkkysen tapaukseen täytyy liittää aspekti häneen henkilöityvästä sukupolvien kierrosta.

 On syytä kysyä:  Voimmeko nimetä  oman jälkikasvumme tulevaisuutemme uhaksi?

 

Tunteet ovat ja elävät omaa aikaansa, jos niitä ei hoideta, ne pullahtavat pintaan yllättävissä kohdissa. Niitä ei kiellettyinä ja poistorjuttuina kyetä hallitsemaan.

 

Presidentti Niinistö kutsui Putinin Suomeen ja teki Nato maiden kokouksessa ehdotuksen että sovittaisiin että sotilaslentokoneet lentäisivät Itämerellä responderit päällä. Venäjän varapuolustusministeri on esittänyt ajatuksen sotilaallisista neuvotteluista, joihin kutsuttaisiin EU:n Nato maat sekä Suomi ja Ruotsi.

Matti Vanhanen kommentoi asiaa 5.8.2016:

”Osaan hyvin kuvitella, että lännessä mietityttää aloitteeseen sisältyvä ajattelu, käsitellä Itämerta ja Venäjän rajaa lähellä olevia alueita erillään laajemmasta kontekstista. Suomelle tämä ei voi olla ongelma.”

 Tässä puheenvuorossa projisoidaan pyrkimykset EU:n hajoittamiseta jonnekin länteen ja kielletään niiden alkuperä. Viesti hämärtää kansallista todellisuudentajua sillä hajoittajat ja juonittelijat on viestissä asetettu nurinpäin. Mikäli viesti ymmärretään niikuin se sanotaan, niin silloin viitataan ’pahaan lännessä’ ja meidän tulisi sen seurauksena pyrkiä irrottautumaan EU:sta. Kun samaan aikaan poliittisten päättäjien toimesta ilmoitetaan, että EU erosta ei voida edes puhua, jää kansakunta hämmennyksen valtaan. Missä on Vanhasen lausumaan sisältyvä vihollinen? Kun vihollista ei nimetä, syntyy vainoharhaisuutta. Jos vihollinen ei ole lännessä eikä idässä ei siis ulkopuolella, sen täytyy olla sisäpuolella. Silloin ryhdytään etsimään sisäistä vihollista. (8.8.2016 uutisoidaan Sebastian Tynkkysen poliisitutkinnasta: vihollinen on löytynyt). Syntyy epäluottamusta ja yhteistyö häiriintyy. Ei voida keskittyä työhön ja tuottavuuteen, koska ei ole keskinäistä luottamusta: työttömyys kasvaa, syrjäytyminen lisääntyy, ollaan neuvottomia, lamaannutaan jne.  

Syntyy dynaamisia vaikeuksia, esimerkiksi jumiutumista, jota Petteri Orpo samaan aikaan kommentoi työttömyyden  jatkumisena 9.8.2016.  

Ongelmat eivät häviä sillä, että ne irroitetaan ympäristöstään ja projisoidaan muualle.  

Vanhasen kommentti kieltää paitsi vastavuoroisen riippuvuutemme EU:sta, myös ne lojaliteetit, mitä tällainen riippuvuus edellyttää. Se kieltää myös kutsun herättämän pelon ja epävarmuuden ja tarkoituksellisesti kylvää paranoiaa kansakunnan dynamiikkaan.

On syytä arvioita ovatko Vanhasen kommentit uhka yhteiskuntamme turvallisuudelle?

 

Kansallinen dynamiikka tutkii vain psykologisia ilmiöitä poliittisten tapahtumien seurauksena. Poliittiset päätökset sinällään eivät kuulu tälle kentälle.

Petteri Orpo lausui työttömyydestä ja taloustilanteestamme (9.8.2016) : Mikäli työttömyyttä ei saada laskuun, seuraa lisää leikkauksia keväällä.

Kansallinen tunnevuorovaikutus ei voi sietää aikaa. Jos johtaja puhuu ajasta, hänen suosionsa laskee välittömästi. Kun Obamasta tuli Nobel palkinnon seurauksena liian ihannoitu ja oli vaara hänen suosionsa romahtamisesta hän ilmoitti: ”Nyt ei ole yhtää aikaa hukattavaksi (talouskriisissä)”.

Jos johtaja on liian ihannoitu, kansa heittäytyy passiiviseksi. Orpo olisi saanut kansan paremmin toimimaan, mikäli hän olisi kannustanut kansalaisia vielä lisäponnistuksiin ja kehunut saavutuksia. Autoritaarinen uhkaus leipäannosten vähenemisestä ei onnistu horisontaalisesti rakentuvissa yhteiskunnissa, mitä kaikki länsimaiset demokratiat tänä päivänä ovat. Viitaus aikaan eli ”keväällä” aiheuttaa sen että kukaan ei reagoi tähän viestiin. Miksi tuhota aikaa, omaa kannatusta ja ihmisten mielenkiintoa julkaisemalla viesti jota kukaan ei kuuntele?

18.8.2016 Vanhasen ryhmään joku päivä sitten kylvämä paranoia pumpsahtaa pintaan suhteessa presidentti Niinistöön. Niinistöä syytetään juonittelusta venäläisten kanssa respondentti asiassa. Niinistö puolustatuu  vetoamalla tehtyihin päätöksiin siitä kuinka avoin ja varma hänen ehdotuksensa on ollut.  Mitään riskejä  mihinkään suuntaan ei ole. Paranoia, joka on liikkeellä ja joka tällä kertaa sysättiin matkaan Vanhasen toimesta, on paranoiaa. Sellaista vastaan ei voi puolustautua: Kerran kohteen löydettyään, se jatkaa.

©Anja Salmi

]]>
2 http://anjasalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221640-suomi-2016#comments Suomen tulevaisuus Mon, 22 Aug 2016 17:35:14 +0000 Anja Salmi http://anjasalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221640-suomi-2016
Suomi 2067 http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215249-suomi-2067 <p>Suomi täyttää ensivuonna 100-vuotta mutta halusin tehdä kurkistuksen jo 51 vuoden päähän siitä miltä Suomi ja maailma voisi silloin näyyttää kun tämänpäivän murheet ovat historiaa. Huomautan kuitenkin että tämä on fiktiota ja asiat saattavat muuttua vielä mutta tämä voi kuitenkin olla yksi mahdollisista tulevaisuuksista. Mutta toivon olevani mieluummin useassa kohtaa väärässä sillä surullista olisi ollakkin oikeassa. En tavoittele kirjoituksessani utopiaa enkä dystopiaa.</p><p>On vilkas kevät aamu eräässä Suomalaisessa kaupungissa. Sen jaettu shared space tila toimi enen autoliikenteen käytössä, mutta nyt monet kadut olivat muutettu sellaisiksi yksityisautoilun suosion romahdettua. Sitlti nuo kadut ovat yhä kauniita kivetyksineen ja penkkeineen vaikkei autoliikennettä olekkaan. Rakennuksen tuon kadun reunoilla ovat uusia tai huippu modernisoituja, mikä sinällänsä on harmi koska kyse on sentään vanhasta kaupunginosasta. Tilan katulamppuihin, opastaluihin ja ns &quot;bussipysäkkeihin&quot; tuottavat sähkön kotimaiset tuuliruuvit ja jotkin lampuista on vielä muotoiltu erikseen puun näköisiksi. Niiden tuuliruuvilehvien tarkoitus on viilentää helteisen kaupungin jalankulkijoita. Ihmiset kulkevat kaduilla paljon tänäpäivänä jaloin mutta joillain kulkijalla saattaa olla allaan lainattu polkupyörä tai netistä ostamansa tasapainoskootteri. Skootterit ovat veikeitä vempeleitä mutta niiden kilpailijaksi on noussut Lexusin leijulauta jonka hinta on laskenut kuluttaja tasolle. Väistettyäni yhtä ulkomaalaistaustaista tasapainoskootterilla huristelijaa, katsahdan taivaalle ja tuumin miltä se saattoi näyttää ennen kuin se täyttyi postia toimittavista robokoptereista, lennokeista ja drooneista. Jotkut vielä puhuvat paljon että taivas oli heidän nuoruudessaan kauniimpi ilman niitä ja näin itsekkin muistelen omasta nuoruudestaan. Aluksi koptereita oli ollut Postilla käytössä vain muutama mutta kun erikoistavakauppa ja päivittäistavara kauppa olivat muuttaneet lopullisesti nettiin oli taivas täyttynyt ihmisten ruokaostoksista ja muista paketeista. Jatkan kuitenkin aamukävelyä tekniset älyvaatteet ylläni vaikken niitä mielelläni pitäisi. Niillä yksityistetty terveydenhuolto kuitenkin pystyy live-seuraamaan terveydentilaani ja tarpeenvaatiessa voin itsekkin tarkistaa pulssini ja verensokerini älylaitteeni sovelluksesta. Yhä kuluttajat ovat kuitenkin huolissaan siitä että älyvaatteet ovat uhka yksityisyydelle ja yleisessä tiedossa onkin että yksityinen terveydenhuolto käyttää niiden tuottamaa tietoa markkinoinnissa kuten Google käytti hakuja 2000-luvun alussa. Nuo vaatteet myös lähettävät viestin älykellooni jos olen paikoillani liian pitkään. Niimpä havahdunkin kun kello piippaa ja jatkan jälleen matkaa. Kulejen ohi muutaman sushiravintolan ja parin hyöteinsravintolan kunnes saavun kantakahvilaani juomaan parikuppia ja ajattelen että voisin helteisenpäivän vuoksi tilata vielä annoksen jäätelöä. Ravintolat ja kahvilat ovatkin vallanneet liki joka liiketilan sen jälkeen kun myymälät siirtyivät kokonaan nettiin ja harvassa asunnossa on enään oma keittiö. Jään hetkeksi seisomaan siihen kahvilan terassille kuunnellakseni mitä älylaitteisiin tuijottavat ihmiset keskustelevat. Joku jaksaa yhä jauhaa ilmastonmuutoksesta, toiset taas valittelee hyvien uutisten puutetta. Jollain on kuulema jopa lemmikkikoira hajonnut yhteyden otossa robotti-imurinkanssa ja molemmat on viety korjattavaksi elektroniikka huoltoon joita vähintään pari joka korttelissa. Tuottoisaa bisnestä sellaisen yrityksen pyörittäminen onkin sillä ihisillä on niinpaljon nykyään ympärillään elektroniikka sälää. Lykelloni piipittäessä päätän siirtyä viimein istumaan jolloin kömpelön tarjoiluvaunun näköinen tarjoilijarobotti saapuu luokseni vastaanottamaan tilaukseni, kukakohan lienee sen lempeän naisäänen taustalla. Teen kuitenkin tilaukseni ja enen lähtöään robottitarjoilija 3D-tulostaa minulle siihen pöytään alkupalat, pyramidin muotoisia Macaronsseja. Hyvänmakuisia Ranskalaisia marenkileivonnaisia vaikken niistä vieläkään piittaa. Siinä odotellessani että robottikokki valmistaa kahvin ja tilaamani jäätelöannoksen, avaan älylaitteestani 16G verkossa uutissivuston joka enne oli Hesari mutta on nyt kyhäelmä ihmisten blogeja ja Facebook päivityksiä. Robottikokit muuten nousivat suosituilsi 30-luvulla samaan aikaan kun pitkittynyt talouden taantuma oli kaatanut perinteisen median ja korvannut sen SoMella. Ensin nuo kokit olivat yleistyneet nopeasti Aasiassa ja kun pikaruokalat ottivat ne käyttöönsä länsimaissa alkoivat muutkin panostaa niihin. Mutta alan nyt lukemaan päivän uutisia:</p><p>&quot;<em><strong>Onnea 150 vuotiaalle Suomelle!</strong></em>&quot; - Näin on moni päivittänyt käyttäjäprofiilissaan ja siksi se on uutisena ensimmäisenä. Mietin onko Suomi kuitenkaan enään itsenäinen, maailma kun omi mullistunut suuresti sitten 2010-luvun laman. Ensinnäkin Euroopan Unioni oli romahtanut tuon laman seurauksena eikä silloin asiaa helpottanut että Lähi-Idästä tulleet pakolaiset kaksinkertasitivat muutamassa vuodessa Euroopan väkiluvun. Sitten vuonna 2025 Suomi oli liittynyt osaksi Naton sotilasliittoa ja luopunut samallaan omasta armeijastaan luottaen siihen, että kriisin uhatessa Naton joukot tulevat puolustamaan Suomea. Toki geopoliittinen tilannekkin oli muuttunut Venäjän romahdettua ja sen hajottua useiksi pienemmiksi valtioiksi joista tärkeimmät Suomen kumppanit olivat Karjala sekä Novgorod ja siihen liitetty Leningradin alue. Pihkovan Venäjä oli vuosia sitten enen romahtamistaan myynyt pilkkahintaan Virolle, josta oli noussut Itämeren talousmahti. Euroopan Unionin ja Venäjän hajoaminen oli kuitenkin pakottanut pohjoismaat perustamaan oman talousunioninsa. Sitten katson seuraavaa uutista:</p><p>&quot;<em><strong>Kaivinkoneet mylläävät Kaivopuistossa, vihervasemmisto osoittaa mieltää</strong></em>&quot; - Helsinki oli jatkanut pitkään jo rakentamista ja uusia pilvenpiirtäjiä oli noussut ympäri Pääkaupunkiseutua joka oli yhdistetty yhdeksi isoksi metropoli kaupungiksi. Varsinkin rankentaminen Viron niemelle oli kiihtynyt vaikka sitä oltiikin pidetty aluksi täyteen akennettuna, ihmiset olivat kuitenkin nostaneet haloon vahojen rakennusten kuten vanhaa Rautatieaseman (Eliel Saarinen) ja Uspenskin katedraalin (Aleksei M. Gornostajev) purkamisseta Helsingin rakennushuumassa. Joitain vuosia sitten Vihervasemmisto oli nostanut haloon Töölönlahden ja Eteläsataman altaan täyttämisestä rakennusmaaksi. Nyt kaivopuiston ja sen viereisen huvila-alueen tilalle oltiin alurttu rakentamaan pienkerrostalo aluetta. Myöskin pitkään käynissä oli ollut hanke muuttaa sisääntuloväylät bulevardeiksi mutta nyttemmin bulevardisoinnin kohteena oli ollut jo kehä ykkösen väylä mikä kertoi siitä kuinka nopeasti kaupungin keskusta-alue laajeni. Kaikki eivät olleet kuitenkaan mielissään bulevardisoinnista mtta mielet olivat muuttuneet yksityis autoilun suosion romahdettua. Suljen uutisen ja siirryn seuraavaan:</p><p>&quot;<em><strong>Vuoto Transatlantin tunnelissa pysäyttää mannertenvälisen liikenteen kuukausiksi</strong></em>&quot; - Moni olikin epäillyt moisen tyhjiöputken rakentamista Pohjois-Amerikan ja Euroopan välille peläten mannerliikunnon aiheuttavan vielä ongelmia. Alunperin kallis tunneli oli rakennettu matkustajaliikennettä varten lentoliikenteen suosion laskettua. Lentomatkustamisen suosio oli alkanut aikoinaan hiipua polttoaine pulan iskettyä mutta kun aurinkovoima läi läpi lentoliikenteessä, oli tyhjiöputken matkustaja määrät romahtaneet ja nyt sitä käytettiinkin enemmän rahtiliikenteeseen. Myöskin joitain vuosia siten olivat valmistuneet tunneliyhteydet Helsingistä Tallinnaan ja Turusta Tukholmaan. Ne olivat oikeastaan onnistuneet vain pohjoismaiden ja Baltianmaiden yhteisrahoituksella sillä projekti oli tullut erittäin kalliiksi. Liikenne oli muutenkin mullistunut lyhyessä ajassa. Monissa kaupungeissa on aurinkokennoja hyödyntäviä pikaraitioteitä ja isoimpiinkaupunkeihin kuten Maailmanpääkaupungiksi nousseeseen Dubaihin oli rakennettu laajat, tuulivoimaa hyödynrävät metroverkot. Ikävä kyllä Suomessa VR on historiaa. Moni muisteleekin aikaa ilman junalippujen kytkytarjouksia. 2020-luvulla julkisten junien tilalle tuli yksityisten yhtiöiden kiskobussit, mutta onnistuu matkantaitto kaupunkien välillä niilläkin. Omia henkilöautoja on oikeastaan harvalla sillä robottiautojen myötä pienautoilusta on enimmäkseen tullut julkista liikennettä ja niitä tiltaan aurinkokennoin varustetuilta latausasemilta kuin takseja. Sitten siirrynkin seuraavaan uutiseen:</p><p>&quot;<em><strong>TIPP saatiin viimeinkin solmittua</strong></em>&quot; - Tuota vapaakauppasopimusta oli yritetty sopia jo 2010-luvulta. Aluksi olikin näyttänyt että sopimus kaatuisi mutta Yhdysvallat jatkoivat sitkeästi sen sopimista vaikka Euroopan Unionista aika oli jo jättänyt. Enään ei kuitenkaan tarvinnut olla huolissaan siitä että vapaakauppasopimus toisi Euroopan markkinoille gm-tuotteet sillä ne olivat tullut jo omia aikojaa talousmyllerrysten seurauksena, tilaamani jäätelöannokseen kuuluukin GM muunneltu banaani jonka väri on muutettu siniseksi ja punapilkulliseksi. Toisaalta ei sitä voisi enään kutsua oikeastaan banaaniksi sillä sen makua oli muutettu niin että se vaihteli syöjän mielialan mukaan. Muutokset olivat myös siirtäneet kaupungistumisen myötä ruuantuotannon keskelle kaupunkia (Vertical Farming) ja nyt joka kaupungissa viljeltiin omat ruuat joten tilaamani panaanisoijajäätelö ja kahvi ovat Suomessa kasvatettuja. Riippakivi tuosta kuihtuneesta sopimuksesta lienee kuitenkin tulee sillä Kiina oli ajat sitten peitonnut Yhdysvallat talousmahtina ja noussut vauhdilla länsimaaksi. Sitten siirrynkin seuraavaan:</p><p>&quot;<em><strong>CERN aloittaa ensikuussa tuottamaan sähköä</strong></em>&quot; - Viimeinkin, miltein loputon märää energiaa Euroopalle. Pula öljystä oli muutenkin johtanut perinteisten polttoaineiden käytön vähenemiseen ja sen seurauksena uusiutuvien energiamuotojen tuottaminen oli tehnyt valtavia harppauksia osin pakon edestä. Suurin projekti oli aurinkokeräinvoimalan rakentaminen Saharaan joka nyt tuotti suurimman osan maailman tarvitasemasta energiasta, se oli samalla tehnyt ydinvoimaloista siirtymävaiheen ja joitain voimaloita oli puhdistamisen jälkeen muutettu museoiksi kuten suosituksi turistikohteeksi noussut Zernobylin ydinvoimala ja samalla vanhasta autiokaupugista oli kasvanut Ukrainan toiseksisuurin kaupunki. Nykyään aurinkopaneeleja ja tuuliruuveja näkeekin jokapuolella sillä ne luovat omanlaista kauneutta kaupunkikuvaan, eräs jooga ja meditaatio seura hankkikin joukkorahoituksella yhteen kaupunhin puistoista koristeeksi tuuliruuveja joiden ympärille he kokoontuvat harjoittamaan liikettään. Siirrynkin seuraavaan uutiseen:</p><p>&quot;<em><strong>Marsissa vihkitty ensimmäinen pari, katso hääkuvat!</strong></em>&quot; - kolmisenkymmentä vuotta sitten oli jännitetty televisioruutujen ääressä kun ensimmäiset ihmiset olivat lähetettyaurinkopurjeella varustetulla aluksella Marsiin. Sitä olikin jännittävää surata sillä avaruusromut aiheuttivat joitainongelmia poistuessa Maan kiertoradalla mutta onneksi siitä olivat selvinneet. Pien senjälkeen aloitettiin lähettämään Marsiin lisää ihmisiä sillä paluuta sieltä ei ollutja sinne nousikin nopeasti siirtokunta josta lähetettiin reality ohjelmaa MarsOne kanavalla. Alankomaalainen yhtiö joka omistaa kanavan oli niitä ensimmäisiä jotka lähettivät ihmisiä Marsiin. Alunperin oli tarkoitus lähettää ensimmäinen miehitetty lento 2024 mutta laukaisu venyi vuodella. Ihminen oli jälleen alkanut valloittaa avaruutta pitkän tauon jälkeen ja ja varsinkin asteroidivyöhykkeelle oli noussut kaivoksia ja myös kuussa oli jonkin aikaa kaivos mutta sitten ihmisten vaatimuksesta YK julisti Kuun maailman perintökohteeksi ja maahan asti näkynyt kaivos purettiin Kuusta. Katsahdan älykelloa ja sitten kahvilan ovelle. Koko aamun kahvilassa on ollut ruuhkaa ja tarjoilijarobotti ilmoittikin että tilauksen kanssa voi mennä hetki. Kaippa saan juomani piakkoin. Palaan kuitenkin vielä älylaitteeni ääreen:</p><p>&quot;<em><strong>Kristinusko jatkaa kuolemaa, kannatus putoaa yhä</strong></em>&quot; - Voisi ajatella että maallistuminen 2000-luvun alussa olisi johtanut kirkon kannatuksen laskemiseen mutta uskonnollisuus oli tullut uudelleen muotiin kirkon vahvasti liberalisoiduttua. Kirkon liberalisoituminen johti pian samaasukupuoltaolevien parien vihkimisen sallimiseen 2020-luvun alkupuolella. Aiheuttihan sekin hetken erobuumin ympärimaailmaa mutta ekumeeninen toiminta oli saanut taltutettua islamin uskon radikaalisuuden ja uskonnot tekevätkin nykyään paljon yhteistyötä. Historian suurimman erobuumin kuitenki aiheutti katolisen kirkon naispaavin valinta vaikkei vieläkään osta sanoa miksi ihmiset niin tekevät. Naispaavi on kuitenkin jo historian toinen sillä historiankirjoihin on hyväksytty legenda naispaavi Johanna Anclicuksesta, jonka paavin ura päättyi skandaalin omaisesti juhlakulkueen aikana synnytykseen keskellä katua. Kirkoista eroamisesta huolimatta ihmisten hengellisyys kasvaa lisääntyneen vapaa-ajan seurauksena vaikka se myös aiheuttaa ahdistusta vapaa-ajattelijoiden keskuudessa. Kirkko kuitenkin jatkaa natisemista liitoksistaan ja näistä polttavista asioist tullaan kyllä vielä keskustelemaan vielä tulevaisuudessakin. Jatkan uutisten lukua samalla kun saatuani tilaukseni robottitarjoilijalta joka poukkoilee asiakasruuhkan keskellä.&nbsp;Viimein löydän urheilu sivuston:</p><p>&quot;<em><strong>Ihmeset vaaditaan pois jalkapallokentältä</strong></em>&quot; - Urheilussa on elänyt pitkään ikävä ilmiö, että pelaajat ovat alkaneet käyttämään sijaisrobotteja eikä vammautumisilta sen vuoksi ole vältetty. Yhä useammin otteluissa on pelaajan sijaan nähtykkin robotti. Jalkapallo toki ei ole ainoa jossa käytetään sijaisrobotteja, vaan varakkaimmat ihmiset saattavat lähettää niitä puolestaan kuntosalille tai pilatestunnille. Lääkärit kutsuvat ilmiötä laiskuus epidemiaksi. Ihmisten liikkumista toki on koitettu lisätä moninkeinoin koko kuluneen puolivuosisadan ainaka, milloin on jäjestetty liikunta kamppanjoita ja milloin taas on edelletty perustulon saamiseksi aktiivista lenkkeilyä. Yritykset ovat luitenkin olleet turhia eivätkä kaikki liiku tarpeeksi älyvaatteista ja älykellon piipityksestä huolimatta. Silti aktiivisuusrannekkeen yhdistäminen älykelloon on ollut yksi nokkelimmista keinoista vaikka joskus se ei aina ymmärräkkään että yöllä pitää nukkua. Tietty ihmiset saattavat siltijäädä koukkuun ostamaansa kanavapakettiin tai kiinni virtuaalimaailaan virtuaalilaseillaan. Kuitenkin sitä kuulee kuinka joku kehuu silloin tällöin että virtuaali maailmassa golffinpeluu on parempaa kuin oikealla viheriöllä tai että joku kokee olevansa paeempi tenniksessä virtuaalimaailmassa kuin oikealla kentällä. Tosin 2048 kolmannes kesäolympialaisten lajeista oli jo eSport pelaamista sillä en sitä olisi urheiluksi itse sanoisi.</p><p>Nopean uurheilu-uutisten selailun jälkeen alanki jo tekemään lähtöä kahvilasta teen vielä huomion että joku lukee kirjastosta lainaamaansa perinteistä painettua kirjaa. Sanomalehtiä eiole painettu vuosiin mutta perinteisten kirkojen suosiminen on jatkunut vuosia. Harva kuitenkaan ostaa enään omia kirjoja vaan lukeminen käydään vuokraamasta kirjastosta minkä tunnistaa QR-koodilla ja älysirulla varustetusta kirjaston tunnuksesta. Myös muitakin asioita vuokrataan ja lainataan toisille kuten polkupyörää, pesukonetta ja hiustenkuivaajaa. Siitä on tullut hyvin suosittua ja niin koetaan säästävän myös luontoa ja resursseja. Viimein kun olen lähdössä kahvilasta kiirehtii robottitarjoilija kysymään onko minulla maksusirua kädessä jotta lähtiessä voisin maksaa ostokset. Sama siru toimii myös passina ja kelakorttina mutta sitä kautta on ihmisiin onnistuttu hakkeroitumaan ja jopa murhaamaan. Viimein kun ostokset on maksettu on aika siirtyä harrastusten pariin. Moni suosii urheilua ja taiteita harrastuksina mutta myös erillaiset pajat, seurat, vapaaehtoistyöt ja talkoot ovat ihmisten arkea siinä missä perustulokin. Harrastusten suosio kasvoi sen seurauksena että ihmisten vapaa-ajan määrä kasvoi ensin työpäivien lyhentyessä kuusituntisiksi ja sitten työn siirtyessä pääasiassa robottien hoidettavaksi. Lisäksi perustulo oli mullistanut muutenkin ihmisten elämän kun työtä ei tarvinnut ehdä muuttuvassa kvartaalityöelämässä koko leipänsä ansaitsemiseksi vaan työttömyysjaksojen aikana mahdollisti ihmiselle oikeuden riittävään sosiaaliturvan ja elintasoon sekä mahdollisti myös monet muutkin ihmisoikeudet. Nyt perustulosta oli tullut itsestään selvyys joka tarjosi ihmisille kiinteät tulot ja sitä sääteli globaalisti maailmanpankkien kroporaatio. Monet pikavippi mainokse kuitenkin vilkkuvat yhä älyikkunoiden teippien mainoksissa houkutellen ihmisiä velkaantumaan pintaansa pitävien R-Kioskien ja niiden kanssa kilpailevan Norjalaisen Narvase-kutjun näyteikkunoissa. Matkalla harrastusten ääreen tulee helposti vilkaistua taivaalle jolloin lokkien ja droonien seassa voi nähdä vilauksen pilvenhattarasta taivaalla. Se on kuin unelma jostain paremmasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi täyttää ensivuonna 100-vuotta mutta halusin tehdä kurkistuksen jo 51 vuoden päähän siitä miltä Suomi ja maailma voisi silloin näyyttää kun tämänpäivän murheet ovat historiaa. Huomautan kuitenkin että tämä on fiktiota ja asiat saattavat muuttua vielä mutta tämä voi kuitenkin olla yksi mahdollisista tulevaisuuksista. Mutta toivon olevani mieluummin useassa kohtaa väärässä sillä surullista olisi ollakkin oikeassa. En tavoittele kirjoituksessani utopiaa enkä dystopiaa.

On vilkas kevät aamu eräässä Suomalaisessa kaupungissa. Sen jaettu shared space tila toimi enen autoliikenteen käytössä, mutta nyt monet kadut olivat muutettu sellaisiksi yksityisautoilun suosion romahdettua. Sitlti nuo kadut ovat yhä kauniita kivetyksineen ja penkkeineen vaikkei autoliikennettä olekkaan. Rakennuksen tuon kadun reunoilla ovat uusia tai huippu modernisoituja, mikä sinällänsä on harmi koska kyse on sentään vanhasta kaupunginosasta. Tilan katulamppuihin, opastaluihin ja ns "bussipysäkkeihin" tuottavat sähkön kotimaiset tuuliruuvit ja jotkin lampuista on vielä muotoiltu erikseen puun näköisiksi. Niiden tuuliruuvilehvien tarkoitus on viilentää helteisen kaupungin jalankulkijoita. Ihmiset kulkevat kaduilla paljon tänäpäivänä jaloin mutta joillain kulkijalla saattaa olla allaan lainattu polkupyörä tai netistä ostamansa tasapainoskootteri. Skootterit ovat veikeitä vempeleitä mutta niiden kilpailijaksi on noussut Lexusin leijulauta jonka hinta on laskenut kuluttaja tasolle. Väistettyäni yhtä ulkomaalaistaustaista tasapainoskootterilla huristelijaa, katsahdan taivaalle ja tuumin miltä se saattoi näyttää ennen kuin se täyttyi postia toimittavista robokoptereista, lennokeista ja drooneista. Jotkut vielä puhuvat paljon että taivas oli heidän nuoruudessaan kauniimpi ilman niitä ja näin itsekkin muistelen omasta nuoruudestaan. Aluksi koptereita oli ollut Postilla käytössä vain muutama mutta kun erikoistavakauppa ja päivittäistavara kauppa olivat muuttaneet lopullisesti nettiin oli taivas täyttynyt ihmisten ruokaostoksista ja muista paketeista. Jatkan kuitenkin aamukävelyä tekniset älyvaatteet ylläni vaikken niitä mielelläni pitäisi. Niillä yksityistetty terveydenhuolto kuitenkin pystyy live-seuraamaan terveydentilaani ja tarpeenvaatiessa voin itsekkin tarkistaa pulssini ja verensokerini älylaitteeni sovelluksesta. Yhä kuluttajat ovat kuitenkin huolissaan siitä että älyvaatteet ovat uhka yksityisyydelle ja yleisessä tiedossa onkin että yksityinen terveydenhuolto käyttää niiden tuottamaa tietoa markkinoinnissa kuten Google käytti hakuja 2000-luvun alussa. Nuo vaatteet myös lähettävät viestin älykellooni jos olen paikoillani liian pitkään. Niimpä havahdunkin kun kello piippaa ja jatkan jälleen matkaa. Kulejen ohi muutaman sushiravintolan ja parin hyöteinsravintolan kunnes saavun kantakahvilaani juomaan parikuppia ja ajattelen että voisin helteisenpäivän vuoksi tilata vielä annoksen jäätelöä. Ravintolat ja kahvilat ovatkin vallanneet liki joka liiketilan sen jälkeen kun myymälät siirtyivät kokonaan nettiin ja harvassa asunnossa on enään oma keittiö. Jään hetkeksi seisomaan siihen kahvilan terassille kuunnellakseni mitä älylaitteisiin tuijottavat ihmiset keskustelevat. Joku jaksaa yhä jauhaa ilmastonmuutoksesta, toiset taas valittelee hyvien uutisten puutetta. Jollain on kuulema jopa lemmikkikoira hajonnut yhteyden otossa robotti-imurinkanssa ja molemmat on viety korjattavaksi elektroniikka huoltoon joita vähintään pari joka korttelissa. Tuottoisaa bisnestä sellaisen yrityksen pyörittäminen onkin sillä ihisillä on niinpaljon nykyään ympärillään elektroniikka sälää. Lykelloni piipittäessä päätän siirtyä viimein istumaan jolloin kömpelön tarjoiluvaunun näköinen tarjoilijarobotti saapuu luokseni vastaanottamaan tilaukseni, kukakohan lienee sen lempeän naisäänen taustalla. Teen kuitenkin tilaukseni ja enen lähtöään robottitarjoilija 3D-tulostaa minulle siihen pöytään alkupalat, pyramidin muotoisia Macaronsseja. Hyvänmakuisia Ranskalaisia marenkileivonnaisia vaikken niistä vieläkään piittaa. Siinä odotellessani että robottikokki valmistaa kahvin ja tilaamani jäätelöannoksen, avaan älylaitteestani 16G verkossa uutissivuston joka enne oli Hesari mutta on nyt kyhäelmä ihmisten blogeja ja Facebook päivityksiä. Robottikokit muuten nousivat suosituilsi 30-luvulla samaan aikaan kun pitkittynyt talouden taantuma oli kaatanut perinteisen median ja korvannut sen SoMella. Ensin nuo kokit olivat yleistyneet nopeasti Aasiassa ja kun pikaruokalat ottivat ne käyttöönsä länsimaissa alkoivat muutkin panostaa niihin. Mutta alan nyt lukemaan päivän uutisia:

"Onnea 150 vuotiaalle Suomelle!" - Näin on moni päivittänyt käyttäjäprofiilissaan ja siksi se on uutisena ensimmäisenä. Mietin onko Suomi kuitenkaan enään itsenäinen, maailma kun omi mullistunut suuresti sitten 2010-luvun laman. Ensinnäkin Euroopan Unioni oli romahtanut tuon laman seurauksena eikä silloin asiaa helpottanut että Lähi-Idästä tulleet pakolaiset kaksinkertasitivat muutamassa vuodessa Euroopan väkiluvun. Sitten vuonna 2025 Suomi oli liittynyt osaksi Naton sotilasliittoa ja luopunut samallaan omasta armeijastaan luottaen siihen, että kriisin uhatessa Naton joukot tulevat puolustamaan Suomea. Toki geopoliittinen tilannekkin oli muuttunut Venäjän romahdettua ja sen hajottua useiksi pienemmiksi valtioiksi joista tärkeimmät Suomen kumppanit olivat Karjala sekä Novgorod ja siihen liitetty Leningradin alue. Pihkovan Venäjä oli vuosia sitten enen romahtamistaan myynyt pilkkahintaan Virolle, josta oli noussut Itämeren talousmahti. Euroopan Unionin ja Venäjän hajoaminen oli kuitenkin pakottanut pohjoismaat perustamaan oman talousunioninsa. Sitten katson seuraavaa uutista:

"Kaivinkoneet mylläävät Kaivopuistossa, vihervasemmisto osoittaa mieltää" - Helsinki oli jatkanut pitkään jo rakentamista ja uusia pilvenpiirtäjiä oli noussut ympäri Pääkaupunkiseutua joka oli yhdistetty yhdeksi isoksi metropoli kaupungiksi. Varsinkin rankentaminen Viron niemelle oli kiihtynyt vaikka sitä oltiikin pidetty aluksi täyteen akennettuna, ihmiset olivat kuitenkin nostaneet haloon vahojen rakennusten kuten vanhaa Rautatieaseman (Eliel Saarinen) ja Uspenskin katedraalin (Aleksei M. Gornostajev) purkamisseta Helsingin rakennushuumassa. Joitain vuosia sitten Vihervasemmisto oli nostanut haloon Töölönlahden ja Eteläsataman altaan täyttämisestä rakennusmaaksi. Nyt kaivopuiston ja sen viereisen huvila-alueen tilalle oltiin alurttu rakentamaan pienkerrostalo aluetta. Myöskin pitkään käynissä oli ollut hanke muuttaa sisääntuloväylät bulevardeiksi mutta nyttemmin bulevardisoinnin kohteena oli ollut jo kehä ykkösen väylä mikä kertoi siitä kuinka nopeasti kaupungin keskusta-alue laajeni. Kaikki eivät olleet kuitenkaan mielissään bulevardisoinnista mtta mielet olivat muuttuneet yksityis autoilun suosion romahdettua. Suljen uutisen ja siirryn seuraavaan:

"Vuoto Transatlantin tunnelissa pysäyttää mannertenvälisen liikenteen kuukausiksi" - Moni olikin epäillyt moisen tyhjiöputken rakentamista Pohjois-Amerikan ja Euroopan välille peläten mannerliikunnon aiheuttavan vielä ongelmia. Alunperin kallis tunneli oli rakennettu matkustajaliikennettä varten lentoliikenteen suosion laskettua. Lentomatkustamisen suosio oli alkanut aikoinaan hiipua polttoaine pulan iskettyä mutta kun aurinkovoima läi läpi lentoliikenteessä, oli tyhjiöputken matkustaja määrät romahtaneet ja nyt sitä käytettiinkin enemmän rahtiliikenteeseen. Myöskin joitain vuosia siten olivat valmistuneet tunneliyhteydet Helsingistä Tallinnaan ja Turusta Tukholmaan. Ne olivat oikeastaan onnistuneet vain pohjoismaiden ja Baltianmaiden yhteisrahoituksella sillä projekti oli tullut erittäin kalliiksi. Liikenne oli muutenkin mullistunut lyhyessä ajassa. Monissa kaupungeissa on aurinkokennoja hyödyntäviä pikaraitioteitä ja isoimpiinkaupunkeihin kuten Maailmanpääkaupungiksi nousseeseen Dubaihin oli rakennettu laajat, tuulivoimaa hyödynrävät metroverkot. Ikävä kyllä Suomessa VR on historiaa. Moni muisteleekin aikaa ilman junalippujen kytkytarjouksia. 2020-luvulla julkisten junien tilalle tuli yksityisten yhtiöiden kiskobussit, mutta onnistuu matkantaitto kaupunkien välillä niilläkin. Omia henkilöautoja on oikeastaan harvalla sillä robottiautojen myötä pienautoilusta on enimmäkseen tullut julkista liikennettä ja niitä tiltaan aurinkokennoin varustetuilta latausasemilta kuin takseja. Sitten siirrynkin seuraavaan uutiseen:

"TIPP saatiin viimeinkin solmittua" - Tuota vapaakauppasopimusta oli yritetty sopia jo 2010-luvulta. Aluksi olikin näyttänyt että sopimus kaatuisi mutta Yhdysvallat jatkoivat sitkeästi sen sopimista vaikka Euroopan Unionista aika oli jo jättänyt. Enään ei kuitenkaan tarvinnut olla huolissaan siitä että vapaakauppasopimus toisi Euroopan markkinoille gm-tuotteet sillä ne olivat tullut jo omia aikojaa talousmyllerrysten seurauksena, tilaamani jäätelöannokseen kuuluukin GM muunneltu banaani jonka väri on muutettu siniseksi ja punapilkulliseksi. Toisaalta ei sitä voisi enään kutsua oikeastaan banaaniksi sillä sen makua oli muutettu niin että se vaihteli syöjän mielialan mukaan. Muutokset olivat myös siirtäneet kaupungistumisen myötä ruuantuotannon keskelle kaupunkia (Vertical Farming) ja nyt joka kaupungissa viljeltiin omat ruuat joten tilaamani panaanisoijajäätelö ja kahvi ovat Suomessa kasvatettuja. Riippakivi tuosta kuihtuneesta sopimuksesta lienee kuitenkin tulee sillä Kiina oli ajat sitten peitonnut Yhdysvallat talousmahtina ja noussut vauhdilla länsimaaksi. Sitten siirrynkin seuraavaan:

"CERN aloittaa ensikuussa tuottamaan sähköä" - Viimeinkin, miltein loputon märää energiaa Euroopalle. Pula öljystä oli muutenkin johtanut perinteisten polttoaineiden käytön vähenemiseen ja sen seurauksena uusiutuvien energiamuotojen tuottaminen oli tehnyt valtavia harppauksia osin pakon edestä. Suurin projekti oli aurinkokeräinvoimalan rakentaminen Saharaan joka nyt tuotti suurimman osan maailman tarvitasemasta energiasta, se oli samalla tehnyt ydinvoimaloista siirtymävaiheen ja joitain voimaloita oli puhdistamisen jälkeen muutettu museoiksi kuten suosituksi turistikohteeksi noussut Zernobylin ydinvoimala ja samalla vanhasta autiokaupugista oli kasvanut Ukrainan toiseksisuurin kaupunki. Nykyään aurinkopaneeleja ja tuuliruuveja näkeekin jokapuolella sillä ne luovat omanlaista kauneutta kaupunkikuvaan, eräs jooga ja meditaatio seura hankkikin joukkorahoituksella yhteen kaupunhin puistoista koristeeksi tuuliruuveja joiden ympärille he kokoontuvat harjoittamaan liikettään. Siirrynkin seuraavaan uutiseen:

"Marsissa vihkitty ensimmäinen pari, katso hääkuvat!" - kolmisenkymmentä vuotta sitten oli jännitetty televisioruutujen ääressä kun ensimmäiset ihmiset olivat lähetettyaurinkopurjeella varustetulla aluksella Marsiin. Sitä olikin jännittävää surata sillä avaruusromut aiheuttivat joitainongelmia poistuessa Maan kiertoradalla mutta onneksi siitä olivat selvinneet. Pien senjälkeen aloitettiin lähettämään Marsiin lisää ihmisiä sillä paluuta sieltä ei ollutja sinne nousikin nopeasti siirtokunta josta lähetettiin reality ohjelmaa MarsOne kanavalla. Alankomaalainen yhtiö joka omistaa kanavan oli niitä ensimmäisiä jotka lähettivät ihmisiä Marsiin. Alunperin oli tarkoitus lähettää ensimmäinen miehitetty lento 2024 mutta laukaisu venyi vuodella. Ihminen oli jälleen alkanut valloittaa avaruutta pitkän tauon jälkeen ja ja varsinkin asteroidivyöhykkeelle oli noussut kaivoksia ja myös kuussa oli jonkin aikaa kaivos mutta sitten ihmisten vaatimuksesta YK julisti Kuun maailman perintökohteeksi ja maahan asti näkynyt kaivos purettiin Kuusta. Katsahdan älykelloa ja sitten kahvilan ovelle. Koko aamun kahvilassa on ollut ruuhkaa ja tarjoilijarobotti ilmoittikin että tilauksen kanssa voi mennä hetki. Kaippa saan juomani piakkoin. Palaan kuitenkin vielä älylaitteeni ääreen:

"Kristinusko jatkaa kuolemaa, kannatus putoaa yhä" - Voisi ajatella että maallistuminen 2000-luvun alussa olisi johtanut kirkon kannatuksen laskemiseen mutta uskonnollisuus oli tullut uudelleen muotiin kirkon vahvasti liberalisoiduttua. Kirkon liberalisoituminen johti pian samaasukupuoltaolevien parien vihkimisen sallimiseen 2020-luvun alkupuolella. Aiheuttihan sekin hetken erobuumin ympärimaailmaa mutta ekumeeninen toiminta oli saanut taltutettua islamin uskon radikaalisuuden ja uskonnot tekevätkin nykyään paljon yhteistyötä. Historian suurimman erobuumin kuitenki aiheutti katolisen kirkon naispaavin valinta vaikkei vieläkään osta sanoa miksi ihmiset niin tekevät. Naispaavi on kuitenkin jo historian toinen sillä historiankirjoihin on hyväksytty legenda naispaavi Johanna Anclicuksesta, jonka paavin ura päättyi skandaalin omaisesti juhlakulkueen aikana synnytykseen keskellä katua. Kirkoista eroamisesta huolimatta ihmisten hengellisyys kasvaa lisääntyneen vapaa-ajan seurauksena vaikka se myös aiheuttaa ahdistusta vapaa-ajattelijoiden keskuudessa. Kirkko kuitenkin jatkaa natisemista liitoksistaan ja näistä polttavista asioist tullaan kyllä vielä keskustelemaan vielä tulevaisuudessakin. Jatkan uutisten lukua samalla kun saatuani tilaukseni robottitarjoilijalta joka poukkoilee asiakasruuhkan keskellä. Viimein löydän urheilu sivuston:

"Ihmeset vaaditaan pois jalkapallokentältä" - Urheilussa on elänyt pitkään ikävä ilmiö, että pelaajat ovat alkaneet käyttämään sijaisrobotteja eikä vammautumisilta sen vuoksi ole vältetty. Yhä useammin otteluissa on pelaajan sijaan nähtykkin robotti. Jalkapallo toki ei ole ainoa jossa käytetään sijaisrobotteja, vaan varakkaimmat ihmiset saattavat lähettää niitä puolestaan kuntosalille tai pilatestunnille. Lääkärit kutsuvat ilmiötä laiskuus epidemiaksi. Ihmisten liikkumista toki on koitettu lisätä moninkeinoin koko kuluneen puolivuosisadan ainaka, milloin on jäjestetty liikunta kamppanjoita ja milloin taas on edelletty perustulon saamiseksi aktiivista lenkkeilyä. Yritykset ovat luitenkin olleet turhia eivätkä kaikki liiku tarpeeksi älyvaatteista ja älykellon piipityksestä huolimatta. Silti aktiivisuusrannekkeen yhdistäminen älykelloon on ollut yksi nokkelimmista keinoista vaikka joskus se ei aina ymmärräkkään että yöllä pitää nukkua. Tietty ihmiset saattavat siltijäädä koukkuun ostamaansa kanavapakettiin tai kiinni virtuaalimaailaan virtuaalilaseillaan. Kuitenkin sitä kuulee kuinka joku kehuu silloin tällöin että virtuaali maailmassa golffinpeluu on parempaa kuin oikealla viheriöllä tai että joku kokee olevansa paeempi tenniksessä virtuaalimaailmassa kuin oikealla kentällä. Tosin 2048 kolmannes kesäolympialaisten lajeista oli jo eSport pelaamista sillä en sitä olisi urheiluksi itse sanoisi.

Nopean uurheilu-uutisten selailun jälkeen alanki jo tekemään lähtöä kahvilasta teen vielä huomion että joku lukee kirjastosta lainaamaansa perinteistä painettua kirjaa. Sanomalehtiä eiole painettu vuosiin mutta perinteisten kirkojen suosiminen on jatkunut vuosia. Harva kuitenkaan ostaa enään omia kirjoja vaan lukeminen käydään vuokraamasta kirjastosta minkä tunnistaa QR-koodilla ja älysirulla varustetusta kirjaston tunnuksesta. Myös muitakin asioita vuokrataan ja lainataan toisille kuten polkupyörää, pesukonetta ja hiustenkuivaajaa. Siitä on tullut hyvin suosittua ja niin koetaan säästävän myös luontoa ja resursseja. Viimein kun olen lähdössä kahvilasta kiirehtii robottitarjoilija kysymään onko minulla maksusirua kädessä jotta lähtiessä voisin maksaa ostokset. Sama siru toimii myös passina ja kelakorttina mutta sitä kautta on ihmisiin onnistuttu hakkeroitumaan ja jopa murhaamaan. Viimein kun ostokset on maksettu on aika siirtyä harrastusten pariin. Moni suosii urheilua ja taiteita harrastuksina mutta myös erillaiset pajat, seurat, vapaaehtoistyöt ja talkoot ovat ihmisten arkea siinä missä perustulokin. Harrastusten suosio kasvoi sen seurauksena että ihmisten vapaa-ajan määrä kasvoi ensin työpäivien lyhentyessä kuusituntisiksi ja sitten työn siirtyessä pääasiassa robottien hoidettavaksi. Lisäksi perustulo oli mullistanut muutenkin ihmisten elämän kun työtä ei tarvinnut ehdä muuttuvassa kvartaalityöelämässä koko leipänsä ansaitsemiseksi vaan työttömyysjaksojen aikana mahdollisti ihmiselle oikeuden riittävään sosiaaliturvan ja elintasoon sekä mahdollisti myös monet muutkin ihmisoikeudet. Nyt perustulosta oli tullut itsestään selvyys joka tarjosi ihmisille kiinteät tulot ja sitä sääteli globaalisti maailmanpankkien kroporaatio. Monet pikavippi mainokse kuitenkin vilkkuvat yhä älyikkunoiden teippien mainoksissa houkutellen ihmisiä velkaantumaan pintaansa pitävien R-Kioskien ja niiden kanssa kilpailevan Norjalaisen Narvase-kutjun näyteikkunoissa. Matkalla harrastusten ääreen tulee helposti vilkaistua taivaalle jolloin lokkien ja droonien seassa voi nähdä vilauksen pilvenhattarasta taivaalla. Se on kuin unelma jostain paremmasta.

]]>
15 http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215249-suomi-2067#comments Euroopan tulevaisuus Fiktio Spekulaatio Suomen tulevaisuus Yhteiskunta Mon, 11 Apr 2016 12:19:36 +0000 Daniel Malinen http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215249-suomi-2067
Björn Wahlroos ja Suomen tulevaisuus http://jautero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215158-bjorn-wahlroos-ja-suomen-tulevaisuus <p>Ensinnä haluaisin Björn Wahloosin opiskelevan mitä tarkoittaa <a href="http://study.com/academy/lesson/economic-activity-pre-industrial-industrial-post-industrial.html">jälkiteollinen yhteiskunta.</a>&nbsp;Sama koskee tämän kirjoituksen lukijoita. Minusta on kohtuullista olettaa, että talouskeskusteluun osallistuvat osaavat edes peruskoulun oppimäärän.</p><p>Olennaista on ymmärtää, että Yhdysvallat siirtyi jälkiteolliseen yhteiskuntaan joskus 1950-luvulla<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Post-industrial_society#/media/File:Clark%27s_Sector_model.png"> tämän kaavion</a> perusteella. Käsittääkseni sama tapahtui Suomessa 1980-luvulla. Joten nykyään &quot;teollisuusmaa&quot; ei tarkoita Yhdysvaltoja vaan Kiinaa.</p><p>Tästä näkökulmasta katsottuna se, että teollisuuden poistot ylittävät investoinnit on vain osa luonnollista kehityskulkua. Isompi ongelma on se, että Suomen elinkeinoelämä ja poliittinen johto tuntuu jähmettyneen jonnekin 1950-70 -luvuille kuvitellen edelleen, että hyvinvoinnin kasvu voi Suomessa nojautua teollisuuteen.</p><p>Todellisuudessa teollisuuden tuoma hyvinvoinnin kasvu on itseasiassa teollisen vallankumouksen synnyttämää talouskasvua. Teollinen vallankumous kasvatti tuottavuutta useita kertaluokkia, mistä seurasi valtaisa talouskasvu ja sen tuottama materiaalisen hyvinvoinnin kasvu. Mutta kaikki päättyy aikanaan ja teollinen vallankumous on Suomessa ohi. Niinpä nyt on kysyttävä &quot;Mitä seuravaksi?&quot;</p><p>Yksi ajatus on, että voidaan jatkaa vanhalla kasvu-uralla, koska aina tulee uusia teknisiä vallankumouksia. Tästä on kuitenkin myös <a href="http://freakonomics.com/podcast/american-growth/">eriäviä mielipiteitä</a>. Ehkä on vain sopeuduttava ssiihen, että olemme S-käyrän loppupäässä eikä taloutta voi enää rakentaa kasvun varaan.</p><p>Asiaa voi myös tarkastella lisäarvon ja korkean jalostusasteen näkökulmasta. Tuotannon on koko ajan siirryttävä korkeamman jalostusasteen ja siten suuremman lisäarvon omaaviin tuotteisiin. Jos joku maa jää paikoilleen, tulevat muut maat takaa ohi ja maan elintaso taantuu näiden tasolle. Ongelma vain on, mitä jää jäljelle, kun Kiinassa tuotetaan iPhoneja, jotka ovat monimutkaisimpia ihmiskunnan kehittämiä tuotteita. Yhdysvaltain vastaus tähän on rahatalous ja FIRE eli Finance, Insurance, Real Estate, joka on ollut USAn talouden veturi jo pitkän aikaa.</p><p>Somen ongelma on se, että taloudessa on keskitytty perusteollisuuteen eikä pysytty muiden Länsi-Euroopan maiden mukana talouden kehityksessä. Niinpä Suomi on lipumassa Itä-Euroopan maiden joukkoon. Ei siis ole mikään ihme, että lupaavimmat kyvyt häipyvät maasta.</p><p>Palatakseni globaaliin kehitykseen, Kiinan talouskasvun viimeaikainen köhiminen on selvä merkki siitä, että sielläkin teollinen vallankumous on saavuttamassa päätepisteensä. Onneksi vielä on olemassa maatalousvaltioita, joita teollinen vallankumous ei ole saavuttanut. Seuraava maailmantalouden kasvun moottori tuleekin olemaan Afrikan teollistuminen. Siinä valossa Wahlroosin ehdotus kehitysavun lopettamisesta tuntuu mielettömältä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensinnä haluaisin Björn Wahloosin opiskelevan mitä tarkoittaa jälkiteollinen yhteiskunta. Sama koskee tämän kirjoituksen lukijoita. Minusta on kohtuullista olettaa, että talouskeskusteluun osallistuvat osaavat edes peruskoulun oppimäärän.

Olennaista on ymmärtää, että Yhdysvallat siirtyi jälkiteolliseen yhteiskuntaan joskus 1950-luvulla tämän kaavion perusteella. Käsittääkseni sama tapahtui Suomessa 1980-luvulla. Joten nykyään "teollisuusmaa" ei tarkoita Yhdysvaltoja vaan Kiinaa.

Tästä näkökulmasta katsottuna se, että teollisuuden poistot ylittävät investoinnit on vain osa luonnollista kehityskulkua. Isompi ongelma on se, että Suomen elinkeinoelämä ja poliittinen johto tuntuu jähmettyneen jonnekin 1950-70 -luvuille kuvitellen edelleen, että hyvinvoinnin kasvu voi Suomessa nojautua teollisuuteen.

Todellisuudessa teollisuuden tuoma hyvinvoinnin kasvu on itseasiassa teollisen vallankumouksen synnyttämää talouskasvua. Teollinen vallankumous kasvatti tuottavuutta useita kertaluokkia, mistä seurasi valtaisa talouskasvu ja sen tuottama materiaalisen hyvinvoinnin kasvu. Mutta kaikki päättyy aikanaan ja teollinen vallankumous on Suomessa ohi. Niinpä nyt on kysyttävä "Mitä seuravaksi?"

Yksi ajatus on, että voidaan jatkaa vanhalla kasvu-uralla, koska aina tulee uusia teknisiä vallankumouksia. Tästä on kuitenkin myös eriäviä mielipiteitä. Ehkä on vain sopeuduttava ssiihen, että olemme S-käyrän loppupäässä eikä taloutta voi enää rakentaa kasvun varaan.

Asiaa voi myös tarkastella lisäarvon ja korkean jalostusasteen näkökulmasta. Tuotannon on koko ajan siirryttävä korkeamman jalostusasteen ja siten suuremman lisäarvon omaaviin tuotteisiin. Jos joku maa jää paikoilleen, tulevat muut maat takaa ohi ja maan elintaso taantuu näiden tasolle. Ongelma vain on, mitä jää jäljelle, kun Kiinassa tuotetaan iPhoneja, jotka ovat monimutkaisimpia ihmiskunnan kehittämiä tuotteita. Yhdysvaltain vastaus tähän on rahatalous ja FIRE eli Finance, Insurance, Real Estate, joka on ollut USAn talouden veturi jo pitkän aikaa.

Somen ongelma on se, että taloudessa on keskitytty perusteollisuuteen eikä pysytty muiden Länsi-Euroopan maiden mukana talouden kehityksessä. Niinpä Suomi on lipumassa Itä-Euroopan maiden joukkoon. Ei siis ole mikään ihme, että lupaavimmat kyvyt häipyvät maasta.

Palatakseni globaaliin kehitykseen, Kiinan talouskasvun viimeaikainen köhiminen on selvä merkki siitä, että sielläkin teollinen vallankumous on saavuttamassa päätepisteensä. Onneksi vielä on olemassa maatalousvaltioita, joita teollinen vallankumous ei ole saavuttanut. Seuraava maailmantalouden kasvun moottori tuleekin olemaan Afrikan teollistuminen. Siinä valossa Wahlroosin ehdotus kehitysavun lopettamisesta tuntuu mielettömältä.

]]>
9 http://jautero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215158-bjorn-wahlroos-ja-suomen-tulevaisuus#comments Björn Wahlroos Suomen tulevaisuus Talous Sat, 09 Apr 2016 12:35:26 +0000 Juha Autero http://jautero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215158-bjorn-wahlroos-ja-suomen-tulevaisuus
Millainen on tulevaisuuden kaupunki? http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213822-millainen-on-tulevaisuuden-kaupunki <p><strong>DNA haastoi tulevaisuudentutkijoita kertomaan Suomesta (kaupungeista) 14 vuoden päästä. Tulevaisuuden kaupungit nähtiin jättimäisinä, tiiveinä ja joukkoliikenteeseen perustuvina. Sisätiloissa viljellään paljon ruokaa ja ihmiset näkyvät sekä tapaavat toisiaan. Arjessa ei kauas liikuta.</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Heitän maallikon näkymäni peliin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kaupungin käsite tulee muuttumaan, koska tavaran, ihmisten ja tiedon liikkuminen helpottuu. Kärjistäen voit olla missä tahansa ja silti olet lähellä kaikkea. Junat <a href="http://hyperlooptransp.com/#!/">kuljettavat </a>ihmisiä <a href="http://hyperlooptech.com/">putkessa </a>edullisesti jopa yli 1000 kilometrin tuntinopeudella. Yksityisautoilu elää ja voi hyvin, bussikaistoilla viilettää robottiautoja, useimmat takseja. Metallien tulostaminen ja uudet materiaalit ovat keventäneet kulkuneuvoja. Jotkut <a href="http://www.aeromobil.com/#s-video">lentävät</a> pitkät työmatkansa. Kaupunkien tuloteiden varsilla on laskeutumispaikkoja.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kasveja <a href="http://www.hs.fi/tiede/a1439520997977">viljellään </a>kesät talvet tyhjiksi jääneissä tehtaissa useissa kerroksissa led-valojen loisteessa ja vapaana tuholaisista. Robottien ja automatiikan voimalla. Algoritmit ja anturit mahdollistavat.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mitä suurempi kaupunki, sitä suurempi osa asukkaista on muuta kuin suomalaista alkuperää. Kolme kymmenestä helsinkiläisestä on maahanmuuttajataustainen. Suurissa kaupungeissa on paljon työttömiä, muttei toimettomia. Työttömät ohjataan järjestelmällisesti kouluihin, tutkijoiksi, startupeihin ja urheiluseuroihin kuntoutettaviksi tai kuntoa ylläpitämään. Kaikilla on velvoite tehdä jotain saamaansa elatusta vastaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tuotannosta vapautuu yhä enemmän työvoimaa tieteen ja tutkimisen pariin. Niinpä maailma tutkii jatkuvasti enemmän, mikä kiihdyttää teknologian ja tieteen kehitystä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sairauksia opitaan ehkäisemään ennalta, samalla elintarvikkeet muuttuvat. Ihminen kykenee seuraamaan itse terveydentilaansa syvällisesti ja helposti. Elinikä jatkaa pitenemistään, mutta eläkkeellä olo ei ole enää niin suosittua. Osa osittain palaa johtamiseltaan tervehtyneempään työelämään tai ryhtyy tutkijaksi. Eläkeläisen ja työttömän ero hämärtyy siinä missä työntekijän ja yrittäjän, kuten työttömän ja työllisen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Helpottunut liikkuminen siirtää työtä tekeviä yhä kauemmas kaupunkien keskustoista luonnonläheisempään ympäristöön. Niinpä keskuskaupungit alkavat hiljalleen rakentaa kaupungeista viihtyisämpiä. Suomi korjaa sotien jälkeiset virheensä tajuttuaan sen etenkin Suomen ongelmaksi. Julkisivuja remontoidaan sopusuhtaisemmiksi ja koristeellisemmiksi, kun on osoitettu sen kannattavan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kaupungit eivät kasvakaan niin suuresti kuin oletettiin, toisin kuin kehitysmaissa, koska liikkuminen helpottuu ja korkea koulutus on mahdollista saada miltei missä vain asuen. Yrittäjien määrä kasvaa, kuten miltei kokoajan on kasvanut. Kehittyvä teknologia säästää tuloja palveluihin käytettäväksi. Nämä syyt vahvistavat kaikkien maakuntien elinvoimaa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Siinäpä muutama veikkaus tulevasta. Kaikki ei ehdi 14 vuodessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> DNA haastoi tulevaisuudentutkijoita kertomaan Suomesta (kaupungeista) 14 vuoden päästä. Tulevaisuuden kaupungit nähtiin jättimäisinä, tiiveinä ja joukkoliikenteeseen perustuvina. Sisätiloissa viljellään paljon ruokaa ja ihmiset näkyvät sekä tapaavat toisiaan. Arjessa ei kauas liikuta.

 

Heitän maallikon näkymäni peliin.

 

Kaupungin käsite tulee muuttumaan, koska tavaran, ihmisten ja tiedon liikkuminen helpottuu. Kärjistäen voit olla missä tahansa ja silti olet lähellä kaikkea. Junat kuljettavat ihmisiä putkessa edullisesti jopa yli 1000 kilometrin tuntinopeudella. Yksityisautoilu elää ja voi hyvin, bussikaistoilla viilettää robottiautoja, useimmat takseja. Metallien tulostaminen ja uudet materiaalit ovat keventäneet kulkuneuvoja. Jotkut lentävät pitkät työmatkansa. Kaupunkien tuloteiden varsilla on laskeutumispaikkoja.

 

Kasveja viljellään kesät talvet tyhjiksi jääneissä tehtaissa useissa kerroksissa led-valojen loisteessa ja vapaana tuholaisista. Robottien ja automatiikan voimalla. Algoritmit ja anturit mahdollistavat.

 

Mitä suurempi kaupunki, sitä suurempi osa asukkaista on muuta kuin suomalaista alkuperää. Kolme kymmenestä helsinkiläisestä on maahanmuuttajataustainen. Suurissa kaupungeissa on paljon työttömiä, muttei toimettomia. Työttömät ohjataan järjestelmällisesti kouluihin, tutkijoiksi, startupeihin ja urheiluseuroihin kuntoutettaviksi tai kuntoa ylläpitämään. Kaikilla on velvoite tehdä jotain saamaansa elatusta vastaan.

 

Tuotannosta vapautuu yhä enemmän työvoimaa tieteen ja tutkimisen pariin. Niinpä maailma tutkii jatkuvasti enemmän, mikä kiihdyttää teknologian ja tieteen kehitystä.

 

Sairauksia opitaan ehkäisemään ennalta, samalla elintarvikkeet muuttuvat. Ihminen kykenee seuraamaan itse terveydentilaansa syvällisesti ja helposti. Elinikä jatkaa pitenemistään, mutta eläkkeellä olo ei ole enää niin suosittua. Osa osittain palaa johtamiseltaan tervehtyneempään työelämään tai ryhtyy tutkijaksi. Eläkeläisen ja työttömän ero hämärtyy siinä missä työntekijän ja yrittäjän, kuten työttömän ja työllisen.

 

Helpottunut liikkuminen siirtää työtä tekeviä yhä kauemmas kaupunkien keskustoista luonnonläheisempään ympäristöön. Niinpä keskuskaupungit alkavat hiljalleen rakentaa kaupungeista viihtyisämpiä. Suomi korjaa sotien jälkeiset virheensä tajuttuaan sen etenkin Suomen ongelmaksi. Julkisivuja remontoidaan sopusuhtaisemmiksi ja koristeellisemmiksi, kun on osoitettu sen kannattavan.

 

Kaupungit eivät kasvakaan niin suuresti kuin oletettiin, toisin kuin kehitysmaissa, koska liikkuminen helpottuu ja korkea koulutus on mahdollista saada miltei missä vain asuen. Yrittäjien määrä kasvaa, kuten miltei kokoajan on kasvanut. Kehittyvä teknologia säästää tuloja palveluihin käytettäväksi. Nämä syyt vahvistavat kaikkien maakuntien elinvoimaa.

 

Siinäpä muutama veikkaus tulevasta. Kaikki ei ehdi 14 vuodessa.

]]>
2 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213822-millainen-on-tulevaisuuden-kaupunki#comments Suomen tulevaisuus Tulevaisuudentutkimus Thu, 17 Mar 2016 16:14:59 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213822-millainen-on-tulevaisuuden-kaupunki
Jääkö kansa tuleen makaamaan? http://henry.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210559-jaako-kansa-tuleen-makaamaan <p>Vihdoin aletaan heräämään siihen, että jotain olisi tehtävä. Täällä blogistanissa on kymmeniä kannanottoja, jotka puoltavat jonkinlaista &nbsp;&quot;uutta otetta&quot;. Ja tämä johtui suurelta osin Paavo Väyrysen kirjoituksesta. Hyvä näin.&nbsp;<br /><br />Jääkö kansa kuitenkin tuleen makaamaan?&nbsp;<br />Eli tarttisko meidänkin tehdä jotain? Otetaan vaikka seuraavanlainen skenaario:&nbsp;<br />- Kaikki ne kansalaiset jotka haluavat ja kykenevät tekemään jotakin kokoontuvat. Siis työttömät, eläkeläiset, yrittäjiksi haluavat ja tietenkin nuoret.<br />- Jokainen tekee pienen muistion tai lapun siitä mitä haluavat tehdä.<br />- Lapuista muodostetaan ns. &quot;kartta&quot; ja katsotaan mitä olisi mahdollista saada aikaan.<br />- Sitten ruvetaan tekemään.<br /><br />Väitän, että kaikissa kunnissa ja kaupungeissa on käyttämättömiä tiloja (joita kuitenkin lämmitetään).<br />Ja että yhteiskunnallinen alkupanostus - siis kansalaisten panokset - ei tulisi kovin kalliiksi.<br />Ja että jokunen tällainen haarautuma antaa ideoita uusien yritysten perustamiseen tai muuten sosiaaliseen toimintaa.<br /><br />Vai olisiko halvempi ratkaisu se, ettei vieläkään tehdä mitään vaan odotetaan korttitalojemme romahtamista?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Henry</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihdoin aletaan heräämään siihen, että jotain olisi tehtävä. Täällä blogistanissa on kymmeniä kannanottoja, jotka puoltavat jonkinlaista  "uutta otetta". Ja tämä johtui suurelta osin Paavo Väyrysen kirjoituksesta. Hyvä näin. 

Jääkö kansa kuitenkin tuleen makaamaan? 
Eli tarttisko meidänkin tehdä jotain? Otetaan vaikka seuraavanlainen skenaario: 
- Kaikki ne kansalaiset jotka haluavat ja kykenevät tekemään jotakin kokoontuvat. Siis työttömät, eläkeläiset, yrittäjiksi haluavat ja tietenkin nuoret.
- Jokainen tekee pienen muistion tai lapun siitä mitä haluavat tehdä.
- Lapuista muodostetaan ns. "kartta" ja katsotaan mitä olisi mahdollista saada aikaan.
- Sitten ruvetaan tekemään.

Väitän, että kaikissa kunnissa ja kaupungeissa on käyttämättömiä tiloja (joita kuitenkin lämmitetään).
Ja että yhteiskunnallinen alkupanostus - siis kansalaisten panokset - ei tulisi kovin kalliiksi.
Ja että jokunen tällainen haarautuma antaa ideoita uusien yritysten perustamiseen tai muuten sosiaaliseen toimintaa.

Vai olisiko halvempi ratkaisu se, ettei vieläkään tehdä mitään vaan odotetaan korttitalojemme romahtamista? 

 

 

Henry

]]>
3 http://henry.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210559-jaako-kansa-tuleen-makaamaan#comments Suomen tulevaisuus Vapaaehtoistyö Yhteisöllisyys Mon, 25 Jan 2016 11:20:51 +0000 Henry Björklid http://henry.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210559-jaako-kansa-tuleen-makaamaan
Maailmalla keskustellaan työstä http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210189-maailmalla-keskustellaan-tyosta <p>Suomessa keskustellaan työstä lähinnä jatkamalla vanhaa kinastelua siitä, korjautuuko työllisyys paremmin taloutta elvyttämällä ja ostovoimaa kasvattamalla kuin kilpailukyvyn ja joustojen avulla. Ajatuksiin uudenlaista politiikkaa edellyttävästä isosta murroksesta suhtaudutaan pääosin epäillen. Maailmalla keskustelujen sävy on kuitenkin toinen, kuten muun muassa allaolevat esimerkit osoittavat.</p><p><em>Kansainvälinen työjärjestö</em></p><p>Kansainvälinen työjärjestö piti viime kesäkuussa Genevessä joka toinen vuosi järjestettävän yleiskokouksensa, jota varten järjestön pääsihteeri Guy <em>Ryder</em> oli laatinut oman <a href="http://www.ilo.org/ilc/ILCSessions/104/reports/reports-to-the-conference/WCMS_369026/lang--en/index.htm">raporttinsa</a>. Siinä pääsihteeri totesi maailman olevan läpikäymässä isoja muutostrendejä, joiden seurauksena myös ILO:n on mietittävä uusiksi työn tulevaisuutta koskevat tavoitteensa. Keskusteluja tulisi käydä ennen kaikkea työn asemasta yhteiskunnassa, työn ja tuotannon organisoinnista, säällisen työn edellytyksistä sekä työelämän hallinnan tavoista. Ryder asetti tavoitteeksi uusien linjausten valmiiksi saamisen järjestön vuonna 2019 pidettävään satavuotiskonferenssiin mennessä.</p><p><em>OECD</em></p><p>OECD järjesti viime viikon lopulla Pariisissa työministerikokouksen ja sen yhteydessä työn tulevaisuutta käsittelevän <a href="http://www.oecd.org/employment/ministerial/policy-forum/">politiikkafoorumin</a>. Lähes kaikki foorumin esiintyjät korostivat sitä, miten voimakkaasti teknologinen kehitys yhdistyneenä globalisaatioon, väestön ikääntymiseen ja työn organisaatiotapojen muuttumiseen vaikuttaa työn kehittymiseen ja miten tämä kehitys jakaa ihmisiä uudella tavalla voittajiin ja häviäjiin. Samat teemat nousivat esiin ministerikokouksen <a href="http://www.oecd.org/employment/ministerial/labour-ministerial-statement-2016.pdf">päätöslauselmassa</a>, jossa asetettiin keskeiseksi tavoitteeksi vallitsevien työelämäinstituutioiden mukautumiskyvyn vahvistaminen ja kaikkien työikäisten ja &ndash;kykyisten kansalaisten mahdollisimman laaja vetäminen mukaan aktiiviseen työelämään.</p><p>Eräänä keskeisenä kokouksen tausta-aineistona oli OECD:n puolisen vuotta aiemmin valmistama <a href="http://www.oecd.org/naec/Final-NAEC-Synthesis-Report-CMIN2015-2.pdf">analyysi uusista lähestymistavoista taloudellisiin haasteisiin</a>. Sen mukaan OECD:n aiemmassa työskentelyssä on painotettu liian voimakkaasti markkinoiden tehokkuutta muiden keskeisten yhteiskuntapolitiikan tavoitteiden kustannuksella. Myös eri politiikkalohkojen välisiin vuorovaikutuksiin on kiinnitetty liian vähän huomiota. Eräs päätehtävistä tulee olemaan OECD:n työllisyysstrategian kirjoittaminen uusiksi.</p><p><em>World Economic Forum</em></p><p>Maailman huippujohtajat kokoontuvat tällä viikolla Davosiin talousfoorumiin, jonka yhtenä pääteemana on työn tulevaisuus. Kokousta varten on valmisteltu <a href="http://www.weforum.org/reports/the-future-of-jobs">raportti</a>, jonka mukaan keinoälyyn, koneoppimiseen, robotiikkaan, nanoteknologiaan, 3D-tulostukseen, genetiikkaan ja bioteknologiaan perustuva neljäs teollinen vallankumous mullistaa nykyisten liiketoimintamallien ohella myös työmarkkinat. Yhtenä tämän kehityksen seurauksena on työelämän osaamisvaatimusten radikaali muuttuminen, eikä sitä kyetä hallitsemaan ilman uudenlaisten politiikkainstrumenttien käyttöönottoa.</p><p><em>UNDP</em></p><p>YK:n kehitysjärjestön vuosittaisen maailman inhimillistä kehitystä käsittelevän raportin pääteemaksi oli valittu viime vuonna työ. Joulukuussa julkistetussa <a href="http://www.ilo.org/ilc/ILCSessions/104/reports/reports-to-the-conference/WCMS_369026/lang--en/index.htm">Work for Human Development-raportissa</a> korostetaan muutoksia, joita muun muassa globalisaatio, teknologinen kehitys ja väestölliset muutokset nykyisin aiheuttavat työelämän alueella. Muista vastaavista analyyseista poiketen raportti käsittelee työtä perinteistä palkkatyötä laajemmin, ja se erittelee muutoksen hallinnan haasteita erityisesti kestävän kehityksen näkökylmästä. Myös tämä raportti toteaa, että tähän saakka käytetyt politiikkainstrumentit eivät riitä kovinkaan pitkälle tulevina vuosina esiin nousevia ongelmia käsiteltäessä.</p><p><em>Uuden aineksia Suomessa</em></p><p>Suomalaisista työelämän vaikuttajista lähinnä STTK:n puheenjohtaja Antti <em>Palola</em> on joissakin puheenvuoroissaan myöntänyt, että työelämän nykyinen muutostilanne saattaa vaatia hieman uudenlaisten ratkaisukeinojen käyttöönottoa. Työ- ja oikeusministeri Jari <em>Lindström</em> osallistui OECD:n viimeviikkoiseen työministerikokoukseen ja ehkä myös sen yhteydessä järjestettyyn politiikkafoorumiin. Davosissa ovat Suomesta presidentti Sauli <em>Niinistö</em> ja valtiovarainministeri Alexander <em>Stubb</em>, kun taas EU:n edustajana mukana on komissaari Jyrki <em>Katainen</em>. &nbsp;OECD:ssä nykyisin apulaispääsihteerinä työskentelevä ex-pääministeri Mari <em>Kiviniemi</em> on paljonkin tekemisissä uudenlaiseen politiikkaintegraatioon liittyvien kysymysten kanssa.</p><p>Voimme siis toivoa, että maailmalla käytävän politiikkakeskustelun aallot alkaisivat aikaa myöten vaikuttaa nykyistä voimakkaammin myös suomalaisiin työn tulevaisuutta koskeviin pohdintoihin. Joitakin aineksia löytyy Suomestakin, esimerkiksi Sitran viime viikolla julkaisemasta Elina <em>Kiiski Katajan</em> laatimasta raportista <a href="https://www.sitra.fi/julkaisut/Muut/Megatrendit_2016.pdf">Megatrendit 2016: tulevaisuus tapahtuu nyt</a>. &nbsp;Valitettavasta monet keskeiset työelämävaikuttajat kokevat olevansa aivan liian kiireisiä ehtiäkseen edes vilkaisemaan tällaisia aineistoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa keskustellaan työstä lähinnä jatkamalla vanhaa kinastelua siitä, korjautuuko työllisyys paremmin taloutta elvyttämällä ja ostovoimaa kasvattamalla kuin kilpailukyvyn ja joustojen avulla. Ajatuksiin uudenlaista politiikkaa edellyttävästä isosta murroksesta suhtaudutaan pääosin epäillen. Maailmalla keskustelujen sävy on kuitenkin toinen, kuten muun muassa allaolevat esimerkit osoittavat.

Kansainvälinen työjärjestö

Kansainvälinen työjärjestö piti viime kesäkuussa Genevessä joka toinen vuosi järjestettävän yleiskokouksensa, jota varten järjestön pääsihteeri Guy Ryder oli laatinut oman raporttinsa. Siinä pääsihteeri totesi maailman olevan läpikäymässä isoja muutostrendejä, joiden seurauksena myös ILO:n on mietittävä uusiksi työn tulevaisuutta koskevat tavoitteensa. Keskusteluja tulisi käydä ennen kaikkea työn asemasta yhteiskunnassa, työn ja tuotannon organisoinnista, säällisen työn edellytyksistä sekä työelämän hallinnan tavoista. Ryder asetti tavoitteeksi uusien linjausten valmiiksi saamisen järjestön vuonna 2019 pidettävään satavuotiskonferenssiin mennessä.

OECD

OECD järjesti viime viikon lopulla Pariisissa työministerikokouksen ja sen yhteydessä työn tulevaisuutta käsittelevän politiikkafoorumin. Lähes kaikki foorumin esiintyjät korostivat sitä, miten voimakkaasti teknologinen kehitys yhdistyneenä globalisaatioon, väestön ikääntymiseen ja työn organisaatiotapojen muuttumiseen vaikuttaa työn kehittymiseen ja miten tämä kehitys jakaa ihmisiä uudella tavalla voittajiin ja häviäjiin. Samat teemat nousivat esiin ministerikokouksen päätöslauselmassa, jossa asetettiin keskeiseksi tavoitteeksi vallitsevien työelämäinstituutioiden mukautumiskyvyn vahvistaminen ja kaikkien työikäisten ja –kykyisten kansalaisten mahdollisimman laaja vetäminen mukaan aktiiviseen työelämään.

Eräänä keskeisenä kokouksen tausta-aineistona oli OECD:n puolisen vuotta aiemmin valmistama analyysi uusista lähestymistavoista taloudellisiin haasteisiin. Sen mukaan OECD:n aiemmassa työskentelyssä on painotettu liian voimakkaasti markkinoiden tehokkuutta muiden keskeisten yhteiskuntapolitiikan tavoitteiden kustannuksella. Myös eri politiikkalohkojen välisiin vuorovaikutuksiin on kiinnitetty liian vähän huomiota. Eräs päätehtävistä tulee olemaan OECD:n työllisyysstrategian kirjoittaminen uusiksi.

World Economic Forum

Maailman huippujohtajat kokoontuvat tällä viikolla Davosiin talousfoorumiin, jonka yhtenä pääteemana on työn tulevaisuus. Kokousta varten on valmisteltu raportti, jonka mukaan keinoälyyn, koneoppimiseen, robotiikkaan, nanoteknologiaan, 3D-tulostukseen, genetiikkaan ja bioteknologiaan perustuva neljäs teollinen vallankumous mullistaa nykyisten liiketoimintamallien ohella myös työmarkkinat. Yhtenä tämän kehityksen seurauksena on työelämän osaamisvaatimusten radikaali muuttuminen, eikä sitä kyetä hallitsemaan ilman uudenlaisten politiikkainstrumenttien käyttöönottoa.

UNDP

YK:n kehitysjärjestön vuosittaisen maailman inhimillistä kehitystä käsittelevän raportin pääteemaksi oli valittu viime vuonna työ. Joulukuussa julkistetussa Work for Human Development-raportissa korostetaan muutoksia, joita muun muassa globalisaatio, teknologinen kehitys ja väestölliset muutokset nykyisin aiheuttavat työelämän alueella. Muista vastaavista analyyseista poiketen raportti käsittelee työtä perinteistä palkkatyötä laajemmin, ja se erittelee muutoksen hallinnan haasteita erityisesti kestävän kehityksen näkökylmästä. Myös tämä raportti toteaa, että tähän saakka käytetyt politiikkainstrumentit eivät riitä kovinkaan pitkälle tulevina vuosina esiin nousevia ongelmia käsiteltäessä.

Uuden aineksia Suomessa

Suomalaisista työelämän vaikuttajista lähinnä STTK:n puheenjohtaja Antti Palola on joissakin puheenvuoroissaan myöntänyt, että työelämän nykyinen muutostilanne saattaa vaatia hieman uudenlaisten ratkaisukeinojen käyttöönottoa. Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström osallistui OECD:n viimeviikkoiseen työministerikokoukseen ja ehkä myös sen yhteydessä järjestettyyn politiikkafoorumiin. Davosissa ovat Suomesta presidentti Sauli Niinistö ja valtiovarainministeri Alexander Stubb, kun taas EU:n edustajana mukana on komissaari Jyrki Katainen.  OECD:ssä nykyisin apulaispääsihteerinä työskentelevä ex-pääministeri Mari Kiviniemi on paljonkin tekemisissä uudenlaiseen politiikkaintegraatioon liittyvien kysymysten kanssa.

Voimme siis toivoa, että maailmalla käytävän politiikkakeskustelun aallot alkaisivat aikaa myöten vaikuttaa nykyistä voimakkaammin myös suomalaisiin työn tulevaisuutta koskeviin pohdintoihin. Joitakin aineksia löytyy Suomestakin, esimerkiksi Sitran viime viikolla julkaisemasta Elina Kiiski Katajan laatimasta raportista Megatrendit 2016: tulevaisuus tapahtuu nyt.  Valitettavasta monet keskeiset työelämävaikuttajat kokevat olevansa aivan liian kiireisiä ehtiäkseen edes vilkaisemaan tällaisia aineistoja.

]]>
1 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210189-maailmalla-keskustellaan-tyosta#comments Suomen tulevaisuus Työelämä Tue, 19 Jan 2016 07:45:51 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210189-maailmalla-keskustellaan-tyosta